 |
| Jotain siellä näkyy... |
 |
| Kevään tuulia ja tuoksuja tulee Taran nokkaan |
 |
| Tihrusimmu |
 |
| Namia! |
 |
| Pentupörrö |
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Pinja 5 kk ja kuvapäivitystä
Tultiin myöhään torstai-iltana tänne Vihantiin "vappuvapaita" viettämään. Perjantaina hainkin aamupäivällä juoksuaikaisen Taran meille hoitoon ja Pinja on kyllä ollut aika onnessaan, kun sai kaverin. Vaikka Tara ei Pinjan kanssa välitä leikkiä ja on muutenkin niin oman arvon tunteva vanhapiika, niin kyllä nuo koiruudet toimeen tulevat ja lenkille pystyn lähtemään yhtä aikaa molempien kanssa. Ollaan lenkkeilty ihanan aurinkoisessa säässä tänään (eilen satoikin melkein koko päivän vettä), olen harjaillut Taraa kymmenien harjallisten verran ja äskettäin intouduin kuvailemaan kaveruksia tuossa pihalla. Pinjalla tuli tänään 5 kuukautta mittariin ja neiti on kyllä kasvanut niin huimaa vauhtia jo isoksi koiraksi. Nyt vaan odotellaan polvipattien tasoittumista ja pentukarvan vaihtumista... Niin ja nautitaan vielä tuosta pentuajasta, jota ei saa enää koskaan takaisin! <3
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Shelttikoulutusta ja keväiset mätsärit
Meillä onkin tapahtumantäyteinen viikko takana ja Pinja onkin saanut tämän viikon aikana reeniä näyttelyhommista ja käyttäytymisestä muutenkin. Keskiviikkona käytiin Kangasalalla kevään ensimmäisessä Hämeen shelttien järjestämässä tapakoulutuksessa. Siellä olikin liki parikymmentä rodun edustajaa paikalla ja Pinja oli aivan elementissään! Se tosiaan näyttää tunnistavat rotutoverinsa ja menikin rohkeasti tutustelemaan muihin heti paikalle saavuttuamme.
Koulutuksessa harjoiteltiin hihnassa kulkemista, toisten koirien ohittamista ja vähän näyttelyjuttujakin. Paikalla oli mukana myös toinen pentu, joka oli Pinjan kanssa suunnilleen saman ikäinen, puolet pienempi vaan! Tämä toinen pentu painoi kuulema alle 3 kiloa, eikä sillä ollut vaihtunut hampaat vielä ollenkaan. Pinjalla on tähän mennessä vaihtunut kaikki etuhampaat, sekä ylhäältä että alhaalta. Kulmarit ovat vain vaihtumatta ja painoa oli neidillä tällä viikolla 6 kg. Tosi yksilöllisesti nuo koirat näyttävät siis kehittyvän. Pinja pääsi myös pöydälle käsiteltäväksi ja siinä mittailtiin sitten säkäkorkeuttakin. Tulokseksi saatiin 35 cm, eli ei sais neiti enää kasvaa. Mutta mahdotonta sen on tuossa mitassa pysyä, kun etujaloissa on sen verran isot kasvunpatit. Joku shelttikasvattaja meinasi, että Pinja kasvaa 42-senttiseksi... Saapa nähdä, tuleeko meijän kakarasta oikea jättisheltti, vai pysähtyykö kasvu muutaman sentin jälkeen.
Ajateltiin alkaa käymään näissä harjoituksissa, jotka järjestetään parillisten viikkojen keskiviikkona ja kun ei tuo 60 km matka ole liian pitkä ajaa kahden viikon välein. Meidät toivotettiin myös tervetulleeksi shelttien makkaranpaistolenkille 26.5. ja yhdistyksen kesäleirille. Ainakin tuonne makkaralenkille ollaan näillä näkymin menossa, mutta kesäleiristä en vielä osaa sanoa.
Ollaan tässä pitkin viikkoa harjoiteltu shelttikoulutuksesta saatujen vinkkien avulla näyttelykäyttäytymistä. Melkein joka lenkin yhteydessä ollaan otettu seisottamista ja ravaamista. Tulokset näkyivät tämä päivän mätsäreissä, jotka järjestettiin jälleen Parolan hiekkakentällä. Tänään pentuja oli yhteensä 30, isot ja pienet samassa. Kilpailtiin nrolla 16 ja päästiin odottamisen jälkeen kehään villakoiran kanssa. Pinja meni mielestäni hyvin, ainakin jos viime viikkoiseen mätsäridebytointiin vertaa. Neiti seisoi nätisti, ravasi ilman hyppimisiä ja hampaiden katsominen pöydälläkin onnistui. Välillä Pinja olisi kuitenkin halunnut jäädä haistelemaan kentän hajuja, eikä oikein jaksanut keskittyä namipalaan kädessäni. Saimme tuomarilta sinisen nauhan, koska "punaisia nauhoja ei voi antaa kuin yhden...". Pitkään tuomari pohtikin Pinjan ja villakoiran väliltä.
Sinisten kehässä Pinjasta huomasi, että se alkoi olla jo vähän väsynyt ja turhautunutkin. Muutama nilkkaan tarttumisyrityskin neidiltä nähtiin, mutta onneksi se lopetti heti kun komensin. Pinja ravasi kuitenkin enimmäkseen hyvin ja seisoi paikoillaan, vaikka väsyneenä se tarjosikin muutaman kerran istumista. Tuomari ei varmaan nähnyt Pinjan toilailuja, sillä päästiin 5 parhaan joukkoon! Olin aika äimänä, mutta mielellään mentiin siihen 5 koiran riviin seisoskelemaan. Pinja seisoi tällä kertaa oikein mainiosti ja oltiin lopulta sinisten 2.! Olen kyllä niin tyytyväinen tuohon tyttöön ja kyllä näytti harjoittelu tuottaneen tulosta. Palkinnoksi saatiin ruusuke, nameja, puruluu ja pentulelu (jonka Pinja mielellään otti kotiin päästyämme hampaisiinsa, muttei jaksanut kiinnostua leikkimään sillä). Nyt neiti nukkuukin tyytyväisenä pois väsymystään uudessa pedissä, joka tuli alkuviikosta postin mukana.
Seuraavat mätsärit olisi sitten ensi keskiviikkona Turengissa, mutta saa nähdä, lähdetäänkö sinne. 1.5. ollaan ainakin menossa Raahessa järjestettäviin vappumätsäreihin, kun ollaan lähdössä taas Vihantiin ensi torstaina ja ollaan vapun aika siellä. Hilla-labbiskin lähtee mukaan mätsäridebytoimaan ja muutenkin on mukava nähdä eri paikkakunnilla järjestettäviä kisoja!
Tähän loppuun vielä Parolassa näpätty 19-viikkoiskuva meijän reippaasta neidistä.
Koulutuksessa harjoiteltiin hihnassa kulkemista, toisten koirien ohittamista ja vähän näyttelyjuttujakin. Paikalla oli mukana myös toinen pentu, joka oli Pinjan kanssa suunnilleen saman ikäinen, puolet pienempi vaan! Tämä toinen pentu painoi kuulema alle 3 kiloa, eikä sillä ollut vaihtunut hampaat vielä ollenkaan. Pinjalla on tähän mennessä vaihtunut kaikki etuhampaat, sekä ylhäältä että alhaalta. Kulmarit ovat vain vaihtumatta ja painoa oli neidillä tällä viikolla 6 kg. Tosi yksilöllisesti nuo koirat näyttävät siis kehittyvän. Pinja pääsi myös pöydälle käsiteltäväksi ja siinä mittailtiin sitten säkäkorkeuttakin. Tulokseksi saatiin 35 cm, eli ei sais neiti enää kasvaa. Mutta mahdotonta sen on tuossa mitassa pysyä, kun etujaloissa on sen verran isot kasvunpatit. Joku shelttikasvattaja meinasi, että Pinja kasvaa 42-senttiseksi... Saapa nähdä, tuleeko meijän kakarasta oikea jättisheltti, vai pysähtyykö kasvu muutaman sentin jälkeen.
Ajateltiin alkaa käymään näissä harjoituksissa, jotka järjestetään parillisten viikkojen keskiviikkona ja kun ei tuo 60 km matka ole liian pitkä ajaa kahden viikon välein. Meidät toivotettiin myös tervetulleeksi shelttien makkaranpaistolenkille 26.5. ja yhdistyksen kesäleirille. Ainakin tuonne makkaralenkille ollaan näillä näkymin menossa, mutta kesäleiristä en vielä osaa sanoa.
Ollaan tässä pitkin viikkoa harjoiteltu shelttikoulutuksesta saatujen vinkkien avulla näyttelykäyttäytymistä. Melkein joka lenkin yhteydessä ollaan otettu seisottamista ja ravaamista. Tulokset näkyivät tämä päivän mätsäreissä, jotka järjestettiin jälleen Parolan hiekkakentällä. Tänään pentuja oli yhteensä 30, isot ja pienet samassa. Kilpailtiin nrolla 16 ja päästiin odottamisen jälkeen kehään villakoiran kanssa. Pinja meni mielestäni hyvin, ainakin jos viime viikkoiseen mätsäridebytointiin vertaa. Neiti seisoi nätisti, ravasi ilman hyppimisiä ja hampaiden katsominen pöydälläkin onnistui. Välillä Pinja olisi kuitenkin halunnut jäädä haistelemaan kentän hajuja, eikä oikein jaksanut keskittyä namipalaan kädessäni. Saimme tuomarilta sinisen nauhan, koska "punaisia nauhoja ei voi antaa kuin yhden...". Pitkään tuomari pohtikin Pinjan ja villakoiran väliltä.
Sinisten kehässä Pinjasta huomasi, että se alkoi olla jo vähän väsynyt ja turhautunutkin. Muutama nilkkaan tarttumisyrityskin neidiltä nähtiin, mutta onneksi se lopetti heti kun komensin. Pinja ravasi kuitenkin enimmäkseen hyvin ja seisoi paikoillaan, vaikka väsyneenä se tarjosikin muutaman kerran istumista. Tuomari ei varmaan nähnyt Pinjan toilailuja, sillä päästiin 5 parhaan joukkoon! Olin aika äimänä, mutta mielellään mentiin siihen 5 koiran riviin seisoskelemaan. Pinja seisoi tällä kertaa oikein mainiosti ja oltiin lopulta sinisten 2.! Olen kyllä niin tyytyväinen tuohon tyttöön ja kyllä näytti harjoittelu tuottaneen tulosta. Palkinnoksi saatiin ruusuke, nameja, puruluu ja pentulelu (jonka Pinja mielellään otti kotiin päästyämme hampaisiinsa, muttei jaksanut kiinnostua leikkimään sillä). Nyt neiti nukkuukin tyytyväisenä pois väsymystään uudessa pedissä, joka tuli alkuviikosta postin mukana.
 |
| Vastakkain villakoiran kanssa |
 |
| Pöydällä kopeloitavana |
 |
| Sinisen nauhan tyttö |
 |
| Sinisten kehässä (anteeksi kuvan huono laatu, mutta oli pakko zoomata) |
 |
| Palkintojen jaon jälkeen oltiin kuvattavana. Tässä Pinja seisoo niin hyvin! |
Seuraavat mätsärit olisi sitten ensi keskiviikkona Turengissa, mutta saa nähdä, lähdetäänkö sinne. 1.5. ollaan ainakin menossa Raahessa järjestettäviin vappumätsäreihin, kun ollaan lähdössä taas Vihantiin ensi torstaina ja ollaan vapun aika siellä. Hilla-labbiskin lähtee mukaan mätsäridebytoimaan ja muutenkin on mukava nähdä eri paikkakunnilla järjestettäviä kisoja!
Tähän loppuun vielä Parolassa näpätty 19-viikkoiskuva meijän reippaasta neidistä.
 |
| 19 viikkoa |
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Lenkkeilyä ja kuvailua Aulangolla
Käytiin eilen, eli sunnuntaina, pitkä lenkki Aulangon metsissä. Ilma oli mitä parhain ja fiiliskin katossa, sillä olin aikaisemmin saanut kuulla pääseväni kesätöihin!
Meiltä on Aulangolle noin 5 kilometrin matka, eli autolla sinne jälleen huristeltiin. Kuvattiin Pinjaa Vanajaveden rannassa ennen kuin lähdettiin metsään rämpimään, jotta saataisiin kuvia edes vähän puhtaammasta koirasta.
Lähdettiin kävelemään kohti Aulangon näkötornia hotelli Rantasipin lähellä olevalta parkkipaikalta. Heti tienvarresta lähtee hyvät polut metsään ja kun kaikki lumet sulavat, niin polkuja löytyy varmasti paljon enemmän! Samat polut, joita pitkin käveltiin, ovat myös ratsukoiden käytössä ja luonnollisesti sitä Pinjan herkuksi osoittautunutta hevosenlantaakin löytyy polulta. Eipä Pinja onneksi tykkää pyöriä lannassa, niin kuin entinen koirani, cavalier kingcharlesinspanieli Enni. Toivotaan, ettei iän karttuessa kyseinen homma ala neitiä kiinnostaa.
Saavuttuamme näkötornille siellä olikin paljon porukkaa ja me päätimme laskeutua kivisiä portaita alas näkötornin mäeltä. Kiviset portaat johtivatkin tosiaan ihan alas saakka ja tovin käveltyämme päädyimme lopulta ajotielle ja tutummille poluille. Pinja jaksoi tosi hienosti koko lenkin ajan ja neiti rauhoittui jo autoon. Kotona sitten uni maittoi melkein kahdeksi tunniksi ja sainpa siinä rauhassa lueskella tenttiin.
Pinjalla on tosiaan ollut tässä parin viikon ajan kevättä rinnassa ja energiaa olisi vaikka muille jakaa... Tosiaan käydään Pinjan kanssa aamulla puolen tunnin tai tunnin lenkki, riippuen siitä, kuinka kiire aamu on. Esimerkiksi tänään, kun mulla on vapaapäivä koulusta, kerettiin aamulla lenkkeillä reilu tunti. Näin vapaapäivisin lenkkeillään päivällä yhteensä varmaan joku tunti, koska käytän Pinjaa usealla pienellä lenkillä ettei vahinkoja sattuisi sisälle. Illalla sitten käydään pitempi lenkki, yleensä reilu tunti ja leikitään ulkona. Onneksi me asutaan sen verran kaukana ydinkeskustasta, että metsään pääsee helposti. Pinja saa siis joka päivä juosta hetken vapaana metsässä ja purkaa energiaansa. Odotan jo kovasti sitä päivää, kun tuo pentu kasvaa isoksi tytöksi ja oppii rauhoittumaan, mutta toisaalta taas haluaisin että se ois aina pentu, yhtä hölmö ja suloinen...
Meiltä on Aulangolle noin 5 kilometrin matka, eli autolla sinne jälleen huristeltiin. Kuvattiin Pinjaa Vanajaveden rannassa ennen kuin lähdettiin metsään rämpimään, jotta saataisiin kuvia edes vähän puhtaammasta koirasta.
 |
| Vähän ylivalottunut, mutta kun aurinko paisto niiiin hienosti...! |
 |
| Rannalla tuuli |
 |
| <3 |
 |
| Lepohetki |
 |
| Pinja pääsi patsastelemaan! |
 | ||
| Pöhkön näkönen pallopää |
 |
| Kevät tulee, lumet lähtee |
Lähdettiin kävelemään kohti Aulangon näkötornia hotelli Rantasipin lähellä olevalta parkkipaikalta. Heti tienvarresta lähtee hyvät polut metsään ja kun kaikki lumet sulavat, niin polkuja löytyy varmasti paljon enemmän! Samat polut, joita pitkin käveltiin, ovat myös ratsukoiden käytössä ja luonnollisesti sitä Pinjan herkuksi osoittautunutta hevosenlantaakin löytyy polulta. Eipä Pinja onneksi tykkää pyöriä lannassa, niin kuin entinen koirani, cavalier kingcharlesinspanieli Enni. Toivotaan, ettei iän karttuessa kyseinen homma ala neitiä kiinnostaa.
Saavuttuamme näkötornille siellä olikin paljon porukkaa ja me päätimme laskeutua kivisiä portaita alas näkötornin mäeltä. Kiviset portaat johtivatkin tosiaan ihan alas saakka ja tovin käveltyämme päädyimme lopulta ajotielle ja tutummille poluille. Pinja jaksoi tosi hienosti koko lenkin ajan ja neiti rauhoittui jo autoon. Kotona sitten uni maittoi melkein kahdeksi tunniksi ja sainpa siinä rauhassa lueskella tenttiin.
Pinjalla on tosiaan ollut tässä parin viikon ajan kevättä rinnassa ja energiaa olisi vaikka muille jakaa... Tosiaan käydään Pinjan kanssa aamulla puolen tunnin tai tunnin lenkki, riippuen siitä, kuinka kiire aamu on. Esimerkiksi tänään, kun mulla on vapaapäivä koulusta, kerettiin aamulla lenkkeillä reilu tunti. Näin vapaapäivisin lenkkeillään päivällä yhteensä varmaan joku tunti, koska käytän Pinjaa usealla pienellä lenkillä ettei vahinkoja sattuisi sisälle. Illalla sitten käydään pitempi lenkki, yleensä reilu tunti ja leikitään ulkona. Onneksi me asutaan sen verran kaukana ydinkeskustasta, että metsään pääsee helposti. Pinja saa siis joka päivä juosta hetken vapaana metsässä ja purkaa energiaansa. Odotan jo kovasti sitä päivää, kun tuo pentu kasvaa isoksi tytöksi ja oppii rauhoittumaan, mutta toisaalta taas haluaisin että se ois aina pentu, yhtä hölmö ja suloinen...
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Pinjan mätsäridebyytti!
No nyt ollaan käyty tutustamassa toisiin koiriin ja koiratapahtuman vilinään Parolassa tänään järjestetyssä Match Showssa. Arvatakin saattaa, että Pinja on tällä hetkellä nukkumassa väsymystään pois, sillä onhan sellaisessa hajujen ja äänien, ihmisten ja koirien sekamelskassa hengaaminen henkisesti rankkaa!
Meijän neiti selvisi oikein hienosti ensimmäisestä mätsärikokemuksestaan ja saatiin kotiin viemisiksi hieno pokaali ja sininen ruusuke! Oltiin sinisten 2. (eli tässä tapauksessa luokan viimeisiä, sillä pieniä pentuja oli yhteensä 4) ja Pinja oli kehässä kyllä välillä tosi nätisti ja seisoi kivasti. Hampaita neiti ei olisi antanut katsoa ollenkaan ja sitä harjoiteltiinkin sitten kahteen kertaan tuomarin käskystä. Jänskäsin etukäteen vähän sitä, että alkaako Pinja pomppimaan ja koittaako se jyrsiä mun saappaan vartta ja niinhän siinä kävi, että pikku piraija tarttui saappaanvarteen yhdessä vaiheessa leikkimielisesti muristen. Oli siinä sitten pokassa pitelemistä, kun kehässä kipitettiin ja koira saappaassa kiinni... Mutta joo, päästihän Pinja toki heti irti, kun komensin.
Tuomari kehui Pinjaa lupaavaksi ja reippaaksi koiranaluksi ja luokkansa nuorimpana sai kommenttia myös söpöstä ulkonäöstään ja värityksestään. Tuomari oli mukavan kannustava ja muutenkin ilmapiiri koko tapahtumassa leppoisa. Osallistujamäärän vähyyteen vaikutti varmasti sateinen ja tuulinen sää, mutta onneksi juuri meidän luokkamme aikaan ei vettä satanut. ;)
Jäi kyllä tuosta mullekin ihan ekasta mätsäristä semmoset fiilikset, että kyllä me tullaan vielä niitä kiertämään. Vaikkei niissä sijoittuisikaan niin mätsärit on tapahtumana niin hyvä mahdollisuus tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja samalla koiraakin tulee sosiaalistettua. Täällä Hämeenlinnan seudulla onkin tulevan parin kuukauden aikana useampi Match Show tulossa ja ajateltiin ainakin Turenkiin mennä 25.4. Ensi viikonloppunakin olisi tapahtuma tuolla samaisella kentällä Parolassa, mutta minä en satu olemaan paikkakunnalla ja tuskin Timppa lähtee Pinjaa sinne esittämään.
Pinjan hampaista tähän loppuun vielä muutama sana, nimittäin neidillä alkaa olemaan etuhampaat lähteneet ja osa myös vaihtuneet. Kulmahampaat vielä on ja pysyy, mutta eiköhän nekin tässä irtoile kun leikitään vetoleluilla ja ulkona kaikilla eteen sattuvilla kepeillä.
Meijän neiti selvisi oikein hienosti ensimmäisestä mätsärikokemuksestaan ja saatiin kotiin viemisiksi hieno pokaali ja sininen ruusuke! Oltiin sinisten 2. (eli tässä tapauksessa luokan viimeisiä, sillä pieniä pentuja oli yhteensä 4) ja Pinja oli kehässä kyllä välillä tosi nätisti ja seisoi kivasti. Hampaita neiti ei olisi antanut katsoa ollenkaan ja sitä harjoiteltiinkin sitten kahteen kertaan tuomarin käskystä. Jänskäsin etukäteen vähän sitä, että alkaako Pinja pomppimaan ja koittaako se jyrsiä mun saappaan vartta ja niinhän siinä kävi, että pikku piraija tarttui saappaanvarteen yhdessä vaiheessa leikkimielisesti muristen. Oli siinä sitten pokassa pitelemistä, kun kehässä kipitettiin ja koira saappaassa kiinni... Mutta joo, päästihän Pinja toki heti irti, kun komensin.
 |
| Lahjontaa! |
 |
| Kuvakulma on vähän väärä, mutta kattokaa nyt kun Pinja seisoo kivasti! |
 |
| Jee, me saatiin kiva palkinto! Huomatkaa Pinjan terhakka istunta... |
 | |
| Tuomarin ilme kertoo kaiken |
Tuomari kehui Pinjaa lupaavaksi ja reippaaksi koiranaluksi ja luokkansa nuorimpana sai kommenttia myös söpöstä ulkonäöstään ja värityksestään. Tuomari oli mukavan kannustava ja muutenkin ilmapiiri koko tapahtumassa leppoisa. Osallistujamäärän vähyyteen vaikutti varmasti sateinen ja tuulinen sää, mutta onneksi juuri meidän luokkamme aikaan ei vettä satanut. ;)
Jäi kyllä tuosta mullekin ihan ekasta mätsäristä semmoset fiilikset, että kyllä me tullaan vielä niitä kiertämään. Vaikkei niissä sijoittuisikaan niin mätsärit on tapahtumana niin hyvä mahdollisuus tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja samalla koiraakin tulee sosiaalistettua. Täällä Hämeenlinnan seudulla onkin tulevan parin kuukauden aikana useampi Match Show tulossa ja ajateltiin ainakin Turenkiin mennä 25.4. Ensi viikonloppunakin olisi tapahtuma tuolla samaisella kentällä Parolassa, mutta minä en satu olemaan paikkakunnalla ja tuskin Timppa lähtee Pinjaa sinne esittämään.
Pinjan hampaista tähän loppuun vielä muutama sana, nimittäin neidillä alkaa olemaan etuhampaat lähteneet ja osa myös vaihtuneet. Kulmahampaat vielä on ja pysyy, mutta eiköhän nekin tässä irtoile kun leikitään vetoleluilla ja ulkona kaikilla eteen sattuvilla kepeillä.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Pääsiäinen
Lähdettiin viime keskiviikkona ajelemaan Vihantia kohti ja Pinjan osalta automatka meni mallikkaasti, sillä neiti nukkui rauhassa koko 6 tunnin matkan (tietty pissataukojen ajaksi heräsi) ajan ilman oksentamisia! En tiedä, auttoiko häkin siirtäminen takakontista takapenkille sekä häkin päälle laittamani huopa asiaa, mutta ainakaan ei tarvinnut pysähtyä siivoilemaan sotkuja kesken matkan.
Oltiin myöhään illalla perillä Pinjan "mummilassa" ja torstaiaamuna neiti päättikin herätä mun isän kanssa samaan aikaan, eli 4:30... Pääsiäisloman ensimmäinen aamu ei siis valjennut kovin pirteenä meikäläisen osalta. Mutta onhan noihin aikaisiin herätyksiin toki saanut tottua viime aikoina.
Lähdettiin iltapäivällä moikkaamaan Raaheen Hilla-labbista ja saatiin tytöt leikkimään kahdestaan vetolelullakin! Pinja oli tietty alakynnessä liki 20 kiloa painavan Hillan kiskovan vetolelun toisesta päästä, mutta näytti olevan molemmilla koirilla hauskaa. Kylässä ollessa koitin nitkutella Pinjan yhtä etuhammasta kovasti pois, koska se heilui jo melkoisesti ja alta puski jo uusi hammas. Hilla-neitokaiselta sen sijaan tippui yksi hammas ja olihan se melkosesti isompi kuin Pinjan pikkuruiset naskalit. Käytiin vielä ennen Vihantiin paluuta mutka Raahen Mustissa ja Mirrissä ostamassa Pinjalle muutama hammasystävällinen (tai tässä tapauksessa hampaiden tippumista jouduttava) puruluu.
Poimittiin Tara sitten matkalta kyytiin ja meille hoitoon loman ajaksi. Oli aika hauska näky, kun sekä Tara että Pinja pysähtyivät kuin seinään, kun hoksasivat joutuvansa auton kyytiin. Taitaa olla joku roturasite tuo matkapahoinvointi... Taran ja Pinjan yhteiselo sujui meillä ihan hyvin, vaikka molemmat osoittautuivat aika mustasukkaisiksi ja Tara ei aina oikein kestänyt Pinjan villiintymisiä. Lenkkeily oli kuitenkin kahden näppärän neidin kanssa mukavaa, kun hanget kantoivat ja koirat sai juoksennella vapaana. Tarakin innostui välillä leikkimään hippaa Pinjan kanssa, kun Pinja aikansa oli sitä leikkiin yrittänyt kutsua. Oli siinä menoa ja vauhtia kerrakseen! Ja kyllähän se unelma sai taas vahvistusta, että joskus täytyy se toinenkin sheltti hankkia, kun kahden koiran toilailuja on vaan niin huippua seurata. Mutta sen aika on sitten vuosien päästä, kun asuu toivon mukaan jossain isommassa kämpässä ja on nykyistä enemmän rahaa.
Pinja ja Tara ystävystyivät parin päivän aikana mielestäni hyvin ja Tarakin hyvähermoisena koirana jaksoi Pinjan riekkumista hienosti. Toki muutaman kerran Tara näytteli hampaitaan ja murahteli, mutta oppiipahan tuo meijän pirpana kunnioittamaan vanhempia rouvia! Pinja nukkui välillä Taran pedillä, eikä Tara näyttänyt siitä pahemmin välittävän. Myön Taran lempilelu, kovia kokenut tossu, oli Pinjan mieleen ja Tara antoi kakaran leikkiä sillä ilman murinoita.
Loma Vihannissa oli muuten rauhallinen ja kiva, paitsi lauantaina aamupäivä meinasi olla todellinen painajainen. Olin aamulla käyttänyt koirat 7 maissa ulkona ja ruokkinut ne sitten. Äitini heräsi pian sen jälkeen ja jäi alakertaan koirien kanssa. Itse jatkoin vielä unia ja äitini sanoi lähtevänsä isäni ja koirien kanssa lenkille. Puoli 10 aikaan äiti tulee sisälle hengästyneenä ja huutaa, että Tara on karannut! Ei siinä muuta kun paniikissa ulkokamppeet niskaan ja autoon. Koirat olivat saaneet olla irti metsässä ja Tara oli sitten lähtenyt fasaanin perään aivan korvattomana. Isäni oli jäänyt Pinjan kanssa etsimään Taraa toisesta suunnasta ja äiti toisesta, joka oli sitten tuloksettoman etsinnän jälkeen päättänyt lähteä hakemaan kotoa autoa. Ajettiin äitin kanssa suoraan erään asutetun tien päähän, josta tie jatkui traktoripolkuna kohti metsää. En kerennyt huudella Taraa kuin hetken, kun neiti karkulainen juoksikin iloisena vastaan traktoriuraa pitkin! Helpotus oli niiin suuri ja itkuhan siinä pääsi, olinhan jo kerennyt kehitellä päässäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot; Tara on lähtenyt niin kauas ettei osaa enää omia jälkiään takaisin, se on mennyt junaradalle, lähtenyt autotielle, loukannut itsensä...
Olo oli tosiaan hetken ajan aika toivoton ja tosiaan kun kyseessä on hoitokoira, josta on vastuussa, niin syyllisyyden tunne olisi ollut ihan hirveä, jos jotain olisi sattunut. Mutta onneksi Tara on fiksu neiti ja kuulema tehnyt saman viime syksynä, eli lähtenyt metsässä linnun perään ja ollut hetken aikaa karkuteillä.
Kerettiin lauantaina nähdä vielä Hillaa ja sen omistajia Vihannissa. Leikitettiin neitejä järven jäällä ja Pinja oli kyllä aivan alakynnessä, kun Hilla pyöritteli sitä pitkin poikin. Uskaltautui Pinja kuitenkin kerran ottamaan Hillan kepin, mutta luopui kyllä siitä suosiolla, kun näki "musta surman" tulevan vauhdilla kohti!
Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan takaisin Hämeenlinnaan, sillä minulla oli sunnuntaina pakollinen kouluhomma Riihimäellä perinteikkäässä Noitametsässä. Olisi kyllä tehnyt mieli jäädä vielä pohjoiseen rentoutumaan, sillä olin tosiaan ollut nuo pari vapaapäivää hieman kipeänä ja särkylääkkeen voimalla käynyt lenkeillä koirien kanssa. Mutta pakko oli lähteä ja jättää Tara vielä pariksi päivää vanhempieni hoiviin. Paluumatkakin sujui ongelmitta ja Pinja nukkui meidän iloksi taas koko matkan. Ilalla olikin sitten villiä meininkiä, kun päästiin kotiin. Kuitenkin hetken spurttailun ja ulkoilun jälkeen Pinja simahti omalle paikalleen reissusta väsyneenä.
Oltiin myöhään illalla perillä Pinjan "mummilassa" ja torstaiaamuna neiti päättikin herätä mun isän kanssa samaan aikaan, eli 4:30... Pääsiäisloman ensimmäinen aamu ei siis valjennut kovin pirteenä meikäläisen osalta. Mutta onhan noihin aikaisiin herätyksiin toki saanut tottua viime aikoina.
Lähdettiin iltapäivällä moikkaamaan Raaheen Hilla-labbista ja saatiin tytöt leikkimään kahdestaan vetolelullakin! Pinja oli tietty alakynnessä liki 20 kiloa painavan Hillan kiskovan vetolelun toisesta päästä, mutta näytti olevan molemmilla koirilla hauskaa. Kylässä ollessa koitin nitkutella Pinjan yhtä etuhammasta kovasti pois, koska se heilui jo melkoisesti ja alta puski jo uusi hammas. Hilla-neitokaiselta sen sijaan tippui yksi hammas ja olihan se melkosesti isompi kuin Pinjan pikkuruiset naskalit. Käytiin vielä ennen Vihantiin paluuta mutka Raahen Mustissa ja Mirrissä ostamassa Pinjalle muutama hammasystävällinen (tai tässä tapauksessa hampaiden tippumista jouduttava) puruluu.
Poimittiin Tara sitten matkalta kyytiin ja meille hoitoon loman ajaksi. Oli aika hauska näky, kun sekä Tara että Pinja pysähtyivät kuin seinään, kun hoksasivat joutuvansa auton kyytiin. Taitaa olla joku roturasite tuo matkapahoinvointi... Taran ja Pinjan yhteiselo sujui meillä ihan hyvin, vaikka molemmat osoittautuivat aika mustasukkaisiksi ja Tara ei aina oikein kestänyt Pinjan villiintymisiä. Lenkkeily oli kuitenkin kahden näppärän neidin kanssa mukavaa, kun hanget kantoivat ja koirat sai juoksennella vapaana. Tarakin innostui välillä leikkimään hippaa Pinjan kanssa, kun Pinja aikansa oli sitä leikkiin yrittänyt kutsua. Oli siinä menoa ja vauhtia kerrakseen! Ja kyllähän se unelma sai taas vahvistusta, että joskus täytyy se toinenkin sheltti hankkia, kun kahden koiran toilailuja on vaan niin huippua seurata. Mutta sen aika on sitten vuosien päästä, kun asuu toivon mukaan jossain isommassa kämpässä ja on nykyistä enemmän rahaa.
Pinja ja Tara ystävystyivät parin päivän aikana mielestäni hyvin ja Tarakin hyvähermoisena koirana jaksoi Pinjan riekkumista hienosti. Toki muutaman kerran Tara näytteli hampaitaan ja murahteli, mutta oppiipahan tuo meijän pirpana kunnioittamaan vanhempia rouvia! Pinja nukkui välillä Taran pedillä, eikä Tara näyttänyt siitä pahemmin välittävän. Myön Taran lempilelu, kovia kokenut tossu, oli Pinjan mieleen ja Tara antoi kakaran leikkiä sillä ilman murinoita.
 |
| Pinja: "Ei kait se ny haittaa ku mää otin tän sun tossun?" |
 |
| Tara: "Anna mun kaikki kestää..." |
 |
| Pinja: Mukava tyyny mulla...ZZZZ" |
 |
| Pinjan uus lempparipaikka |
 |
| Hymyä, tytöt! |
 |
| Suloinen sängynvaltaaja |
 |
| Lepohetki |
Loma Vihannissa oli muuten rauhallinen ja kiva, paitsi lauantaina aamupäivä meinasi olla todellinen painajainen. Olin aamulla käyttänyt koirat 7 maissa ulkona ja ruokkinut ne sitten. Äitini heräsi pian sen jälkeen ja jäi alakertaan koirien kanssa. Itse jatkoin vielä unia ja äitini sanoi lähtevänsä isäni ja koirien kanssa lenkille. Puoli 10 aikaan äiti tulee sisälle hengästyneenä ja huutaa, että Tara on karannut! Ei siinä muuta kun paniikissa ulkokamppeet niskaan ja autoon. Koirat olivat saaneet olla irti metsässä ja Tara oli sitten lähtenyt fasaanin perään aivan korvattomana. Isäni oli jäänyt Pinjan kanssa etsimään Taraa toisesta suunnasta ja äiti toisesta, joka oli sitten tuloksettoman etsinnän jälkeen päättänyt lähteä hakemaan kotoa autoa. Ajettiin äitin kanssa suoraan erään asutetun tien päähän, josta tie jatkui traktoripolkuna kohti metsää. En kerennyt huudella Taraa kuin hetken, kun neiti karkulainen juoksikin iloisena vastaan traktoriuraa pitkin! Helpotus oli niiin suuri ja itkuhan siinä pääsi, olinhan jo kerennyt kehitellä päässäni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot; Tara on lähtenyt niin kauas ettei osaa enää omia jälkiään takaisin, se on mennyt junaradalle, lähtenyt autotielle, loukannut itsensä...
Olo oli tosiaan hetken ajan aika toivoton ja tosiaan kun kyseessä on hoitokoira, josta on vastuussa, niin syyllisyyden tunne olisi ollut ihan hirveä, jos jotain olisi sattunut. Mutta onneksi Tara on fiksu neiti ja kuulema tehnyt saman viime syksynä, eli lähtenyt metsässä linnun perään ja ollut hetken aikaa karkuteillä.
Kerettiin lauantaina nähdä vielä Hillaa ja sen omistajia Vihannissa. Leikitettiin neitejä järven jäällä ja Pinja oli kyllä aivan alakynnessä, kun Hilla pyöritteli sitä pitkin poikin. Uskaltautui Pinja kuitenkin kerran ottamaan Hillan kepin, mutta luopui kyllä siitä suosiolla, kun näki "musta surman" tulevan vauhdilla kohti!
Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan takaisin Hämeenlinnaan, sillä minulla oli sunnuntaina pakollinen kouluhomma Riihimäellä perinteikkäässä Noitametsässä. Olisi kyllä tehnyt mieli jäädä vielä pohjoiseen rentoutumaan, sillä olin tosiaan ollut nuo pari vapaapäivää hieman kipeänä ja särkylääkkeen voimalla käynyt lenkeillä koirien kanssa. Mutta pakko oli lähteä ja jättää Tara vielä pariksi päivää vanhempieni hoiviin. Paluumatkakin sujui ongelmitta ja Pinja nukkui meidän iloksi taas koko matkan. Ilalla olikin sitten villiä meininkiä, kun päästiin kotiin. Kuitenkin hetken spurttailun ja ulkoilun jälkeen Pinja simahti omalle paikalleen reissusta väsyneenä.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Pinja 4 kuukautta!
Eilen Pinjalle tuli 16 viikkoa mittariin ja kyllä täytyy myöntää, että viimeiset 2 kuukautta on ollut ihan parasta pitkään aikaan meikäläisen elämässä! Kyllä tuon koiranpennun kehityksen ja toilailujen seuraaminen on yhdenlaista terapiaa, vaikka toki välillä tulee niitä hetkiä, jolloin tekisi mieli itkeä epäonnistumistaan koiran koulutuksessa. Pinja on kasvanut siis isoksi ja pitkäkoipiseksi, vilkkaaksi ja useimmissa tilanteissa rohkeaksi koiranaluksi. Torstaina eläinlääkärin vaaka näytti 5 kg Pinjan kohdalla, joten kilo on tullut kuukaudessa lisää. Rokotuksesta Pinja ei taaskaan välittänyt mitään, vaan syöppönä tyttönä veti kissanraksuja naamaan lääkärinpöydällä samalla kun piikki pistettiin niskaan.
Perjantaina käytiin Aulangolla lenkkeilemässä erään sheltti-ihmisen kanssa, jolla on kaksi shelttinarttua. Sai Pinjakin juosta vapaana kahden rotutoverinsa kanssa ja tutustua uusiin koirakavereihin. Sai kyllä olla taas tarkkana, ettei astu tuon kakaran päälle kapealla polulla, kun se kävelee metrin säteellä mun jaloista! Välillä Pinja uskaltautui jäämään kauemmas haistelemaan, mutta yleensä se vapaana ollessaan pinkoo nopeasti ulkoiluttajansa perään. Pinja oli parin tunnin lenkin jälkeen ihan naatti ja nukkuikin illalla aika pitkään, mutta jaksoi tietty iltavilleillä vielä ennen yöunia.
Eilen aamulla olikin talvi tullut yön aikana takaisin tänne Hämeenlinnaan ja lunta oli maassa sen 10 cm. No, Pinja oli tietty aamulenkillä aivan innoissaan ja se sai juoksennella vapaana tuossa lähimetsässä. Kunnon spurtteja neiti ottikin ja leikittiin pitkään lenkin lopuksi. Kuvasaldoakin eiliseltä on, joten laitoin niitä näkyville.
Eilen meillä oli siis tarkoitus käydä Pinjan ekoissa mätsäreissä, mutta emme voineetkaan osallistua niihin raivotautirokotteen 2 viikon varoajan takia. Itselläni ei ollut tietoa kyseisestä varoajasta, koska en aikaisemmin ole osallistunut koiran kanssa mihinkään joukkotapahtumiin. Käytiin siis pikavisiitti mätsäritunnelmissa ja lähdettiin kotiin. Pinjalle kyseinen pyrähdys muita koiria täynnä olevasta tallipihasta ja maneesista oli henkisesti rankka kokemus ja neiti nukkuikin monta tuntia kotiin päästyämme. Saipa siinä sitten itse rauhassa tehdä kouluhommia eteenpäin ja laittaa ruokaa!
PS: Pinjalta lähti eilen eka hammas! Edestä ylhäältä puuttuu nyt yksi sahalaitanaskali ja lisää odotellaan vaihtuvaksi. ;)
Perjantaina käytiin Aulangolla lenkkeilemässä erään sheltti-ihmisen kanssa, jolla on kaksi shelttinarttua. Sai Pinjakin juosta vapaana kahden rotutoverinsa kanssa ja tutustua uusiin koirakavereihin. Sai kyllä olla taas tarkkana, ettei astu tuon kakaran päälle kapealla polulla, kun se kävelee metrin säteellä mun jaloista! Välillä Pinja uskaltautui jäämään kauemmas haistelemaan, mutta yleensä se vapaana ollessaan pinkoo nopeasti ulkoiluttajansa perään. Pinja oli parin tunnin lenkin jälkeen ihan naatti ja nukkuikin illalla aika pitkään, mutta jaksoi tietty iltavilleillä vielä ennen yöunia.
Eilen aamulla olikin talvi tullut yön aikana takaisin tänne Hämeenlinnaan ja lunta oli maassa sen 10 cm. No, Pinja oli tietty aamulenkillä aivan innoissaan ja se sai juoksennella vapaana tuossa lähimetsässä. Kunnon spurtteja neiti ottikin ja leikittiin pitkään lenkin lopuksi. Kuvasaldoakin eiliseltä on, joten laitoin niitä näkyville.
Eilen meillä oli siis tarkoitus käydä Pinjan ekoissa mätsäreissä, mutta emme voineetkaan osallistua niihin raivotautirokotteen 2 viikon varoajan takia. Itselläni ei ollut tietoa kyseisestä varoajasta, koska en aikaisemmin ole osallistunut koiran kanssa mihinkään joukkotapahtumiin. Käytiin siis pikavisiitti mätsäritunnelmissa ja lähdettiin kotiin. Pinjalle kyseinen pyrähdys muita koiria täynnä olevasta tallipihasta ja maneesista oli henkisesti rankka kokemus ja neiti nukkuikin monta tuntia kotiin päästyämme. Saipa siinä sitten itse rauhassa tehdä kouluhommia eteenpäin ja laittaa ruokaa!
 |
| Lunta! |
 |
| Vauhtia! |
PS: Pinjalta lähti eilen eka hammas! Edestä ylhäältä puuttuu nyt yksi sahalaitanaskali ja lisää odotellaan vaihtuvaksi. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)