sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Puolivuotias koiraneiti

No nyt sekin päivä koitti, nimittäin Pinja täytti tänään kokonaiset 6 kuukautta! Puoli vuotta on tuo meijän karvainen täystuho saanut maan päällä tassutella ja hurmata ihmisiä yksi kerrallaan. <3 Tämän suuren merkkipäivän kunniaksi käytiin piiitkällä lenkillä Aulangon maisemissa ja nautiskeltiin virkistävästä kesäsateesta sekä hyttysten ininästä. Pinja sai myös ylellisen shampoopesun alavartalolleen, sillä neiti päätti käydä muutamassa kuraojassa nauttimassa virkistävää ja erittäin "puhdasta" vettä janoonsa. Nyt väsynyt neiti vetelee sikeitä tuossa meidän sängyssä ja näkee varmaan unta siankorvista...

Perjantain shelttilenkkeilyllä oli seurauksensa, sillä sain nypätä ensimmäisen punkin Pinjasta eilen aamulla! Aika pikkuruinen oli vielä tämä ällöttävä salamatkustaja, onneksi, eikä mikään 5 cm halkaisijaltaan oleva möllykkä. Mietin tässä vielä punkkipannan ostoa tuolle koiruudelle, jos ei valkosipulirouheen syöttäminen ja teatree-öljyn pirskottelu Pinjan turkkiin auta punkkien vastaisessa taistelussa. Perjantian lenkkeilyn seurauksena tajusin myös, kuinka lähellä Aulankoa me oikeesti asutaan... Luulin, että ollaan jossain syvällä metsässä ja varmaan eksytty, kun sattumalta tultiin yhtäkkiä tutulle polulle, jolla käydään melkeen päivittäin lenkkeilemässä ja joka on aivan tässä meidän lähellä! Lähdettiin siis matkaan Aulangon näkötornilta, jonne menee autolla ajaessa n. 15 minuuttia. Aina oppii uusia reittejä, kun lähtee vähän seikkailemaan!

Eilen illalla käytiin Lepaalla puutarha-alan oppilaitoksella ajelemassa ja moikkamassa mun vanhempien tuttua, joka asustaa siellä oppilaitoksen alueella ja toimii opettajana siellä. Saatiin perusteellinen opastettu kierros Lepaan hienoissa maisemissa ja olihan siellä tosi upeita, vanhoja rakennuksiakin. Pinja oli siis mukana ja nautti täysin siemauksin nurmikoilla juosten ja opastamme nilkoista näykkien (tämä paha paimenkoirien tapa pitäis saada tuolta termiitiltä kitkettyä pois pikimiten!!). Pinja ei siis osannut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla kiittää tästä ilmaisesta opastuksesta...

Tässäpä muutama kännykkälaatuinen kuva eiliseltä Lepaan reissulta.

Mikä tuolla oikeen kiitää? Joku haisunäätä varmaan...

Jännä tiilinen portti...
Ikivanha tuulimylly taustalla, etualalla varmaan joitain lannoitesäkkejä...

Opiston joku mahtava rakennus. Oi vitsit, tuolla vois olla kiva opiskella!

Tähän loppuun vielä kuvia tämän päiväiseltä Aulangon lenkiltä. Täytyy kyllä myöntää, että on tuo metsässä käveleminen kyllä aika parasta hommaa! Ja varsinkin, kun sattuu omistamaan koiran, joka jaksaa kävellä ja näyttää nautiskelevan metsässä samoilusta yhtä paljon kuin omistajansakin.


"Iskän mielestä mulla on jotenkin vähä-älyinen ilme tässä. En kyllä yhtään tiiä, mistä se puhuu..."  
Haaveilija

Vauhtia!

Jiuuu!

Oot mulle maailman kaunein. <3

Vapaa seisotus

Kiveä valloittamassa (ja tietysti keppi suussa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti