Märkää lunta ja loman odotusta

Heissanhei! Tovi onkin vierähtänyt jo viimeisimmästä blogikirjoituksesta, mutta nyt päätin kirjoitella Pinjan viime päivien kuulumisia. Pinja on siis jo 10-viikkoinen, villi ja utelias pikkuneiti. Lenkillä vastaan tulevat, niin ihmiset, autot kuin koiratkin, kiinnostavat Pinjaa kovasti ja monesti jäädään katselemaan ohimenneen sauvakävelijän perään haikean loukkaantuneena "eikö se jäänytkään mua puhuttelemaan?!". Pinja siis tykkää kovasti, kun sitä puhutellaan, vaikkakin aluksi saattaa pelätä outoja ihmisiä. Onneksi neiti lämpenee kuitenkin nopeasti ja nuolee ventovieraiden naamoja antaumuksella.
Huomenna olisi tarkoitus antaa ensimmäinen matokuuri täällä meillä ollessa, aikaisemmat madotukset Pinjalle on antanut kasvattaja 2-, 4- ja 7-viikkoisena. Viikon päästä onkin sitten ekan rokotuksen aika ja eläinlääkärille käy meidän tie! Saapa nähä, miten paljon emäntää jännittää.. toivottavasti Pinjalle lääkärireissu olisi positiivinen kokemus. Itelläni kun meinaa olla jonkin sortin piikkikammo, toivottavasti ei tartu koiraan.
Kovasti tässä jo odotellaan reilun viikon päästä starttaavaa hiihtolomaa, jolloin suunnataan Vihantiin mun vanhempien luokse viettämään ulkoilun ja vierailujen täyteistä lomaa. Saa Pinjakin tavata mun pitkäaikaisen hoitokoiran, shelttineiti Taran, joka täyttääkin keväällä jo 6 vuotta! Niin se aika rientää, tuntuu että siitä on vain pieni hetki aikaa, kun lenkitin Tara-pentua ja se sai villikohtauksia innostuessaan. Nykyään Tara on todella mahtava koira, toisiksi paras koko maailmassa Pinjan jälkeen, ja se tulee kyllä aina olemaan mun hyvä ystävä, niin hyväluonteinen ja viisas se on. Käydään Pinjan kanssa moikkaamassa myös kaveripariskunnan labbista, joka on vain vajaan kuukauden Pinjaa vanhempi! Saapa nähdä, miten nuoret neidit tulevat toimeen. Toivottavasti yhtä hyvin kuin omistajansakin.

                                                                   Tara-neiti söpöilee


Pinja on oppinut hienosti istumaan, antamaan tassua ja menemään maate. Paikka-käskyn totteleminen tuottaa vielä hankaluuksia, varsinkin jos virtaa sattuu olemaan neidillä koulutushetkellä vähän liikaa... mutta hiljaa hyvä tulee! Kotona yksin oleminen sujuu ok, ei ainakaan jää aamuisin haukkumaan kun lähdetään töihin ja kouluun. Olen käynyt lounastauoilla Pinjaa ulkoiluttamassa ja yleensä se on tehnyt yhdet pissat ja kakat sisälle, jos ei aamulla ole kakannut lenkillä ulos. Lounastauon jälkeen Pinja jää sitten taas muutamaksi tunniksi yksin. Jätän sille aina jotain puuhaa, esim. ruokanappuloita vessapaperihylsyn sisälle ja herkkutikun puolikkaan annan sille ennen lähtöä. Muuta tuhoa se ei ole (vielä) saanut yksin ollessaan aikaiseksi, kuin yhden kaiuttimen johdon purtua poikki. Lopuksi seisotuskuva Pinjasta näyttelyhihnassa. Hännän asento on aika hassu, taisi häntä kuvan ottohetkellä heilua niin vimmatusti!

                                                                   Pinja 10 vko:a

Pinja 9 viikkoa!

Katri-omistajan kertomaa:

Tänään Pinja täyttää tasan 9 viikkoa ja 1,5 viikkoa se on meillä nyt asustanut. Aika on mennyt tosi nopsaan ja tuntuu, että Pinja on kasvanutkin jonkin verran siitä kun se meille haettiin. Luonteeltaan Pinja on tosi pentumainen, eli saa aamu- ja iltavillejä ja tietenkin keskellä päivää tulee myös riehumiskohtauksia, jolloin kaikki lelut ja leikittäjäkin saa kyytiä. Pinja myös nukkuu paljon, joka on tietysti välttämätöntä pennun kehitykselle. Ruokakin maistuu, varsinkin aamulla kuppi tyhjenee nopeasti. Namipalojakin Pinja on saanut aina kun ollaan harjoiteltu istumista, tassun antamista ja luoksetuloa. Vaikka luoksetulo onnistuu ilman lahjontaakin, riittää kun kunnolla kehuu! Ulkoilu on onnistunut Pinjalta alusta asti hyvin, vaikka panta oli ensimmäistä kertaa kaulassa sinä päivänä kun se meille haettiin. Pinja ei pure hihnaa kun ulkoillaan, vaan keskittyy silloin ympäröivään maailmaan ja tarpeiden tekoon. Sisäsiisteydessä on vielä opettelua ja varsinkin öiden jäjiltä löytyy pikku ylläreitä...Mutta hyvällä mallilla ollaan siltä osin, että lähes joka kerta kun ulos mennään niin Pinja pissaa välittömästi.
Pinjan lempparileluja on kasvattajalta saatu solmittu käsipyyhe, mun matonkuteesta virkkaama ja letittämä "vetolelu" sekä vessapaperihylsyt, joissa on ruokanappuloita sisällä. Lempipaikaksi sillä on muodostunut meidän sängyn pääty, johon olen laittanut sille huovan ja puoliksi lattialla roikkuva päiväpeitto antaa myös turvaa. Yöt Pinja nukkuu suurimmalta osin sängyn vieressä olevalla pedillä, jolla se kuitenkin harvemmin päivällä lepäilee.
Vielä ei olla Pinjaa kauheasti sosiaalistettu muiden koirien kanssa, mutta pian senkin aika koittaa. Tämä johtuu osin myös siitä, ettei mulla ole oikein koiria omistavia kavereita täällä Hämeenlinnassa ja ne koirat, jotka tässä meidän talossa asuu, ovat kaikki isoja.
Autossa Pinja viihtyy ihan hyvin mun sylissä etupenkillä, eikä rimpuile tai vikise. Käytiin tänään kirpparilla kiertelemässä ja Pinja oli mun sylissä koko ajan. Aluksi meinasi vähän tärisyttää, mutta Timppa syötteli sille muutaman namin ja hetken päästä pentu jo rentoutuikin täysin. Tarkoitus olisi Pinjan kanssa matkustella lähiaikoina bussissa ja junassa, sekä käydä koululla piipahtamassa. Saa siten uusia kokemuksia eri ympäristöistä! Käytiin tänään myös lähimetsässä lyhyellä lenkillä ja Pinja sai juoksennella vapaana. Ei se kovin kauas uskalla meistä lähteä, joka on kyllä tosi hyvä juttu. Ei tarvi ainakaan pelätä, että lähtisi omille teilleen!

Tässä vielä tänään otettu pöydälläseisomiskuva Pinjasta.

2.2.12

Moi ja vuh! Minä olen Pinja, 7 viikon ja 5 päivän ikäinen shetlanninlammaskoira. Olen vielä vähän pyörällä päästäni, sillä eilen koin suuren elämänmuutoksen, kun minut erotettiin emästäni sekä sisaruksistani. Muutin tänne Hämeenlinnaan erään nuorenparin luokse, jotka olin tavannut aikaisemmin muutaman kerran, mutta en kuitenkaan tuntenut heitä sen paremmin. Nyt kuitenkin asustan täällä kerrostalossa, vaikka kasvattajani luona sain telmiä sisarusteni kanssa pitkin poikin ison omakotitalon lattioita. Ulkona sain myös mennä vapaasti, mutta eilen minulle laitettiin jostain syystä panta kaulaan ja pannan jatkeeksi pitkä naru.. ihmettelen edelleen, miksi ihmeessä he niin tekivät! Minun tekisi mieli vain purra hihnaa ja rapsutella kutittavaa pantaa, mutta eivät ne noin vain minusta irtoakaan. Pitää kai vain tottua niihin. 

Eilinen automatka meni osaltani hyvin, vaikka aluksi pitikin vikistä hieman. Luovutin kuitenkin pian, sillä uni alkoi painamaan ja nukahdinkin mukavasti Katriksi kutsutun toisen omistajani syliin etupenkille. Heräilin kuitenkin useamman kerran, sillä oudot valot ja äänet häiritsivät untani. Saavuimme pimeällä tänne Hämeenlinnaan ja heti minut laskettiinkin lumiseen maahan pissalle. Vähän meinasi paleltaa, sillä en oikein uskaltanut liikkua oudossa ympäristössä mihinkään päin. Katri nosti minut syliinsä ja tulimme tänne sisätiloihin lämpimään, mutta kuitenkin aivan outoon paikkaan. Haistelin ja tutkiskelin paikkoja ja söin iltaruuan. Sitten olikin aika lähteä taas käymään pihalla ja tällä kertaa teinkin reippaana tyttönä kakankin ulos. Ulkoilun jälkeen minulla oli pieni villi päällä ja pitihän sitä leikkiä kaikilla uusilla leluilla, joita uudet omistajani olivat minulle hankkineet. 

Nukkumaanmenoajan koittaessa en oikein malttanut rauhoittua aloilleen uuteen petiini ja minun pitikin vähän itkeskellä äidin ja sisarusten perään. Lopulta nukahdin, kun minua siliteltiin hellästi ja olinkin jo hoksannut, ettei kannata itkeä, sillä ei minulla ollut mitään hätää!