Sataa, sataa ropisee...

Voi mikä koiranilma ulkona oikeen vallitseekaan! Pitkästä aikaa vettä tulee niin, että tietkin lainehtii. Mutta lenkille on Pinjankin päästävä, sehän on selvä. Neiti oli kuitenkin sen verran sateesta tyrmistynyt, että koitti joka välissä pysähdellä ja ravistella turkkiaan kuivaksi. Ei me tosiaan olla hirveesti jouduttu kaatosateessa kävelemäänkään, niin onnekkaita ollaan oltu. Varsinkin tää loppuviikko on ollut ihanan helteinen ja päivällä meidän lenkit onkin olleet lyhempiä, mutta aurinkoa ollaan saatu ottaa kumminkin kivasti nurmikolla, siitä Pinjakin tykkää. Aikaisemmin tällä viikolla eräs vanhempi collierouva opetti Pinjalle, kuinka nurmiolla kuuluu pyöriä ja hinkata selkäänsä siihen nautinnollisesti. No, Pinjahan tietenkin oppi sen homman ja onkin toteuttanut oppimaansa melkein joka päivä. Ja yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi tulla ulkoa auringonpaisteesta sisälle...

Ai miten niin uitettu koira? Pinjan ilme kertoo kaiken...

Hei, me föönataan!

Äskeisen lenkin jälkeen päätin ottaa föönin käteeni ja testata, mitä Pinja moisesta laitteesta sanoo. Yllätyksekseni neiti ei oikeestaan ollut moksiskaan, vaan pikemminkin nautti nopeasta kuivauksesta!  Pyyhekuivaus kun ei aina oo Pinjan mielestä se maailman mukavin juttu.






 Kuluneeseen viikkoon ei meillä oo sisältynyt sen kummempaa, kuin normaalia lenkkeilyä ja koulutusta. Pinja pääsi käymään metsälenkillä naapurin lapinkoiran kanssa ja hienosti malttoi neiti kävellä hihnassa melkein koko lenkin ajan nätisti, välillä vaan piti koittaa saada lenkkikaveria leikkimään. Käytiin myös kaupungilla yhtenä päivänä mun luokkakaveria moikkamassa ja Pinja pääsi mukaan. Sieltäpä löytyikin sitten ehta p*ska jostain puun alta ja mää tietysti olin siinä vaiheessa suunnannut katseeni toiseen suuntaan ja Pinja pääsi siinä läjässä sitten hieman pyörähtämään, jeejee. Oli mulla siinä sitten haiseva koira ja kotona odotti tietysti pesu. Muuten tämä kaupunkipyrähdys sisälsi Pinjan "lemppareita", eli skeittaavia pikkupoikia ja tenniksen pelaajia. Kauhea haukkuminenhan meinaa aina alkaa, jos Pinja näkee jonkun heittelevän palloa, frisbeetä tai muuta yhtä mielenkiintoista tai jos joku rullaluistelee tai -lautailee meidän ohi. Pitää olla ite niin skarppina ja aina koittaa ennakoida näitä tilanteita, joissa Pinja pääsis paimentamaan. Nappuloita saa olla aina matkassa ja koittaa kiinnittää Pinjan huomio aina niihin. Mutta harjoittelua, harjoittelua ja vielä enemmän harjoittelua sen homman kanssa, niin joskus hyvä tulee. Eilen käytiin pikniköimässä Linnanpuistossa Pinja mukanamme ja sielläkin oli niitä frisbee-jannuja useammassakin porukassa. Muutama haukku pääsi, mutta muuten neiti oli nätisti, kun oli silläkin omat ruuat matkassa.

Sadepäivänä vötkyillen ja nautiskellen...

Ja ainiin! Meinasi unohtua tositosi tärkeä juttu, nimittäin me muutetaan rivariin! Meillä tulee olemaan siellä sitten oma, aidattu piha, jossa Pinja saa oleskella ihan rauhassa ja meidänkin arki helpottuu kummasti. Niin mahtavaa... Ei tarvi enää yöpuku päällä hillua just ennen nukkumaan menoa ja aamulla 6 jälkeen tuolla kerrostalon pihalla! Onni oli, että löydettiin sellanen kämppä, jossa vuokranantaja on koiraystävällinen ja hänellä itselläänkin on koira, jonka kanssa siellä tällä hetkellä vielä asustaa. Muuttomatkakaan meillä ei tuu olemaan pitkä, semmoset 500 metriä. Samat lenkkimaastot siis pysyy ja Aulangon metsiin matka lyhenee ihan hiukkasen.