Koirapuistolaiset

Eilen illalla ja tänä aamuna koiria kävi moikkamassa mun vanhempien naapurissa pari päivää lomaa viettänyt 8-kuinen Aatu-sheltti. Tytöt olivat aivan ihastuksissaan ja pikkuruinen (tosiaan Ninniäkin pienempi) Aatu oli aluksi ihmeissään kahdesta innokkaasti neidistä, mutta pian se näytti tunnistavan "kaltaisensa". Valitettavasti Aatun piti tänään lähteä takaisin kotipaikkakunnalleen, mutta ehkä koirat vielä tapaavat, kun satutaan samaan aikaan tänne Vihantiin.

Ajeltiin tänään Raaheen moikkaamaan labbisneitejä Hillaa ja Nalaa. Päätettiin lähteä käymään koirapuistoilemassa Pinjan, Ninnin ja Nalan kanssa siinä toivossa, ettei keskellä päivää siellä ketään muita olisi. Toisin kävi ja koirat saivatkin uusia, onneksi kilttejä tuttavuuksia. Parivuotias seropiuros Reino oli aluksi vähän ihmeissään kolmesta nuoresta neidistä, mutta innostui lopulta spurttailemaan pitkin puistoa Nala perässään. Ninniäkin tämä Reino lähti jahtaamaan ja mun piti mennä pysäyttämään moinen meno, kun Ninni tuntui olevan niin hätää kärsimässä. Paikalle saapui myös 7-kuinen kultsinarttu, jolla myös vauhtia piisasi. Meikäläisen koirat eivät innostuneet mihinkään toimintaan niin kovin holtittomasti liikkuvan kultsin kanssa, vaan tyytyivät leikkimään keskinäisiä hippaleikkejään. Pinja pääsi yllättämään mut ja alkoi leikkiä kultaisennoutajan omistajan pojan kanssa, joka heitteli keppejä ympäri puistoa. Voi mun keppihullua, lapsia "niin kovasti pelkäävää" neitiä. Jospa sen lapsipelko sai hälvennystä edes vähän tänään!

Tuulitukka

Reino tutkii...

Raahessa on mun mielestä aika kiva koirapuisto, kun se on ihan metsäreunassa ja puitakin löytyy. Toisin kuin Hämeenlinnan keskustan tuntumassa olevassa puistossa, niin Raahessa koirilla on tilaa liikkua ja sieltä löytyy juurakoita möyhittäväksi.

Jipii!

Tytöt tuijottaa...

Taustalla Nala-koipeliini (12 vko:a)

Nala ottaa Hillalta luun suoraan suusta! Melkoinen penska.

Ninni 7 kk + muita edesottamuksia

Ninnillä tuli eilen 7 kuukauden ikä täyteen. Kriittiset mitat on tarkastamatta, mutta veikkaisin ettei tuo nyt kauheasti ole korkeutta, saatikka sitten painoa, kerryttänyt sitten viime tsekkauksen. Oikein kivannäköinen sheltinalku Ninni on, hieman takakorkea vielä ja alaleuka kasvaa yläleukaa hitaammin, mutta hitaasti ja varmasti siitä tulee just mun silmää miellyttävä aikuinen sheltti.

Ilmettä

Pöpperöpää poseeraa

Ninnin kanssa ollaan otettu näyttelytreeniä tuossa meidän parkkipaikalla ja hienosti se kulkee näyttelyhihnassa, suurimman osan ajasta kaikki neljä jalkaa maata koskettaen. Seisoa neiti malttaa nätisti ja tapittaa namia intensiivisesti, oikea herkkusuu se on siis edelleen. Tälläkin hetkellä molemmat koirat jyrsivät Mustin&Mirrin pentutapaamisesta tuliasiksi ostettuja Racinelin lammas-riisitikkuja. Hyvin näyttää maistuvat, sellainen rouske tuosta jalkojen juuresta kuuluu (Pinja nautiskelee omasta herkustaan siinä, Ninni puolestaan olohuoneen nukkamatolla).
Oltiin Ninnin kanssa pitkästä aikaa moikkaamassa tuttuja Mustissa&Mirrissä ja olihan siellä taas menoa ja meininkiä. Koirien kokoluokka vaihteli cairninterrierinpennusta tanskandoggiin, joten äksöniä riitti. Ninni oli vähän järkytyksissään ja ylähuuli nousi ylös soopelineidillä useaan otteeseen, kun joku tuli liian liki tekemään tuttavuutta ja sitä alkoi ahdistaa. Toki Ninni kävi haistelemassa monia koirakavereita, mutta turvaan mun jalkoihin tuli muutaman kerran kova kiire. Tällä kertaa joku oli ottanut arviolta n. 7-vuotiaan lapsensa mukaan koiria katsomaan ja muitakin lapsia ramppasi koiria ihastelemassa, joten Ninni sai totutella samalla myös pikkuihmisiin. Yllättävän hyvin Ninni antoi lapsen silittää, sillä lenkillä vastaan tulleille leikkiville lapsille sen on pitänyt viime aikoina puhista. Puhinaa Ninniltä meinaa suusta päästä myös monia muitakin asioita kohdatessa ja joskus metsässä pitää isotella erikoisemman näköisille lumen alta pilkottaville risukasoille.

Pinjan kanssa oltiin eilen rallyharkoissa ja otettiin muutama avoimen luokan liike harjoittelun alle + tehtiin hyppyä ja putkea. Tällä kertaa radalla oli paljon käännöksiä ja niissä Pinja seuraa yleisesti ottaen hyvin mukana. Hypyn Pinja tajusi tosi äkkiä, vaikka ollaan otettu sitä viimeksi loka-marraskuussa tokon alkeet -kurssilla. Muutenkin nyt oli parempi kerta kuin viimeksi pitemmän tauon jälkeen, sillä Pinja stressasi huomattavasti vähemmän ympärillä olevasta häiriöstä.
Kerran kun harjoiteltiin hyppyä ja Pinja oli irti, niin eiköhän se hoksannut putkea harjoittelevan koirakon ja painellut suoraan sinne ("josko vaikka siellä olisi jotain parempaa namia, kuin äipällä...")! Korvaton neiti oli myös, eikä noteerannut luoksetulokäskyä mitenkään. Ei muuta kun anteeksien kanssa noutamaan koira omalle paikalleen ja takaisin hihnaan. Muutenkin Pinja on ollut tällä viikolla melko rasittava tapaus, sillä metsälenkillä neiti päätti lähteä paimentamaan yhtä hiihtäjää... Ja hiihtäjät kun niin KOVASTI pitävät koirista muutenkin. Voi sitä hävetyksen määrää, minkä merleneiti mulle aiheuttikaan, mutta eipä tuossa ollut paljoa tehtävissä, kun latu meni 100 metrin päässä, eikä hiihtäjää näkynyt ennen kuin Pinja oli sen itsenäisesti bongannut ja painellut haukkumaan parin metrin päähän tästä kovin oudolla tavalla liikkuvasta ihmishahmosta. Ninni oli siis myös mukana ja eiköhän kakarakin päättänyt lähteä seuraamaan mieluummin isosiskoaan kuin totellut minun luoksetulokomentoani... Se kyllä pysähtyi yhdessä vaiheessa katsomaan ensin minua ja sitten taas Pinjaa, arpoi sekunnin sadasosan ajan pikku päässään, kumpaa kannattaakaan seurata, ja valitsi namien sijaan hiihtäjän paimentamisen. Jep, nämä on näitä koiranomistajan tähtihetkiä. Tilanteesta kuitenkin selvittiin ja koirat saatiin takaisin ruotuun. Tietääpähän kyseisellä metsäreitillä nyt tulevaisuudessa, että missä se latu oikeen menee. Kröhöm.

Pinjan on tässä pudotellut turkkiaan ihan työkseen ja aika kaljua on meillä meininki. Onneksi meillä ei neliöitä ole ihan hirveen paljon, joten imurointi on aika nopeasti liki päivittäin suoritettava toimenpide. Ensi viikolla me tytöt lähdetäänkin talviloman viettoon Pohjoiseen karvottamaan myös mun vanhempien huushollia, jei! Onhan tässä lomaa jo odotettukin.

Kalju-Pinja

Tassutrimmiä

Meillä oli oikea pedikyyrihetki äsken koirien kanssa. Kynnet lyhenivät, samoin tassukarvat ja hankinpa tuossa joku aika sitten koirille ihanaa, tervan tuoksuista tassuvahaa, jota sivelin niiden anturoihin. Pinja ei moisen mönjän hajusta tykkää ollenkaan, vaan nyrpistelee nenäänsä ja katoaa toiseen huoneeseen, kun otan tassuvahapurkin esille. Sen ilmeestä oikeen näkee, että "hyi, ei taas tuota HIRVEETÄ ainetta mun tassuihin..." Valitettavasti merleneiti ei saa itse valita, laitetaanko tassuihin vahaa vai ei.
Ensin käsittelyyn pääsi Ninni, joka ei moisesta käsittelystä ole niin nyrpiintynyt, kuin Pinja, ja pysyy mun sylissä selällään aika hienosti. Kynsien- ja tassukarvojen leikkuuta soopelineiti on oppinut sietämään tosi hyvin. Pikkupentuna sillä oli tapana KILJUA koko toimenpiteen ajan ja rimpuilla ihan hurjasti. Nyt neiti osaa ottaa jo lunkisti, vaikka tassukarvojen leikkuu tuppaa vähän kutittamaan.

Ninni pedikyyrin käsittelyssä.

"Lungisti otan ma"

Pinja onkin sitten vähän vaikeampi tapaus saada taipumaan minun tahtooni, kun se on kerran jo haistanut tervan pistävän tuoksun. Leikkuuhommat on sen osalta menneet mallikkaasti pikkupennusta asti ja siinä ei ollut nytkään ongelmaa, kun vihdoin sain neidin houkuteltua selälleen namien avulla.

Pinjalla aika maansa myynyt ilme, etten sanois.

"Näin sitä vaan pientä koiraa kidutetaan! En kestä!"

Nolona(ko?)

Nyt onkin hyvä lähteä iltalenkkeilemään, kun on tassukarvat trimmattu ja uusi vahakerros anturoissa. Maantiesuolaukset ja sorat, täältä tullaan!

Rallya ja koirakavereita

Eilen oltiin Pinjan kanssa noin kuukauden tauon jälkeen rally-tokoharkoissa Jankk:in hallilla. Hienosti neitokainen muisti alokasluokan liikkeet, joita tehtiin, mutta ohjaajalla sen sijaan oli muistissa vähän vikaa... Tehtiin myös putkea, johon Pinja menikin vanhasta muistista oikein sujahtaen! Palkaksi se sai leikkiä narupallolla hurjasti muristen, eikä irti oiskaan halunnut siitä päästää ennen kuin namia ilmestyi taskusta kuonon eteen. Pinja kyllä tekee tosi hyvin, jos se malttaa keskittyä. Otettiinkin tällä kertaa treeneissa ihan tahalleen paljon häiriötä, eli radan viereen tuli pienempiä tehtäviä ja toisten koirakkojen ohituksia tuli paljon. Välillä Pinjalla meinasi keskittyminen herpaantua, kun joku koira pääsi riepottelemaan leluaan vieressä. Eikä neidin suu oikeen vieläkään meinaa pysyä kiinni, vaan haukkua pitää kaikelle vähänkin kiihdyttävälle. Mutta teemme töitä kovasti, että Pinja malttaisi keskittyä ja olla se kuono välillä kiinnikin. Ja eipä se onnistu, muuta kuin harjoittelemalla ja käymällä halliolosuhteissa useammin.

Ninni viime viikonloppuna tomerana.

"Milloinhan se mun leikkikaveri oikein saapuu...?"

...ja sitten kun se leikkikaveri tuli paikalle, niin heti piti kellahtaa selälleen!

Tänään Ninni pääsi leikkimään Abby-sheltin kanssa, joka on Ninnin kanssa samalta kasvattajalta ja ikäeroa neideillä on vain muutama viikko. Ninni taisi olla vielä aamulenkin jäljiltä vähän väsynyt ja hyvin alistuvaisella tuulella soopelilapsi oli myös, sillä Abbyn edessä piti kellahtaa selälleen useamman kerran.

"Leikitäänks?"

Hymynaama

Ninnin erittäin intensiivinen kerjäysistunta; nokka kohti namia ja tassun neitimäinen nosto!

Ninni kieli pitkällä ja Abby taustalla ponnistamassa namia kohti, hopp!

Iltapäivällä matkattiin sitten Forssaan shelttilenkkeilemään. Mukana oli Ninnin ja Pinjan lisäksi 4 koiraa ja mukavaa oli tallustella pitkin metsäpolkuja ja pellollekin koirat pääsivät juoksentelemaan. Pellolta vaan meinasi löytyä vähän väliä herkullisia aarteita, hevosenlantaa nimittäin. Sitä sainkin olla kaivamassa vähän väliä jomman kumman suusta... Oli kyllä mukavaa käydä ulkoilemassa uusien ihmisten ja koirien seurassa. Kotiin päästessä molemmat neidit alkoivatkin hetken päästä vedellä sikeitä ja keräilemään akkuja iltalenkkiä varten. Harvoin nuo ihan sippejä ovat koko loppu iltaa, vaikka ollaankin tehty jotain tavallisuudesta poikkeavaa, esim. just tällaisia joukkolenkkejä.

Asetelma

Koko kööri, eli Safi, Tara, Milou, Pinja, Ninni ja Nemo

Arkailija ja mörköilijä

Pätevä puolivuotias

"Ninni, istu!"

"Hyvä tytöt! Ja sitten hymyä!"

Eilen mulla oli vapaa aamupäivä ja otinpa kameran esille pitkästä aikaa. Muutamat posetukset sain tytskistä rahin päällä ja kyllähän se vaan taitaa niin olla, että Ninni on jo melkein aikuisen shelttinartun mitoissa. Eilen mittailin Ninniä sukkapuikon ja rullamitan avulla ja noin 34 cm sain tulokseksi. Pientä kasvunpattia etukoivissa on, kun oikein tunnustelee ja ekat juoksut saattaa alkaa hetkenä minä hyvänsä, ainakin jos miettii soopelilapsen aktiivisuutta Pinjan astumisyrityksiin... Tuskinpa tuosta Pinjan kokoista tulee, sentin jos vielä kasvaa niin oisin onnellinen näyttelyitä ajatellen! Agilitya en ole vielä Ninnin kohdalla ajatellut, kun en kyseistä lajia ole edes Pinjan kanssa vielä kokeillut. Mutta jos se tuosta kasvaa yli 35 cm:n, niin pikkuinen medihän tuo kakru kumminkin olis.

Ninni on tullut kunnon mörköikään ja meidän vakiolenkkireiteillä on pari sellaista pihaa, joissa on koiria häkissä. Toisessa pihassa on 3 siperianhuskya, joita Ninni komentaa häntä niin ylhäällä ja pörröllään, kuin vaan sheltillä olla voi. Ninnin suusta kuuluu puhinaa, haukkumista ja urinaa, kun tätä kohtaa ohitetaan. Onneksi neiti on yhtä perso nameille, kuin Pinjakin, joten ohitukset menee ihan ruokanappulankin voimalla hienosti (jos vaan hihnan toinen pää on hereillä ennen, kuin koira on hoksannut, missä kohdassa ollaankaan menossa). Toisessa (Ninnissä puhinaa aiheuttavassa) pihassa on kaksi bernhardinkoiraa (oi, mun lapsuuden haavekoira!), joille pitää myös näyttää, kuinka iso ego voi pienellä sheltillä olla. Pinjan reaktio tällaisiin häkkikoirakohtiin on puolestaan "pakene vielä kun voit!". Että voikaan olla kaksi niin erilaisilla luonteilla varustettua neitokaista saman katon alla asumassa. Pinjahan oli pentuna melko rohkea ja utelias, mutta muutaman huonon kokemuksen myötä siitä on tullut melkoisen varautunut suuria, haukkuvia koiria kohtaan, vaikkakin koirat olisivat häkissä metrien päässä. Toivonkin, ettei Ninnille sattuisi vastaavia juttuja, eli pihasta hyökkäilyjä tai metsässä yllättäen irti pääseviä koiria, joita omistajansa eivät pysty hallitsemaan tai minä en niitä pysty häätämään. Tottahan se on, ettei tuollaisia kohtaamisia voi kauheesti ennakoida, eivätkä kaikki koirat ole 100 % omistajiensa kontrollissa koko ajan. Valitettavasti.

Pinjan kanssa mennään perjantaina pitkästä aikaa rallyyn Jankk:in hallille. Harmi, kun ei olla päästy treenailemaan ryhmässä nyt hetkeen, kun viime viikonloput on mennyt reissatessa tai sitten harkat ollaan peruttu. Kotona ollaan muisteltu alokasluokan liikkeitä ja hyvin Pinja ne tuntuu muistavan, vaikkakin tarvitsee vielä useimpiin käsiapua aluksi muistutksena. Muutaman toiston jälkeen se tuntuu muistavat paremmin, että "ahaa, tää olikin tää juttu, mitä multa pyydettiin!".

Pitkästä aikaa...

Eipä oo tullut hetkeen blogia päivitettyä, mutta tässäpä sitten kuulumisia ja kuvia kuluneelta viikolta.
Viime viikonloppu me vietettiin Kuopiossa kummipojan 1-vuotissynttäreillä ja kavereita moikkaamassa. Neitokaksikko pääsi hoitoon lauantaina Nami-koiran luokse ja Ninni olikin ilahduttanut pissaamalla toisen hoitajansa SYLIIN. Voi nolo! En kyllä vieläkään tajua, miten se on voinut oikeen tapahtua, mutta kunnon lätäkön neiti oli kuulemma lorottanut sohvalla istuvan ihmisen syliin. Muuten viime viikonloppu menikin sitten ilman mitään vahinkoja ja nautiskeltiin pitkistä kävelylenkeistä järven jäällä.

Muuten meille onkin tällä viikolla kuulunut kämpän etsintää, sillä vuokranantaja päättikin laittaa tämän meidän nykyisen asunnon myyntiin. Alkujärkytyksestä selvittiin ja heti samaisena päivänä, kun kuultiin tästä, niin alkoi armoton asunnon etsiminen. Muutamaa asuntoa kerettiin käydä katsomassa kunnes samasta kahden rivitalon taloyhtiöstä, jossa me nyt asutaan, onkin piakkoin vapautumassa juuri samankokoinen päätyasunto, kuin missä nytkin asustetaan! Ihan mahtavaa, kun ei tarvi 20 metriä pidemmälle kantaa tavaroita ja koiratkin tottuvat varmaan nopeammin uuteen asuntoon, kun samaan pihapiiriin saavat jäädä asumaan.

Ninnin suu alkoi haiskahtamaan oudolle jo jokin aika sitten ja suuta päivittäin tsekattuani ajattelin, että varmaan siellä vielä tikkejä on, vaikkakin tikkien kohdalle olikin kertynyt harmaat karvapallerot, jotka olivat peräisin turkintiputtaja-Pinjasta. Karvatuppoja sai hyvin yläikenestä kiskottua, mutta alhaalta niistä ei meinannut millään saada otetta, eikä rimpuileva pentu tietenkään auttanut asiaa.
Varasin torstaiksi ajan Helmeen tikkien poistoon ja ehdin jo miettiä, että onkohan Ninnin suussa joku tulehdus, kun se haisee niin pahalle. Helmessä lääkäri katsoi suuhun ja totesi, etteivät kaikki tikit ole vielä sulaneet ja että niihin tarttuneet karvat aiheuttavat suuhun ikävän hajun.
Sitten alkoikin operaatio tikkien poisto, joka sujui aluksi ihan hienosti. Olin varalta paastottanut Ninniä 8 tuntia, jos se jouduttaisiin rauhoittamaan operaation ajaksi. Minä pidin Ninniä kiinni ja lääkäri saikin nypättyä ylhäältä molemmilta puolilta tikit suht helposti pois, vaikka penska pullikoikin vastaan jo tässä vaiheessa melko terävänä. Alhaalta tikit olikin vaikeampi ottaa pois, sillä ne olivat vähän piilossa, tavallaan pienessä "kuopassa". Tähän tarvittiinkin sitten hoitajan apua ja niin minä pidin Ninniä kiinni ja sen etujalkoja supussa, lääkäri piti vastaantaistelevan soopelin suuta auki ja hoitaja nyppi pinseteillä tikit pois. Koko homma kesti noin 20 minuuttia ja hiki siinä meinasi tulla, niin kovasti Ninni hankasi vastaan. Lääkäri kehui Ninniä päivän reippaimmaksi asiakkaaksi, kun selvisi moisesta ilman rauhoitusta. Sheltiksi N on kuulema yllättävän kovapäinen yksilö ja sehän oli ihan mielenkiintoista kuulla jonkun muunkin suusta, mitä itse on huomannut...
Kotimatkan neiti N nukkuikin takapenkillä häkissä pois väsymystään ja minä olin kovin tyytyväinen, ettei neidin suussa ollutkaan mitään tulehdusta, vaan hajun aiheuttaneet karvatupposet saatiin pois.

Pinjan kanssa ei olla päästy rallya harrastelemaan ja eiliset harkat oltiin peruttu hallissa olevan valmennuksen takia. Ensi viikollakin meillä jää treenit väliin, kun mää oon lähdössä Turkuun viikonloppureissulle.

PS. Kannattaa koittaa onneaan ja osallistua arvontaan, jossa voi voittaa lahjakortin koirahierojalle! http://senttico.blogspot.fi/2013/01/osallistu-ja-voita-hieronta-lahjakortti.html#comment-form

Sohvanvaltaajat

Namia!

 Loput kuvat onkin otettu tänä aamuna metsälenkiltä.

"Ihan varmaan siellä menee joku hiihtäjä..."

Pinja pysähtyi sekunniksi poseerausasaentoon ja heti salamavalot alkoivat räiskyä!

Matkanjohtajamme Ninni

Puunrungon tutkijat

Kuonot kohti tähtiä!

Loppuun Pinjan tähtisilmä-terkut.