Lenkkeilyä ja kuvailua Aulangolla

Käytiin eilen, eli sunnuntaina, pitkä lenkki Aulangon metsissä. Ilma oli mitä parhain ja fiiliskin katossa, sillä olin aikaisemmin saanut kuulla pääseväni kesätöihin!

Meiltä on Aulangolle noin 5 kilometrin matka, eli autolla sinne jälleen huristeltiin. Kuvattiin Pinjaa Vanajaveden rannassa ennen kuin lähdettiin metsään rämpimään, jotta saataisiin kuvia edes vähän puhtaammasta koirasta.

Vähän ylivalottunut, mutta kun aurinko paisto niiiin hienosti...!

Rannalla tuuli

<3

Lepohetki

Pinja pääsi patsastelemaan!

Pöhkön näkönen pallopää

Kevät tulee, lumet lähtee

Lähdettiin kävelemään kohti Aulangon näkötornia hotelli Rantasipin lähellä olevalta parkkipaikalta. Heti tienvarresta lähtee hyvät polut metsään ja kun kaikki lumet sulavat, niin polkuja löytyy varmasti paljon enemmän! Samat polut, joita pitkin käveltiin, ovat myös ratsukoiden käytössä ja luonnollisesti sitä Pinjan herkuksi osoittautunutta hevosenlantaakin löytyy polulta. Eipä Pinja onneksi tykkää pyöriä lannassa, niin kuin entinen koirani, cavalier kingcharlesinspanieli Enni. Toivotaan, ettei iän karttuessa kyseinen homma ala neitiä kiinnostaa.
Saavuttuamme näkötornille siellä olikin paljon porukkaa ja me päätimme laskeutua kivisiä portaita alas näkötornin mäeltä. Kiviset portaat johtivatkin tosiaan ihan alas saakka ja tovin käveltyämme päädyimme lopulta ajotielle ja tutummille poluille. Pinja jaksoi tosi hienosti koko lenkin ajan ja neiti rauhoittui jo autoon. Kotona sitten uni maittoi melkein kahdeksi tunniksi ja sainpa siinä rauhassa lueskella tenttiin.

Pinjalla on tosiaan ollut tässä parin viikon ajan kevättä rinnassa ja energiaa olisi vaikka muille jakaa... Tosiaan käydään Pinjan kanssa aamulla puolen tunnin tai tunnin lenkki, riippuen siitä, kuinka kiire aamu on. Esimerkiksi tänään, kun mulla on vapaapäivä koulusta, kerettiin aamulla lenkkeillä reilu tunti. Näin vapaapäivisin lenkkeillään päivällä yhteensä varmaan joku tunti, koska käytän Pinjaa usealla pienellä lenkillä ettei vahinkoja sattuisi sisälle. Illalla sitten käydään pitempi lenkki, yleensä reilu tunti ja leikitään ulkona. Onneksi me asutaan sen verran kaukana ydinkeskustasta, että metsään pääsee helposti. Pinja saa siis joka päivä juosta hetken vapaana metsässä ja purkaa energiaansa. Odotan jo kovasti sitä päivää, kun tuo pentu kasvaa isoksi tytöksi ja oppii rauhoittumaan, mutta toisaalta taas haluaisin että se ois aina pentu, yhtä hölmö ja suloinen...