Kuluneella viikolla ollaan totuttauduttu tähän Pohjois-Pohjanmaalla olemiseen ja hyvin on karvakaksikkokin sopeutunut "mummin ja papan" luona elettävään arkeen. Ninni aiheutti mulle muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen, sillä neiti päätti torstaiaamuna lähteä lenkillä omille teilleen. Minulla kun on tapana pitää koiria mahdollisimman paljon vapaana, niin oppipahan sitten tässäkin, että AINA koirien mielestä voi olla ulkona jotain mielenkiintoisempaa kuin mami (=allekirjoittanut). Koirat juoksentelivat hippaa ympäriinsä ja kun en ollut ihan skarppina, niin yhtäkkiä huomasin, että perässäni jolkotteleekin vain yksi koira. Siinä sitten huutelin aikani Ninniä ja kävelin ympäriinsä. Pinjakin oli vähän ihmeissään, mutta tuli silti hyvin mukana. Noin vartin etsiskelyn ja huutelun jälkeen lähdin takaisin kotiin, sillä eihän mulla ollut puhelinkaan aamulla lähtenyt epähuomiossa matkaan... Ei onneksi oltu kuin muutaman minuutin kävelymatkan päähän rantaan päästy, kun Ninni päätti kadota, mutta silti matkan varrella tuli taas mieleen yhtä sun toista, mihin suuntaan nuori neiti olisi voinut lähteä. Painajaismaisia ajatuksia päähäni lisäsi myös se, että sillä tiellä, jota pitkin aamulla kävelimme kohti rantaa, oli juuri parhaillaan lakaisukone putsaamassa katua... Helpotus oli kuitenkin enemmän kuin suuri, kun huomasin Ninnin seisoskelevan vanhempieni asunnon oven edessä sen näköisenä, että se oli siinä kauemminkin meitä odottanut. Iloisena neiti sitten juoksikin mua ja Pinjaa vastaan, kun se hoksasi meidät. Se oli todennäköisesti lähtenyt jonkun hajun tai linnun perään tai sitten vaan päättänyt lähteä kohti mummilaa ja ruokaa.
Tässä muutamat kuvat keskiviikolta, kun oltiin koirien kans lenkillä Mäntylammen maastossa ihanilla hiekkateillä.
 |
| Yhteinen kuopankaivuuprojekti |
 |
| Hiekkaa kuonossa |
Ninni yllätti mut myös eilen illalla ja tällä kertaa hyppäämällä keittiön pöydälle! Aikansa se tuossa mun vieressä pyöriskeli huomiota kerjäten ja sitten sillä vissiinkin meni hermot ja neiti päätti, että pakko kait se on tehä jotain repäsevää, että mamma mut huomaa... Jep, on se vaan melekonen kenguru.
Tänään vois ottaa neitien kans vähän näyttelyreeniä ja huomenna ois sitten mätsärit Kempeleessä, jonne nyt todennäkösesti ollaan menossa. Oispa vaan yhtä lämpönen ja selkeä keli huomennakin, kuin tällä hetkellä!
Seuraavat kuvat on tänään aamulenkillä otettuja.
 |
| Aamuvilliä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti