Meillä riehutaan ja levätään

Tämä postaus koostuu kuvista, joita olen tällä viikolla napsinut koirien touhuista.

Ekaksi pitää levätä, jotta jaksaa riekkua ja leikkiä villisti...

"Haaaaukotuussh"

"Mun tyynykasa"

Ninni ottaa rennosti

"Täälä me vaa pötkötellää"

 Ja kun on latailtu tarpeeksi akkuja, niin on aika mennä pihalle.

"Hähää, tää mun punanen pakastusrasia! Eikä todellakaan sun, senki pentu..."

"Hö, eikö se kakara tajunnu, että sen pitää lähtee juokseen mun perässä, kun mulla on tää pakastusrasia?!"

Tuijotuskilpailu

"Nappaan tän vaahteranlehdenkin, jotta pentu ei vaan sitä saa..."

Ninni 9 viikkoa

"Mitä sä siellä linssin takana teet, äippä?"

Jotain TOSI mielenkiintosta siellä oli...

Terhakka kakara

Jossain vaiheessa on ihan pakko alkaa leikkiä, jipii!

 

Tämmöstä menoa meillä, ei ainakaan tylsää oo elämä noiden kahden karvaneidin kans. Tänään ois Pinjalla tokokurssin toinen kerta, mutta sitä ennen lähdetään metsälenkkeilemään kera molempien koirien. Ninni on kävellyt reippaasti semmosta puolen tunnin lenkkiä, jota ollaan käyty kiertämässä. Lenkki ei tosiaan matkaltaan ole pitkä, mutta siihen kuuluu metsäpolkuja ja avoin hiekkakenttä metsän suojassa, jossa uskaltaa antaa koirien juosta vapaana.

Sosiaaliset siskot

Eilen oli oikein sosiaalinen päivä, kun käytiin Hämeensaaren Mustissa&Mirrissä pentukoirille tarkoitetussa tapaamisessa, joita kyseisessä liikkeessä järjestetään joka lauantai. Otin molemmat neidit mukaan, sillä tapaamisten yläikäraja on 1 v. Mukana menossa oli muiden touhukkaiden muassa 7-viikkoiset akitanpennut, 3 kuukauden ikäinen bichon ja 4 kuukautta vanha pk collie. Varsinkin collie oli niin Pinjan mieleen! Ninni innostui härnäämään akitoja, jotka oli kyllä melko lössyköitä nalleja, ja bichonin kanssa leikkivät vähäsen. Pennuille oli laitettu myymälään oma aitaus, jossa saivat rauhassa tutustella toisiinsa ja leikkiä. Pinja äkkäsi aitaukseen joutuessaan välittömästi keilan muotoisen lelun, jossa oli nappuloita sisällä ja omi sen heti itselleen. Sitä meidän teinityttö sitten kuljetteli hampaissaan pienempiään väistellen, eikä edes yrittänyt leikkimistä kenenkään kanssa. Saa varmaan ihan tarpeeksi tuntea pikku naskaleita korvissaan, tassuissaan ja housukarvoissaan meillä kotonakin...
Ninni hurmasi ihmisiä rohkeudellaan ja pienuudellaan. Joku chihun omistaja kyseli, että "onko se chihuahua?". Hmm, ei mun pennulta mielestäni löydy mulkosilmiä ja kuonokin alkaa olla pitempi kuin yhdelläkään chihulla. :D
Ostoksia siinä pentutapaamisen lomassa piti tietenkin tehdä, mutta tällä kertaa hyvinkin maltillisesti. Ostin Pinjalle Fullolifen öljyä ihon ja turkin hyvinvointiin, saapa nähdä, onko sillä mitään vaikutusta. Pinjalla on turkki (ainakin omasta mielestäni) hyvässä kunnossa ja kiiltävä, mutta neiti raaputtaa itseään usein kaulasta, naamasta ja korvien takaa. Myös selästä se kutiaa, jos sattuu rapsuttamaan tietystä kohdasta. Karvanlähtökään ei ole vielä kunnolla alkanut, mutta pohjavillakammalla kun pari kertaa käy turkin läpi, niin kyllä siitä jonkun verran karvaa saa irtoamaan. Toki kyseessä voi olla jokin ruoka-aine allergiakin, mutta karvattomia kohtia tai muuta hälyyttävää, kuin tuo itsensä raaputtelu, ei ole tullut ilmi. Ei tuosta öljylisästä mitään haittaakaan ole ja mukavahan tuo olisi, jos sillä oikeasti on vaikutusta. Öljyn lisäksi ostin myös pari pussillista koulutusnameja, jotka menivät kyllä kaupaksi, kun eilen niitä testasin. Nuo namit on aika hyvän kokoisia ja puolikosteita, joita voi hyvin ottaa tokotreeneihin mukaan.

Tässäpä vielä muutama kuva eiliseltä iltapäivälenkiltä. Sää oli aika tuulinen, joten Ninni varustautui sademanttelilla. Pinjalle riittää onneksi lämmikkeeksi oma puuhkansa!

Kenttä, josta löyty PUUKEPPEJÄ!

Ylpeenä

Pieni meni pusikkoon, isompi käskee "nyt leikkimään sieltä!"

"En mää nyt jaksa leikkii! Mää tykkään syyä näitä heiniä!"

Mietteliäät

Piipa <3

Vähän seisomisharkkaa, ja Ninni se oppii mukana (tai sitten se vaan kattoo namikättä, josko sieltä hänellekin jotain tippuis).

Napottajat

Tokon alkeita ja pennun kasvua

Eilen meillä oli Pinjan kanssa tokon alkeiskurssin eka kerta ja kolme kertaa vielä luvassa samalla kurssilla. Meitä oli kurssin aloituksessa 4 koirakkoa, vaikka 6 piti olla, mutta luultavasti erittäin syksyinen sää verotti osallistujia. Alokasluokan liikkeitä käydään kurssilla läpi ja nyt ekalla kerralla tehtiin perusasentoa ja seuraamista, joiden hiominen on meillä kotiläksynä. Meille perusasento on vielä hankala, sillä Pinja on yleensä ihan vino ja tykkäis jäädä liian taakse istumaan. Joskus kun olen epähuomiossani sen tassulle astunut, kun ollaan tokohommia itsenäisesti harjoiteltu, ja Pinjahan tosiaan muistaa niin hyvin sen! Tässä sitten reenaillaan ja toistoa toiston peräänhän tuo vaatii, että Pinja oppii luottamaan siihen, ettei sitä tallota, vaikka tulee melkein mun jalkaan kiinni. Pinja on kuitenkin siitä kiva, että on helposti motivoitavissa namipalkalla ja se jaksaa kyllä tehdä hommia.

Ninni meni meidän tokokurssin ajaksi kasvattajalleen hoitoon ja oli kuulema riekkunut koko ajan kasvattajan aikuisten koirien kanssa. Illalla kun kotiin päästiin niin neiti veti vielä melkosta rallia Pinjan kanssa melkein pari tuntia, ihan nukkumaanmenoaikaan asti. "Melko" virkee pentu siis! Muutenkin tää viikko on mennyt koirien kans ulkoillessa ja leikkiessä. Pinjan kanssa ollaan tehty pitempiä lenkkejä, mutta Ninnikin pääsee joka päivä pari kertaa hihnassa tekemään lyhkäsempiä kävelyitä lähimetsikköön ja kävelyteille. Hienosti neiti menee hihnassa ja musta tuntuukin, ettei se oo varmaan edes vielä tajunnut olevansa kiinni... Tai sitten kaikki ulkona olevat uudet asiat on sille vielä niin jänniä, ettei se malta kiinnittää pantaan ja hihnaan mitään huomiota.

"Eikait se haittaa, että mä vallotin tän Pinjan pedin?"

Pinja nauttii syysauringosta tapansa mukaan silmät sirrillään!

Lievä etukeno...

"Omnomnom.. vaahteranlehtiä!"

"Siskokset" sohvalla

"Tässä me neidit niin nättinä kahestaan!"

Punnitsin Ninnin toissapäivänä ja n. 1750 grammaa on sillä tällä hetkellä painoa, eli puoli kiloa on tullut puolessatoista viikossa lisää ja muutenkin tuo neiti on kyllä kasvanut. Ulkonakaan sen meno ei oo enää pelkkää kömpelöä kaatuilua ja jotenkin sen kuonokin näyttää suipontuneen hiukan. Ninnillä on ruoan vaihtokin just menossa, kun siirrytään Royal Caninin penturuuasta Golden Eaglen holistic
-penturuokaan. Mielummin syötän tuota holisticia kun RC:n tuntuu olevan suurimmalta osin vehnää ja muutenkin tuo pentu tuntuu kakkaavan melkoisia määriä... Yllätin Ninnin muutama päivä sitten syömästä omaa kakkaansa ja annoin sille sitten naudan mahalaukkua nappuloiden sekaan. Eipä oo ainakaan naudanmahan syömisen jälkeen koittanut pistää kakkaa poskeensa ja hyvä niin! Myös raakaa jauhelihaa oon sen ruokaan silloin tällöin lisäillyt.

Neiti N. Vallaton 8 viikkoa

Niin se vaan eka viikko vierähti kahden koiran omistajana, huisia! Aika on mennyt kyllä ihan siivillä noiden kahden neitokaisen kanssa touhutessa ja kyllähän tuo pentu tuottaa oman lisähommansa, kun ulkona rampataan jatkuvasti. Mutta ainahan se ahkeruus tuossa hommassa palkitaan ja kun Ninni tekee mahdollisimman paljon tarpeitaan ulos, niin siitä se matka kohti sisäsiisteyttä alkaa! Pinjastakin on siinä hommassa oma hyötynsä, kun "isosisko" on Ninnille hyvänä mallina siinä, mihin sitä kannattaa pyllistää ja se pissa tehdä. 

Yöllä oon käyttänyt sisällä sanomalehtiä, kun oikeat pissa-alustat päätti Pinja pistää palasiksi ja Ninni tekee lehdelle yön aikana yleensä yhet pissat ja kakat. En oo siis käyttänyt pentua ulkona öisin, vaan just ennen nukkumaanmenoa ja heti ekana aamulla klo. 6:30. Pinja kun oppi siihen, että se pääsi öisin ulos ja Ninnin kohdalla tein nyt sen päätöksen, etten käytä sitä öisin. Oppiipahan siinä heti, että yö on nukkumista varten ja rauhassa tuo on yönsä nukkunutkin tähän asti.

Eilen käytiin ekaa kertaa omaa pihaa pidemmällä lenkillä, lähikaupan pihalla ihmettelemässä autoja ja ääniä. Hienosti ja reippaasti Ninni meni hihnassa, lähinnä Pinjaa seuraten ja välillä sen massukarvoissa roikkuen, melkoinen termiitti! Muutamat ihmiset jäivät tietysti puhuttelemaan ylisuloista pentua ja mielellään annankin ihmisten rapsutella sitä, että tottuu outojen ihmisten kosketuksiin. Ainakaan vielä ei oo tuossa pennussa näkynyt varautuneisuutta, vaan tällä viikolla on ottanut kaikki vieraat vastaan, joita meillä on melkein joka päivä käynytkin. Saatiin myös viikonloppuvieraita, kun mun kaks ystävää oli meillä kyläilemässä. Ninni sekä Pinja näyttivät nautiskelevan tyttöjen kesken vietetystä viikonlopusta täysillä, kun saivat rapsutuksia varmasti ihan yli tarpeen!

Myös koiravieraita ollaan omalle pihalle saatu, kun naapurin villakoira-Fiti ja toisten naapureiden chihuahuapojat Topi ja Bosse on käyneet moikkamassa Pinjaa ja uutta, vielä niin "oudolle" tuoksuvaa Ninni-otusta. Mielellään otetaan vastaan noita tuttuja koiria, jotka on hyvätapaisia ja terveitä, että Ninni tottuu heti muihinkin koiruuksiin kuin vain Pinjaan. 

Meillähän piti alkaa tällä viikolla tokon alkeet -kurssi, mutta kurssi onkin siirretty ens viikolla alkavaksi. Päivä ja kellonaika vaihtuivat, mutta onneksi ne sopi meille ja kurssille ollaan siis edelleenkin menossa. Odotan kyllä tosi innolla alkavaa kurssia! 

 

 

Painitaan!

Lepakkopentu

Ihan superhyvin Ninnin väreihin passaava tyyny!

Ja taas me painitaan... Hurjat pitkäkuonot vauhdissa (mattokin rullalla).

Tällä viikolla on kyllä tullut kuvailtua ihan urakalla ja hyvä niin, ikinä ei tule ottetua liikaa kuvia koirista! Ja varsinkin Ninnin haluaa muistaa noin suloisena nappisilmänä, mitä se nyt on. Tässä siis
jonkun verran kuvasaldoa viikon varrelta.

"Ai kuka on söpö? Ai minäkö?"

Ois niin täydellinen kuva, jos Pinjakin kattos kameraan! Mutta kun eii...

Sweetheart sydämen päällä pötköllään <3

Kumman vaahteranlehti? No, Pinjan mielestä Hänen.

Jep, YRITETTIIN ottaa Ninnistä seisomiskuvaa ja tässä paras otos...

Tähän loppuun vielä viikolla otettu "virallinen" poseeraus Pinjalta 9 kuukauden iän kunniaksi.

Pinja 9 kk

Pinja 9 kuukautta! + päivän annos pennuntuoksua

Nyt on muutama touhukas päivä pikku-Ninnin kanssa elelty ja oikein reipas pentu on ollut tähän mennessä. Ääntäkin siitä jo lähtee, kun Pinjan kanssa leikkivät ja peuhaavat (en ainakaan muista, että Pinja olis tuossa iässä ollut vielä noin äänekäs, vaikka tällä hetkellä neiti tuntuukin rakastavansa omaa ääntään). Onneksi Pinja osaa leikkiä Ninnin kanssa melko nätisti, tai ei pentu ainakaan ole ollut moksiskaan, vaikka se vähän väliä kaatuilee Pinjan loikkiessa ylitse.
Yöt on mennyt hyvin, pentu on malttanut nukkua neljään tai viiteen asti, jonka jälkeen olen herännyt pentukakan "huumaavaan" tuoksuun... Ninni on ottanut nukkumapaikakseen lattialla öisin houkuttelevassa mytyssä olevan päiväpeiton, vaikka mulla onkin sängyn vieressä sille oma peti, jolle se iltaisin nukahtaa. Jossain vaiheessa se on kuitenkin joka yö siirtynyt sinne päiväpeittomytyn päälle koisimaan onnellisesti.

Eilen koirat oli ekaa kertaa pitempään keskenään, Ninni pentuaitauksessaan kaiken varalta. Iloinen vastaanottokomitea oli mua vastassa, kun palasin kotiin; Ninni vinkui täyttä kurkkua ja Pinja yhtyi kuoroon iloiseen haukahdellen. Vesikupin pentu oli saanut kaadettua, mutta onneksi vesi oli imeytynyt aika hyvin pissa-alustaan, eikä ihan koko häkki lainehtinut.
Eilen kävi muutama mun kaveri moikkamassa Pinjaa ja Ninniä. Reippaasti pikkuneiti oli tervehtimässä uusia tuttavuuksia ja Pinjakin oli syliin tunkemassa... Pientä mustasukkaisuutta havaittavassa siis! Edelleenkin Pinja on omistavainen leluistaan, mutta eilen se antoi Ninnin leikkiä sentään hetken jollain lelulla ja tietysti Pinjalla itsellään piti silloin olla joku toinen lelu omistuksessaan.

Tutustuminen kumppareihin

Pihapensaan maistelua, namii!

Tarkkailua

Pinjalle tuli eilen tasan 9 kuukautta täyteen ja ne ekat juoksut loppui tuossa viime viikon loppupuolella. Ajoittainen apaattisuus meni juoksujen mukana ja nyt neiti on taas oma, iloinen ja vilkas itsensä. Jospa se kasvukin olis nyt pysähtynyt ja shelttileirillä mitattu 38,5 olis se lopullinen mitta. Paino on pysytellyt siinä vähän päälle 8 kilossa, vaikka neitillä ruokahalua riittää. Viime viikolla Pinja oksensi yhtenä yönä ja seuraavana päivänäkin koulusta tullessa löysin sängyltäni ei-niin-kivoja ylläreitä: 3 oksennusta... Tai siis oksennukset oli syöty ja jäljellä oli haisevia länttejä. Yök. Luulen, että Pinjan oksentelu johtui sen edellisenä iltana syömästä rustoluusta ja luunpalasiahan se sitten puklautteli ulos.

Ollaan Pinjan kanssa harjoiteltu näyttelykäyttäymistä tässä meidän lähellä olevalla hiekkakentällä ja se alkaa sujua jo ihan hyvin! Turha *erseily on vähentynyt ja malttia on tullut lisää. Ostin Pinjalle uuden, jämäkämmän näyttelyhihnan, joka ei ole ihan ohuenohut, tuulessa lepattava naru. Jospa me tässä syksyn aikana joissain mätsäreissä käytäis ja tosiaan Jyväskylän kv:hen ilmoittautuminen on vielä mietinnässä...

"Mun frisbee!"

"Mitä sää Ninni oikeen hommaat?"

Tytskät. <3

Ninnin syysmuotia