Pinja pulikoi

Eilen Pinja pääsi ekaa kertaa kokeilemaan uimista sisätiloissa, sillä neiti pääsi Wilma-bichonin kanssa pulikoimaan Hyvinkään koirakylpylään. Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ennen klo. 17, jolloin meidän uintiaika alkoi. Saatiin siinä rauhassa tutustua paikkoihin ja Pinja haistelikin rohkeana tyttönä uimalan lattioita, mattoja, siellä myynnissä olevia koiranruokasäkkejä ynnä muita, eikä pahemmin hätkähdellyt kylpylän kanssa samoissa tiloissa olevasta koirahoitolasta kantautunutta haukkumista.

Ekaksi tsiikaillaan vähän kokonaiskuvaa uudesta paikasta...

Ennen uimista Pinja huuhdeltiin suihkun alla ja meikäläinen vaihtoi lenkkarit feikkicrocseihin. Sitten ei muuta kun kelluntaliivi päälle (Pinjalle siis, uittaja oli märkäpuvussa erikseen ja me koirien äipät saatiin tyytyä kastumaan altaan reunalla) ja menoks! Wilma meni edellä kokeneempana uimarina ja Pinja pulikoi perässä reippasti välillä vettä suuhunsa haukkoen.

Vielä suht kuiva koira

Wilma ois selvästi lähdössä jo suihkuun...

Pienoinen kauhu kyllä paistoi Pinjan silmistä ja altaasta kun pääsi kuivalle maalle, niin tietysti heti ravisteltiin turkista ylimääräiset vedet pois. Oli kyllä hienoa nähdä, kuinka reippaasti kuitenkin Pinja ui ja hoksasi homman nimen, vaikka veteen meno pelottikin koko ajan. Otettiin vinkulelu houkuttimeksi, mutta ei Pinja ottanut sitä hampaisiinsa vedessä vasta kuin vihoviimeisellä uintikerralla. Uittaja innosti Pinjaa leikkimään kuivalla maalla lelua vinguttamalla ja lopulta Pinja tosiaan innostui juoksemaan lelu suussaan altaan ympärillä. Muutaman uintikerran jälkeen otettiin liivit Pinjalta pois ja hyvinhän tuo pysyi pinnalla ilmankin.

Leikitään villisti! Wilma seuraa vierestä, kun Pinja riehuu.

Ihana vinku!

Vesipetoinen!

"Heitä jo se vinku!"

Ja taas mennään...

"Onko tää nyt muka niin kivvaa..."

Onneksi saatiin olla rauhassa kahdestaan tällä Pinjan ekalla uimalakerralla ja ens kerralla sitten voisi mennä jo sellaiselle vuorolle, jolla on Pinjalle outojakin koiria. Paitsi ei Wilmakaan ollut Pinjalle entuudestaan kovin hyvä tuttu, kerran vaan tytöt olivat nähneet noin kuukausi sitten ja silloinkin tosi pikaisesti. Nyt neideillä meni kuitenkin tosi hyvin yksiin ja juoksuaikainen Wilma haisikin Pinjan nenuun tosi mielenkiintoiselle.

Uinnin jälkeen pestiin koirat kunnolla ja sitten kuivateltiin föönien alla. Kotimatkalla Pinja nukkui aika sippinä tyttönä, mutta kotiin kun päästiin ja annoin Pinjalle ruaan, niin virtaa oli taas vaikka muille jakaa. Tuon uimisen jälkeen Pinjan aineenvaihdunta oli hieman vilkastunut ja vaikka se pissasikin uinnin jälkeen, niin kotona tuli pisut olohuoneen matolle syönnin ja leikkimisen jälkeen... Olis vaan ite pitänyt olla skarppina! Iltalenkillä viivyttiin puolitoista tuntia ja tavattiin 8 kuukauden ikäinen mopsiuros, jonka kanssa Pinjalla meni hyvin yksiin. Aluksi Pinja arasteli uutta tuttavuutta, joka kummasti rohisi välillä ja oli niiin innokas leikkimään. Pinja sai purkaa loput energiansa mopsin kanssa painien ja spurttaillen, uudet kaverukset taisi tulla niistä kahdesta. 
Loppuun vielä muutama eilen uinnin jälkeen otettu kuva puhtaasta koirasta.

Puhdasturkkinen neitokainen

Kuvastus

Videonpätkää ja muutama sananen kuluneista päivistä

Tässä sateisen ja ukkosellakin maustetun iltapäivän ratoksi videopätkä Pinjan taannoisesta kuivaussessiosta. Ei oo varmaan mitään ihmeellistä koiran omistaville ihmisille, mutta laitetaan nyt näkyviin Pinjan versio itsensä kuivaamisesta.

Muuten meidän elo on ollut taas aivan tavallista, ja toisaalta hyvä niin. Vihannista ja juhannuksen metkuista selvittiin kunnialla, paitsi että säikähdin sunnuntaina, että Pinjalla on joku borrelioosi tai muu vastaava tartunta punkilta! Löysin sen nahkamassusta semmosen punaisen rinkulan, joka näytti jonkun punkin aikaansaannokselta. En tosiaan ollut nähnyt mitään punkkia, joka olisi sen voinut aiheuttaa ja ajattelin, että jos seurailen tuon koiran vireystilaa ja jos se jotenkin väsyy tai alkaa käyttäytyä jotenkin normaalista poikkeavasti, niin sitten otan yhteyttä lääkäriin. No siis Pinjahan on ollut ihan oma vilkas itsensä, eikä merkkejä mistään kuumeilusta ainakaan ole. Päinvastoin tuntuu että tuolla teinillä on taas joku tuittuilukausi menossa, saapa nähdä, milloin ottaa loppuakseen tuommonen haistattelu ja tottelemattomuus...

Paluumatka Hämeenlinnaan meni tosiaan maanantaina Pinjan osalta paremmin kuin perjantainen matka Vihantiin, neiti malttoi nukkua melkein koko matkan, eikä paha olokaan päässyt yllättämään. Taitaa tuo autoiluhomma olla niin, että riippuu ihan päivästä ja varmaan joistakin planeettojen asennoistakin, että voiko Pinja huonosti vai ei. Jospa se iän myötä helpottais, vaikka tuskin Pinjasta koskaan tulee mielellään autoon oma-aloitteisesti hyppäävää hännänhuisketta. Mun edellinen ja ensimmäinen koira, cavalier-Enni, oli aina niin mielellään tulossa autoon ja pahoitti kyllä mielensä, jos ei päässyt mukaan autoilemaan. Mutta se oli kyllä muutenkin semmonen ihmisen jatke, eikä (valitettavasti) "pelkkä" koira ja siitä tapauksesta riittäis kyllä hurjasti tarinoitavaa. Oma blogi pitäis varmaan perustaa pelkille tarinoille Ennistä ja sen toilailuista...

Tähän loppuun vielä muutama kuva Pinjasta ja lahjaksi saadusta pallosta, josta lähti täytteet puolen tunnin sisällä pallon antamisesta Pinjan käyttöön. Neidin eka virallisesti hajottama lelu on kyseessä, nämä kuvat ovat siis legendaarista todistusaineistoa! ;)

"Mullapa on aarre, hähäää!"

"No nyt se tippui, hitsit!"

"Mittään pahhaa en oo ikkään teheny..."

Juhannuksen vietossa

Eilen kääntyi Golfin keula vaihteeksi kohti Vihantia, kun mulla koitti huikeat 3 päivän vapaat! Saadaan olla Pinjan kanssa kahdestaan juhannuksen vietossa täällä mun porukoilla, kun mun vanhemmat on reissussa ja kämppä on tyhjillään. Eilinen matka meni Pinjan osalta pahoinvoiden ja ennen Jyväskylää neiti sitten tekikin oksut häkkiinsä... No, olihan tuo jo aikakin, kun en edes muistanut, että milloin Pinja viimeksi onkaan oksentanut autoon. Muuten 6 tunnin matka meni rauhallisesti, pari kertaa pysähdyttiin jaloittelemaan. Oltiin eilen vasta ysin jälkeen täällä perillä ja Miinan & Hilla-labbiksen kanssa tehdyn iltalenkin jälkeen oltiin molemmat ihan valmiita nukkumaan. Tänään ollaankin oltu tehokkaita ja aamulenkille lähdettiin intoa täynnä. Pinja hoksasi järven rannalla heinikon, jonne neiti paineli hyvin määrätietoisesti, eikä tullut sieltä pois, vaikka kuinka sitä kutsuin. Pinjan turkin hajusta päätelleen se oli löytänyt jonkun omasta mielestään iiiiihanan raadon, jossa oli sitten pyörinyt... Jepjep, koiranomistajan ihanuuksia nämäkin! Pinja näki aamulenkillä myös elämänsä ekan siilin, jota ois ollutkin mukava lähteä seuraamaan ja saamaan parit piikit nenuun. Onneksi Pinja tajusi jättää piikikkään lyllertäjän rauhaan! Pinja ihmetteli myös kaikkia lintuja ja niiden ääniä ja muutama sorsapoikuekin me nähtiin järvellä. Mutta ai että tätä ihanaa kesää ja varsinkin kesää Vihannissa! Täällä, jos missä, sielu lepää ja voi keskittyä olennaiseen, eli koiran kanssa päämäärättömään tööväilyyn. Syksyn sateissa ja talven -30 asteen pakkasissa viihtyminen täällä onkin sitten vähän eri juttu...
 

Kesäfiilis <3

Aurinko vai tulevaisuusko se nyt noin häikäsee?

Aamun lenkkeilyn jälkeen Pinja pääsi tekemään tuttavuutta naapurin chihuahuan kanssa ja ottamaan pikku torkut. Puolen päivän aikaan käytiin pitkällä lenkillä Hillan ja Miinan kans ja tytöt saivat juoksennella vapaina. Päätettiin lähteä lenkin jälkeen uimaan, kun aurinko niin mukavasrti lämmitti ja kokeilla, josko nuoret neiditkin uskaltautuisivat veteen. Ajeltiin Koivulammelle ja "ihanan" suon läpi käveltyämme saavuttiin uimarannalle, joka olikin päässyt puskittumaan hieman sitten viime käynnin. Mutta paikka oli omiaan koirien kanssa pulikointiin! Hilla meni veteen pienen maanittelun jälkeen ja uiskentelikin hienoja pätkiä, mutta kyllä silläkin taisi olla aika kiire rantaan. Pinja oli vähän ihmeissään, kun me ihmiset mentiin sinne kylmään veteen ja Hillakin seurasi perässä. Aluksi Pinja jäi suosiolla haukkumaan rannalle, mutta uskaltautui kastamaan tassunsa ja vahingossa pari kertaa taisi lumpsahtaa päälleen veteen... Otin Pinjan syliin ja uitin sitä muutaman kerran. Kun päästin irti, neiti ui määrätietoisesti rantaan. Pinja oli kyllä niin huvittava näky läpimärkänä, kun se näytti niin raukalta ja laiheliinilta! Kun päästiin uimasta takaisin kotiin, niin pesin pinjan kaulasta häntään asti. Lähtipä aamulenkillä hankitut hajut lammen hiekkojen lisäksi pois. Pinja onkin ollut väsynyt tyttö ja nytkin meinaa mennä silmät aivan väkisin kiinni tuolta neidiltä, kun se koittaa tuossa pysyä hereillä ja vahtia mun tekemisiä. Tässäpä kuvamateriaalia tän päivän uinti(lue: räpiköinti) reissulta.

"Uskaltaiskohan sitä kastella varpaat?"

Houkuttelua

Arkakoipi-Pinja ja Hilla the Vesipeto

Kuikuilua

"Iuks, mulla taitaa olla märkä turkki"

Kuivaus!

"Jos tuo Hillaki uskaltaa, niin kyllä määkin sitte varmaan..."

"Apua! Pelastakaa hukkuvat!"

Loputuloksena lähinnä uitettua rottaa muistuttava elikko...

Ps. Ollaan menossa Pinjan kans käymään ensi torstaina Hyvinkään koirauimalalla pentujen uimakoulussa, joten sitä odotellessa...

Sataa, sataa ropisee...

Voi mikä koiranilma ulkona oikeen vallitseekaan! Pitkästä aikaa vettä tulee niin, että tietkin lainehtii. Mutta lenkille on Pinjankin päästävä, sehän on selvä. Neiti oli kuitenkin sen verran sateesta tyrmistynyt, että koitti joka välissä pysähdellä ja ravistella turkkiaan kuivaksi. Ei me tosiaan olla hirveesti jouduttu kaatosateessa kävelemäänkään, niin onnekkaita ollaan oltu. Varsinkin tää loppuviikko on ollut ihanan helteinen ja päivällä meidän lenkit onkin olleet lyhempiä, mutta aurinkoa ollaan saatu ottaa kumminkin kivasti nurmikolla, siitä Pinjakin tykkää. Aikaisemmin tällä viikolla eräs vanhempi collierouva opetti Pinjalle, kuinka nurmiolla kuuluu pyöriä ja hinkata selkäänsä siihen nautinnollisesti. No, Pinjahan tietenkin oppi sen homman ja onkin toteuttanut oppimaansa melkein joka päivä. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi tulla ulkoa auringonpaisteesta sisälle...

Ai miten niin uitettu koira? Pinjan ilme kertoo kaiken...

Hei, me föönataan!

Äskeisen lenkin jälkeen päätin ottaa föönin käteeni ja testata, mitä Pinja moisesta laitteesta sanoo. Yllätyksekseni neiti ei oikeestaan ollut moksiskaan, vaan pikemminkin nautti nopeasta kuivauksesta!  Pyyhekuivaus kun ei aina oo Pinjan mielestä se maailman mukavin juttu.






 Kuluneeseen viikkoon ei meillä oo sisältynyt sen kummempaa, kuin normaalia lenkkeilyä ja koulutusta. Pinja pääsi käymään metsälenkillä naapurin lapinkoiran kanssa ja hienosti malttoi neiti kävellä hihnassa melkein koko lenkin ajan nätisti, välillä vaan piti koittaa saada lenkkikaveria leikkimään. Käytiin myös kaupungilla yhtenä päivänä mun luokkakaveria moikkamassa ja Pinja pääsi mukaan. Sieltäpä löytyikin sitten ehta p*ska jostain puun alta ja mää tietysti olin siinä vaiheessa suunnannut katseeni toiseen suuntaan ja Pinja pääsi siinä läjässä sitten hieman pyörähtämään, jeejee. Oli mulla siinä sitten haiseva koira ja kotona odotti tietysti pesu. Muuten tämä kaupunkipyrähdys sisälsi Pinjan "lemppareita", eli skeittaavia pikkupoikia ja tenniksen pelaajia. Kauhea haukkuminenhan meinaa aina alkaa, jos Pinja näkee jonkun heittelevän palloa, frisbeetä tai muuta yhtä mielenkiintoista tai jos joku rullaluistelee tai -lautailee meidän ohi. Pitää olla ite niin skarppina ja aina koittaa ennakoida näitä tilanteita, joissa Pinja pääsis paimentamaan. Nappuloita saa olla aina matkassa ja koittaa kiinnittää Pinjan huomio aina niihin. Mutta harjoittelua, harjoittelua ja vielä enemmän harjoittelua sen homman kanssa, niin joskus hyvä tulee. Eilen käytiin pikniköimässä Linnanpuistossa Pinja mukanamme ja sielläkin oli niitä frisbee-jannuja useammassakin porukassa. Muutama haukku pääsi, mutta muuten neiti oli nätisti, kun oli silläkin omat ruuat matkassa.

Sadepäivänä vötkyillen ja nautiskellen...

Ja ainiin! Meinasi unohtua tositosi tärkeä juttu, nimittäin me muutetaan rivariin! Meillä tulee olemaan siellä sitten oma, aidattu piha, jossa Pinja saa oleskella ihan rauhassa ja meidänkin arki helpottuu kummasti. Niin mahtavaa... Ei tarvi enää yöpuku päällä hillua just ennen nukkumaan menoa ja aamulla 6 jälkeen tuolla kerrostalon pihalla! Onni oli, että löydettiin sellanen kämppä, jossa vuokranantaja on koiraystävällinen ja hänellä itselläänkin on koira, jonka kanssa siellä tällä hetkellä vielä asustaa. Muuttomatkakaan meillä ei tuu olemaan pitkä, semmoset 500 metriä. Samat lenkkimaastot siis pysyy ja Aulangon metsiin matka lyhenee ihan hiukkasen.

Puolivuotias koiraneiti

No nyt sekin päivä koitti, nimittäin Pinja täytti tänään kokonaiset 6 kuukautta! Puoli vuotta on tuo meijän karvainen täystuho saanut maan päällä tassutella ja hurmata ihmisiä yksi kerrallaan. <3 Tämän suuren merkkipäivän kunniaksi käytiin piiitkällä lenkillä Aulangon maisemissa ja nautiskeltiin virkistävästä kesäsateesta sekä hyttysten ininästä. Pinja sai myös ylellisen shampoopesun alavartalolleen, sillä neiti päätti käydä muutamassa kuraojassa nauttimassa virkistävää ja erittäin "puhdasta" vettä janoonsa. Nyt väsynyt neiti vetelee sikeitä tuossa meidän sängyssä ja näkee varmaan unta siankorvista...

Perjantain shelttilenkkeilyllä oli seurauksensa, sillä sain nypätä ensimmäisen punkin Pinjasta eilen aamulla! Aika pikkuruinen oli vielä tämä ällöttävä salamatkustaja, onneksi, eikä mikään 5 cm halkaisijaltaan oleva möllykkä. Mietin tässä vielä punkkipannan ostoa tuolle koiruudelle, jos ei valkosipulirouheen syöttäminen ja teatree-öljyn pirskottelu Pinjan turkkiin auta punkkien vastaisessa taistelussa. Perjantian lenkkeilyn seurauksena tajusin myös, kuinka lähellä Aulankoa me oikeesti asutaan... Luulin, että ollaan jossain syvällä metsässä ja varmaan eksytty, kun sattumalta tultiin yhtäkkiä tutulle polulle, jolla käydään melkeen päivittäin lenkkeilemässä ja joka on aivan tässä meidän lähellä! Lähdettiin siis matkaan Aulangon näkötornilta, jonne menee autolla ajaessa n. 15 minuuttia. Aina oppii uusia reittejä, kun lähtee vähän seikkailemaan!

Eilen illalla käytiin Lepaalla puutarha-alan oppilaitoksella ajelemassa ja moikkamassa mun vanhempien tuttua, joka asustaa siellä oppilaitoksen alueella ja toimii opettajana siellä. Saatiin perusteellinen opastettu kierros Lepaan hienoissa maisemissa ja olihan siellä tosi upeita, vanhoja rakennuksiakin. Pinja oli siis mukana ja nautti täysin siemauksin nurmikoilla juosten ja opastamme nilkoista näykkien (tämä paha paimenkoirien tapa pitäis saada tuolta termiitiltä kitkettyä pois pikimiten!!). Pinja ei siis osannut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla kiittää tästä ilmaisesta opastuksesta...

Tässäpä muutama kännykkälaatuinen kuva eiliseltä Lepaan reissulta.

Mikä tuolla oikeen kiitää? Joku haisunäätä varmaan...

Jännä tiilinen portti...

Ikivanha tuulimylly taustalla, etualalla varmaan joitain lannoitesäkkejä...

Opiston joku mahtava rakennus. Oi vitsit, tuolla vois olla kiva opiskella!

Tähän loppuun vielä kuvia tämän päiväiseltä Aulangon lenkiltä. Täytyy kyllä myöntää, että on tuo metsässä käveleminen kyllä aika parasta hommaa! Ja varsinkin, kun sattuu omistamaan koiran, joka jaksaa kävellä ja näyttää nautiskelevan metsässä samoilusta yhtä paljon kuin omistajansakin.

"Iskän mielestä mulla on jotenkin vähä-älyinen ilme tässä. En kyllä yhtään tiiä, mistä se puhuu..."

 

 

Haaveilija

Vauhtia!

Jiuuu!

Oot mulle maailman kaunein. <3

Vapaa seisotus

Kiveä valloittamassa (ja tietysti keppi suussa)

Meininkiä mätsäreissä

Käytiinpä eilen mätsäreissä Linnanpuistossa ja voin heti näin alkuun todeta, että läskiks män! Pinja oli aivan "mua ei kiinnosta mikään ja tää mätsärihomma on ihan tylsää ja haluun olla rauhassa teini ja leikkiä vaan kavereitten kaa" -tuulella. Sää oli mitä parhain ja Linnanpuisto pullisteli porukan paljoudesta. Kyseinen tapahtuma oli jonkun mäyräkoirakerhon järjestämän, joten paikalla oli yks jos toinenkin lyhytjalkainen pötkylä, joista Pinja tykkää ihan hirveesti! Neiti ois halunnut käydä jokaista mäyristä porisuttamassa, mutta ei se nyt ihan niin mee se homma, ainakin näin koitin karvaiselle teinilleni kertoa. Muutamat painierät Pinja otti siinä viheriöllä borderterrierin, nahkan (=lyhytkarvainen collie, eli silekarvainen collie), shiban, lapinkoiran ja sekarotuisen kanssa. Oli siis riemua ja haukkua täynnä tämä ilta.

Lämmintä oli! Ennen kehien alkua nautiskeltiin nurtsilla.

Kehässä ei sitten oltukaan parhaimmillaan, ekalla kierroksella mentiin 7 kuukauden ikäisen shiban kanssa ja tämä koiruushan meni aivan tosi rauhallisesti ja hienosti, toisin kuin Pinjan ravaaminen oli yhtä kiitämistä ja nenä maassa viilettämistä. Seisoa neiti jaksoi kivasti ja pöydällä oli ihan ok, mitä nyt hampaiden katsominen oli jälleen jotain tosi epämieluisaa. Sininen nauha sieltä napsahti ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.

Kehässä ekalla kierroksella.

Väliajalla harjoitellaan nätisti olemista.

Odotella tosiaan saatiinkin, sillä pentuja oli n. 30 kipaletta, isot ja pienet samassa. Sinisten kehässä Pinja ei todellakaan malttanut enää keskittyä, namit ei mun kädessä kiinnostaneet tippakaan, mutta housunlahkeet ja tällä kertaa myös paidan hihat, olivat sitäkin enemmän mahtavia juttuja ja niissä se neiti sitten roikkuikin koko kehässä kiertämisen ajan. Toki pysähdyin heti, kun homma alkui luisua lapsesta ja kehotin takanatulijoita ohittamaan meidät. Olipa aika hieno fiilis, kun koira roikkuu vuoroin lahkeessa ja vuoroin hihassa, murisee ja ärisee enemmän kuin ikinä ja muut pentujensa kanssa kehässä olijat naureskelevat meidän touhulle. Noo, huumorilla mentiin jälleen ja meidät käteltiin kehästä pois ensimmäisten joukossa lohdutusnamipussukalla lahjottuna. Varmaan ei olis pitänyt antaa Pinjan niin paljon leikkiä muiden kanssa, mutta kun sattui olemaan niin monta sellaista koiraa paikalla eilen, joiden kanssa Pinjalla synkkasi hyvin ja kerrankin oli tasaväkisiä painikavereita, niin annoin neidin nautiskella koiran elämästä. Seuraavat mätsärit ovatkin sitten kuukauden päästä, joten tässä keretään kovasti harjoitella rauhoittumista ja pitää taukoa noista maksullisista näyttelyreeneistä.

Sinisten kehässä, Pinjakin käyttäyty tässä vaiheessa vielä fiksusti...

Ollaan tässä ihan just lähössä käymään perjantai-illan piristykseksi shelttilenkillä Aulangolla, mukaan lähtee eräs kahden shelttinartun omistaja, jonka kanssa ollaan kerran aikaisemminkin käyty yhdessä lenkkeilemässä. Joten ei muuta kun sinne hyttysten syötiksi ja viikonlopun jälkeen varmaan jotain tarinointia olisi jälleen luvassa...

Kuulumisia kesäkuun alusta

Nyt on päästy kesäkuuhun ja sateisen, tuulisen ja työntäyteisen loppuviikon jälkeen on kiva viettää vapaapäivää auringonpaisteessa, jess! Viime keskiviikkona ajeltiin Kangasalalle shelttikoulutukseen ja kylmä ilma varmaan verotti osallistujamäärää 4 shelttiin, yhteen shih tzun ja pohjanpystykorvaan. Käytiin vähän läpi näyttelyjuttuja ja olin tyytyväinen Pinjan pöydällä oloon, ravaaminen sen sijaan oli yhtä hyppimistä (liian hyvää jauhelihaa oli herkkuna mukana). Pinjan säkäkorkeudeksi mitattiin 37,5 cm, joten 1,5 senttiä olis tullut parin viikon sisällä lisää korkeutta... Mutta voihan toki olla, että silloin kun se viimeksi mitattiin (Limingan mätsäreissä), Pinja seisoi jotenkin hassusti ja mittaustulos vähän heitti. Saatiin tutustua vähän rallytokon maailmaan ja koulutuksen pitäjillä oli mukana rallytokon tehtävälappuja, joten sain niitä siinä lueskella ja harjoiteltiin pujoittelua vähäsen. Kuulema tulevaisuudessa tullaan ottamaan enemmänkin noita rallytokojuttuja koulutuksissa, kun vaan on enemmän porukkaa mukana. Tällä kertaa koulutuksessa oli tosiaan mukana 3 pentua, niin ei mitään kauhean väsyttäviä ja vaikeita juttuja alettu harjoittelemaan. Meidät myös ylipuhuttiin elokuussa järjestettävälle Hämeen shelttien kesäleirille, pitäisikin tosiaan muistaa ilmoittautua sinne koko poppoon voimin ennen ilmoajan umpeutumista...

Väsy

Eräs shelttikasvattaja kehotti mua tuolla koulutuksessa varaamaan heti seuraavana aamuna eläinlääkäriltä ajan vasemman yläkulmurin poistoon. Kun ei tosiaan se hammas ollut siihen mennessä liikkunut tippaakaan ja katkennutkin se oli. Harmitti kyllä tosissaan ja ajattelin jo, että kuinkahan kallis tikki tästä tulisi...
Soittelin torstaina kunnalliselle, mutta sieltä sanottiin, ettei heillä ole olemassa sellaisia instrumentteja, jolla katkenneen hampaan saisi operoitua pois. Kunnalliselta mut ohjattiin yksityiselle eläinlääkäriasemalle Tavastvetille. Sainkin Tavastvetille ajan täksi aamuksi klo.10. No, mutta kuinkas kävikään; huomasin lauantaina Pinjan kanssa lenkillä ollessani, että kappas vaan, hammas olikin irronnut itsestään! Olin tosi helpottonut ja iloinen, ettei tarvitse lähteä periaatteessa ylimääräistä eläinlääkärireissua tekemään ja maksamaan siitä vielä itseään kipeäksi. Oli siis vetoleikit ja luiden jyrsiminen tehneet tehtävänsä, vaikka epätoivoiselta tuon hampaan itsestään irtoaminen jo tuntuikin.

Pinja joutui olemaan perjantaina ja lauantaina pitkästä aikaa yksin useamman tunnin ajan. Hyvin sillä oli mennyt, kun perjantaina oli n. 5 tuntia yksin, eikä ollut vahinkojakaan sattunut. Lauantaina mulla olikin pitkä päivä töissä ja Timppakin oli työmatkalla, eli Pinja yksin koko päivän 8.30-18. Onneksi pääsin ruokatauolla käymään Pinjan kanssa ulkona, muttei tosiaan tälläkään kertaa ollut tehnyt sisälle mitään, eikä kämppä ollut sen sotkuisempi kuin aamullakaan. No, hyvin menneen päivän jälkeen olikin sitten hieman huonompi yö. Pinja nimittäin kakkasi ja pissasi kahdesti yön aikana sisälle! Että näin meillä tällä kertaa... Onhan se toki normaalia, että tuollaisia takapakkeja tulee sisäsiisteyden kanssa, mutta kyllähän tuommoset nyt pistää ärsyttämään.

Ergonomia ennen kaikkea...

Pitäis ottaa tuosta neitistä semmonen oikeen onnistunut seisomiskuva, mutta ehkäpä tänä iltana sitten. Pinja on tosiaan viikon päästä jo 6 kuukauden ikäinen ja onhan tuo aika mennyt ihan kauheen nopeaa! Jospa tuosta kakarasta joskus vielä tulis fiksu ja aikuismainen elukka...

Muistoja! 15.2. otettu kuva, eli Pinja on tässä 3 kuukauden ikäinen.