Soopeli yökylässä

Voi ihanuutta, saatiin eilen Tara-neitokainen yökylään meitä piristämään! Tänään kyllä pitää jo tuosta soopelista luopua ja viedä se takaisin omaan kotiinsa. Kertakaikkiaan huvittavaa on kyllä seurata noiden kahden pitkäkuonon touhuja, kun Tara on niin aikuinen nainen ja Pinja vielä nuori hupakko. Lenkkeily noiden kahden kanssa sujuu hyvin, kun Pinjakin on tajunnut, ettei Tara oikeesti jaksa leikkiä sen kanssa ja Pinja siis antaa Taran haistella rauhassa. Tai ainkin homma menee yleensä näin... Tänään aamulenkillä pidin Pinjaa irti ja Taraa hihnassa, niin silloin Pinja meinas villiintyä takaa-ajoleikkiin, mutta tajusi onneksi lopettaa kun sitä vähän ojensin. Tara kun ei oikeen osaa tai viitsi (tai uskalla) Pinjalle sanoa, milloin riittää, vaan on alistuvaa sorttia jopa meidän villikon edessä. Kyllä Pinja kuitenkin Taraa sen verran kunnioittaa, että jättää Taran ruokakupin rauhaan ja kun tänään annoin molemmille yhtä aikaa purutikut, niin Pinja omansa syötyään antoi Taran nautiskella omansa rauhassa loppuun.

Hetki hellyyttä

Pinja 8,5 kk ja jalat ihan hassusti.

Ainiin! Pinja pääsi eilen leikkimään Simon, 12 viikon ikäisen saksanpaimenkoiranpennun kanssa. Simo oli aivan valloittava! Semmonen karhunpoika, joka oli jo Pinjan kokoinen ja ne tassut oli kyllä melkoiset "lapiot". Taitaa olla Simo "vähän" kasvanut, kun ens kerran näkevät Pinjan kanssa lokakuussa (jos sillon satutaan käymään Simoa moikkaamassa). Pennulle Pinja välillä ärähti, kun sillä meni hermot toisen roikkuessa poskissa ja kauluskarvoissa vähän väliä. Muuten leikkivät yhdessä nätisti ja sai Pinjakin purkaa vähän energiaansa, kun sisällä tuntuu nukkuvan vaan koko ajan. Liekö nuo juoksut vieneet siltä voimia tai sitten neiti on vaan rauhoittunut kummasti ja yhtäkkiä kasvanut aikuiseksi.

Unta palloon!

Tara valtasi kämpän parhaan nukkumapaikan; divaanisohvan!

Taran ilme kertoo keiken...

Ruskeasilmäinen hurmuri <3

Pisamanaama <3

Shelttileireilyä ja pentuajan loppu

Viime viikonloppuna oltiin Hämeen shelttien leirillä, josta selvittiin väsyneinä, mutta onnellisina (ja minä hivenen myös nuhaisena). Nyt seuraa siis vähän stooria antoisasta viikonlopusta niin tekstin kuin kuvienkin muodossa.

Perjantaina töiden jälkeen huomasin Pinjan "alaosastossa" jotain uutta ja jo pitkään odotettua; verta, eli nyt ne juoksut sitten alkoivat, Pinjan ollessa 8 kuukautta ja 1 viikon vanha! Ja just kun oltiin lähdössä viikonlopuksi runsaasti koiria sisältävälle reissulle... No, soitin vielä eräälle leirin järjestäjälle ja varmistin, että ollaanko vielä tervetulleita juoksentelusta huolimatta ja onneksi meidät kelpuutettiin edelleen mukaan. Ajeltiin vajaa tunnin matka Urjalaan, Taikayö campingiin, eikä Pinja tällä kertaa kuolannut yhtään matkalla, joten taitaa tuo matkapahoinvointi olla laantumaan päin, jes! Ekana leiri-iltana kerettiin majoittautua, käydä iltapalalla, tutustua vähän muihin leiriläisiin koirineen, saunomaan ja uimaan, käymään iltalenkillä ja paistamaan makkaraa. Leirillä meitä yöpyi 12 henkilöä ja x-määrä koiria (meidän mökissä oli 5 ihmistä ja 9 koiraa). Mun mielestä näin ensikertalaisen silmin oli tosi mukavaa, että leiriläisiä oli noinkin kohtuullinen määrä, joten ihmisiin ja koiriin pääsi tutustumaan paremmin.

Lauantaina meillä oli toiminnantäyteinen päivä ja aamupalan jälkeen alettiin laittaa koiria näyttelykuntoon. Sain hyviä vinkkejä ja opastusta Pinjan korvien ja jalkojen trimmaukseen Peltoniemen Tuulikilta (kasvattaa shelttejä kennelnimellä Peltsun) ja Pinjan puskittuneista korvista tulikin oikein siistit pienellä fiksauksella. Nyt ei muuta kun ostamaan kunnon trimmi-, tassu- ja ohennussaksia!

"Onko pakko, jos ei taho...."

Arvaa, kumpi on se trimmattu korva?

 

Naatiskelija

Piilossa innokkailta vikittelijöiltä (joita muuten riitti)

Trimmailun jälkeen otettiin vähän näyttelytreeniä ja Pinja oli kertakaikkiaan aivan vallaton! Nuori neiti olis kovasti halunnut leikkiä, eikä ravaamisesta meinannut tulla oikein mitään. Sain hyviä vinkkejä kokeneemmilta koiran esittämiseen ja eihän tuo Pinjan (ja myös minunkin) esiintyminen parannu muuten kuin treenaamalla kovasti ja usein, myös häiriössä. Lyhyen treenihetken jälkeen käytiin juoksuttamassa Pinjaa ja Jali-shelttiä metsässä ja molemmat saivat purkaa ylimääräistä energiaansa niin, että jäkälät pöllysi.

Mittailua, tuloksena tällä erää 38,5-39 cm. Jospa se kasvu nyt olis siinä, kun ne juoksutkin alkoivat. ;)

Pinja ja Jali

Pinja löysi ihanan varjopaikan, jossa oli hyvä odotella omaa vuoroaan ennen mätsärikehään pääsyä.

Lauantain leirimätsäreissä oli luokat koiran värin mukaan, joka oli mun mielestä hauska idea! Pinja oli 2 muun merlen kanssa samassa luokassa ja oltiin hienosti (ja oletettavastikin) kolmansia tässä uljaassa sinisessä joukossa.

Vuoroa odotellessa

Merlet rivissä

Pentuenergiaa leirillä: reippaat Hertta ja Hugo

Loppupäivä meni lauantaina syödessä, ulkona oleskellessa ja illalla taas saunottiin, uitiin ja paistettiin makkaraa. Nukkumaan mentiin melko aikaisin, sillä univelkaa oli ihan riittävästi ja mulla alkoi olla jo lauantaina sen verran nuhainen olo, että oli parempi nukkua kunnon yöunet.

Sunnuntaina meillä oli aamupäivällä rally-tokoa ja se olikin mukavaa puuhaa. Mentiin Pinjan kanssa mökkien pihaan tehty rata pariin otteeseen ja huomasin kyllä useammin kuin kerran, että hihna on siinä hommassa tosiaan pelkästään tiellä. Kuulema alokasluokan rally-tokokisoissa koira on hihnassa, ylemmissä luokissa rata suoritetaan ilman hihnaa. Eli ei muuta kun harjottelemaan tätäkin lajia hihnan kanssa! Lounaan jälkeen meillä oli vielä leikkimielisenä kisana koiran kanssa suoritettava tehtävärata, jossa oli mm. pujottelua, hyppy ja mukin alle piilotetun nakin etsintää. Pinjan kanssa mentiin rata kahdesti, koitettiin parantaa ekan suorituksen aikaa ja olihan tuo hauska koittaa spurtata tehtävärata mahdollisimman nopeasti. Voittoa ei herenut, mutta hauskuus oli tärkeintä tässäkin hommassa ja nauraa sai niin omalle kuin toistenkin suorituksille.

Viikonloppu oli mukava, täynnä huippuja shelttejä ja mukavia ihmisiä. Ollaan ehdottamasti ens vuonna menossa kyseiselle leirille, koska porukka, ohjelma ja leiripaikka oli sen verran mieleisiä. Leiripaikkana toiminut Taikayö Camping oli koiraystävällinen paikka, jossa oli oma koirien uimarantakin. Meidän shelttileiriläisten koirien lisäksi paikalla oli varmaan kymmenkunta muutakin haukkua.
Pinjalta viikonloppu vei voimat, joka oli ihan ymmärrettävää ja olinhan tuota itsekin melko poikki sunnuntai-iltana kun päästiin kotiin.

Mutta eipä meidän reissaamiset leiriin loppuneet, vaan heti maanantaina matkattiinkin tänne Vihantiin lomailemaan vajaaksi viikoksi ja lauantaina suunnataan Siilinjärvelle. Mulla on siis lomaa reilu viikko tässä ennen kuin koulun penkki kutsuu jälleen... Siihen asti nautiskellaan alkavasta syksystä, koitetaan treenailla näyttelyravaamista ja erilaisia temppuiluja tulee varmasti harrastettua kävelylenkkien lomassa.

Raakaluita, leikkiä ja mätsäröintiä

Pinja sai tällä viikolla ekat raa'at luunsa, joiden koluaminen osoitteutuikin todella mieluisaksi puuhaksi meidän neidille! Pinja on viettänyt tunteja koluten poron- ja naudanluita ja neiti on hyvin tietoinen siitä, että nämä herkut ovat yksinomaan hänen omiaan. Ostin Pinjalle naudan rustoluita pakastimeen ja ne kyllä maistuu, pitää kokeilla muitakin luita tässä pikkuhiljaa.
Naapurin Fiti-villakoira on tässä parina päivänä peräkkäin käynyt Pinjan kanssa leikkimässä tässä meijän Pihassa ja Pinja nappaa kyllä välittömästi luunsa jämän suuhunsa ja lähtee juoksemaan Fitiä karkuun. Tästä Fiti tietty intoutuu ja käyttä tilanteen hyväksi ottaen jonkun Pinjan leluista suuhunsa. Silloin Pinja yleensä suuttuu ja alkaa puolestaan jahtaamaan Fitiä luu suussaan ja samalla haukahtelee lelujensa ryöstäjälle varoittavia haukkuja. Tätä sitten jatkuu niin pitkään, kunnes jomman kumman äippä tulee sanomaan, että nyt riittää. Mutta on se vaan niin kiva, että naapurissa on Pinjalla sellainen samankokoinen kaveri, jonka kans on ilo leikkiä! Tässä vähän kuvasaldoa teinien leikkihetkestä eiliseltä.

Parempi pitää luu suussaan koko ajan...

Fiti (10 kk) menee tukka putkella

"Hähää, pöllimpäs tän luun!"

Vaanija pusikon takana

Fiti maastoutuneena

"Äh, mihin se kaveri nyt viilettää?"

Äkkipysäys. Huomatkaa oikeessa alalaidassa vaaniva musta kikkarakarvainen peto...

Kieli alkaa jo näyttäytyä, on tainnu olla vauhdikkaat leikit!

Mitäköhän tästäki nyt sanois... tullu äitiinsä?

Niin (harvinaisen) fiksun näkönen elukka. Tuitui.

Tänään lähdettiin vähän lonkalta käymään mätsäreissä Iittalassa, kun on sekin touhu jäänyt tänä kesänä vähemmälle ja nyt oli tuossa 20 kilometrin päässä mahdollisuus mennä harjottelemaan näyttelyhommia. Pentuja oli 23 kipaletta ja Pinja numerolla 15. Mentiin hyvissä ajoin paikalle tööväilemään ja ilmottautumaan, eli jo ennen 11 oltiin paikalla, vaikka pentukehä alkokin vasta 12 aikaan. Aika pitkään saatiin ootella, ennen kun meijän vuoro koitti ja siinä ootellessamme minä tietty bongasin paikalta toisen sheltin, jota sitten mentiin tervehtimään. En kerenny siinä muuta kun kysyä, että saako tulla haisteleen, kun tämä toinen sheltti alko ojentamaan Pinjaa ihan kunnolla hampaat irvessä ja tuli meijän nuoren neitin päälle hampaitaan käyttäen. Pinja ei siis kerennyt kun haistaa tämän toisen sheltin kuonoa, kun se oli jo maassa hädissään vikisemässä. Onneksi selvittiin säikähdyksestä moisesta välikohtauksesta ja toisen sheltin omistaja oli kyllä aidosti pahoillaan, ettei ollut kerennyt huomata koiransa reaktiota ajoissa. Kuulema on vanha piika (8 v) ja hyvinkin tietoinen omasta itsestään, eikä moinen käytös ollut siltä mitään uutta. Pinja oli kyllä hetken nolona ja ihmeissään tapahtuneesta, mutta hetken päästä annettiin koirien haistella toisiaan vähän, eikä sitten ollut enää mitään ongelmaa. Huomasin kuitenkin, että Pinjalla näkyi suussa verta ja liekö itse saanut purtua poskeaan siinä hötäkässä. Pitää nyt kuitenkin seurailla tuon neidin vointia tarkemmin, jos sen toisen koiran hampaat saivatkin aikaan veren tulon. Verta ei siis tosiaan mitenkään tihkunut, vaan takahampaiden kohdalla sitä näkyi vähän. Jotenkin sitä itse on tottunut siihen, että sheltit on vain innoissaan, kun näkevät rotutovereitaan ja ovat tosi ystävällisiä toisilleen. Muun rotuisia koiria kohtaan monilla shelteillä oon nähnyt "roturasismia" ja varautuneisuutta enemmänkin. Mutta pitipä tämänkin sattua, eikä ikinä sais olettaa, että joka ikinen sheltti olis kiltti!

Vuoroa odotellessa

Tiirailija

Ennen kehiä vähän muistellaan, miten tää juttu oikeen menikään.

Kuvaaja oli vähän väärällä puolella... mutta Pinja seisoo kumminkin näppärästi.

Mutta tosiaan parikehään päästiin sileäkarvaisen noutajan kanssa ja aluksi Pinja seisoi nätisti ja ravasikin ilman ongelmia kehän ympäri. Pöydällä oli rohkea ja antoi katsoa alun pullikoinnin jälkeen hampaansakin. Tuomari pyysi esittämään liikkeet kolmiossa ja siinä alkoikin sitten Pinjaa kyllästyttää; neiti intoutui muristen nappaamaan mun lahkeesta kiinni, mutta onneksi irroitti otteensa kun komensin. Sininen nauha napsahti sieltä ja sinisten kehästä meidät käteltiinkin sitten ensimmäisenä pois. Pinja tosiaan innostui sinisten kehässä haukkumaan ja häiriintyi edellä ravaavasta koirasta sen verran, että lähti pinkomaan remmissä ihan kunnon kyytiä. Myös murinaa ja lahkeeseeni tarttuvat hampaat nähtiin tälläkin kertaa. Hohhoh, ei siis muuta kun reeniä, reeniä! :D
Mua kun houkuttais ilmottaa Pinja loppuvuodesta johonkin näyttelyyn, että sais jonkun laatuarvostelun junnuikäisenä tuolle teinille. Ennen sitä pitää kyllä saada nuo pelleilyt kehässä loppumaan... Harjoitusta siis kaivataan ja nyt otetaan kyllä itteemme niskasta kiinni ja aletaan ottaan joka viikko edes kerran ravaamisreeniä. Seisomisessa Pinjalla ei oo mitään ongelmaa ja osaa kyllä paikallaan olla ilman venkoilua.

8 kuukautta koiran elämää

Mulla on nyt iso tyttö, Pinja täyttää tänään 8 kuukautta! Mitat neidillä on tällä hetkellä 38 cm ja 8,2 kg. Pinja sai "synttärilahjansa" jo eilen illalla, kun annoin sille ekaa kertaa ikinä poron lihaisan luun. Sitä kolutessa menikin sitten koko ilta kivasti, lenkille sentään sain neidin lähtemään pienellä maanittelulla, mutta muuten Pinjan eilisilta kului intensiivisesti luuta jyrsiessä. Ennen nukkumaanmenoa Pinja joi vesikuppinsa melkein tyhjäksi ja käytin sitä sitten pisulla ennen kun itse menin nukkumaan. No mutta kuinkas olikaan yön aikana käynyt - Pinja oli tehnyt kahdet pisut olohuoneen matolle! Oli varmaan niin kova hätä ollut ja tosiaan se luu janotti niin kauheesti. Toivottavasti neiti ei nyt ota tavakseen pissailla samoihin kohtiiin mattoa, vaikka eihän niitä kaikkia hajuja oikeen millään tuosta matosta voi pesemälläkään irti saada. Höh.

Poro on H-Y-V-Ä-Ä!

Käytiin hankkimassa Pinjalle aikaisemmin tällä viikolla myös syksyä varten kiva sadetakki! Ajattelin ekaksi semmosta lahkeellista mallia, mutta kun M&M mentiin sovittamaan eri vaihtoehtoja, niin tuo lahkeeton malli oli helpompi pukea ja suojaa kuitenkin selän lisäksi massua ja jonkuverran housukarvojakin. Pinja ei oikeen ees osannut kävellä semmonen lahkeellinen puku päällään, vaan kulki etujalat pökkelöinä niinku mikäkin kouluhevonen. Myyjän mukaan koirat kuitenkin oppii kävelemään lahkeellisen puvun kanssa, kun ovat tottuneet siihen. No, nyt me sitten odotellaan niitä syksyn sateita, että päästään esittelemään tuota niin kivaa pukua!

Uusi hieno sadetakki. Nyt on kiva oottaa syksyä!

"Meen kyllä tänne vähän piiloon..." Kartiot ja puku sävy sävyyn.

Höpönen <3

Ilmoittauduttiin Pinjan kanssa alkeistokoon, joka alkaa 13.9. Neljän kerran kurssi ei ollu mun mielestä mikään pahan hintainen, joten sinne siis mennään harjoittelemaan vähän tokoilua kouluttajan ohjauksella. Omaa tahtia ollaan otettu sivulle tuloa, seuraamista, paikalla oloa ja luoksetuloa. Mulla ei tosiaan oo aiempaa kokemusta tokoiluista, niin aattelin että parempi mennä kurssille aloittamaan tuo homma. Oppiipahan Pinjakin heti oikein ne liikkeet, enkä minä pääse sössimään sitä hommaa alkuunsa omalla tietämättömyydelläni.

Pinja & pojat

Taitaa meijän nuorella neidillä olla pian lapsuus ohi, ainakin sellaisia merkkejä Pinja on tässä viikonlopun aikana antanut. Eilen aamulenkillä tuli ensiksi vastaan 13-vuotias parsoni, jonka kanssa Pinja on aikaisemminkin päässyt haistelemaan lenkillä vähän perusteellisemmin. Tämä vanha herra ei välittänyt Pinjasta kuitenkaan "siinä mielessä", mutta seuraava lenkillä vastaan tullut uros esittikin semmoisia vinkeitä, ettei ne jättäneet kyllä arvailujen varaa ollenkaan. Tämä kyseinen innokas nuori mies oli pian 2 vuotta täyttävä cairnterrieri ja tosiaan oli tällä tapauksella melkoiset naistenmiehen elkeet. Pinja oli ihan täysillä mukana jutussa ja antoi poikakoiran nuolla itseään ja jos en ihan väärin nähnyt, niin meni Pinjalla häntäkin vähän sivuun... Voi voi, mitä rakkautta! Eilen illalla meidän pihalle tuli jälleen naapurin kääpiövillakoira käymään, nuori uros siis tämäkin ja niinhän ne viilettivät Pinjan kanssa semmosta rallia ympäri pihaa, että molemmilla roikkui kielet pitkinä vähän ajan päästä ja pian kaverukset lipittivätkin samasta vesikupista vähän virkistystä.
Villakoira nappasi välillä Pinjan pallon tai puruluun ja tästähän Pinja vähän tulistui ja hippaleikki alkoi aina uudelleen ja uudelleen...
Sama homma toistui tänäänkin, kun Pinja sai villakoirapojan taas leikkikaverikseen. Pinja on kyllä omistavainen noiden luittensa suhteen, joita se ei kylläkään ihan joka päivä mielissään pureskele. Silloin kyllä luut maistuu, kun naapuri tulee kylään ja koittaa alkaa jyrsimään Pinjan osaksi pureskelemia luita. Eli Pinja käy nappaamassa villakoiralta luun itselleen ja alkaa itse pureskella sitä yhtä antaumuksella kuin luu olisi joku maailman ihanin herkku.

Väsynyt prinsessa. Ai että, ei meinaa simmutkaan pysyä auki!

Naapurinpoika ja Pinja

Tutti saa nyt jäädä!

Ryhdikkäänä! (7 kk 3 vk)

"En mä enää mitään poseerata jaksa."

Niin mutta tosiaan vielä noiden juoksujen alkamisen odottelusta sen verran, että soittelin tuossa aiemmin tällä viikolla Pinjan kasvattajalle, eikä ole vielä Pinjan Helmi-siskollakaan juoksut alkaneet. Pinjan mummilla, äidillä ja muilla äidin puolen narttukoirilla, joita kasvattaja on itselleen jättänyt, on kuulema tulleet ekat juoksut siinä 4,5-6 kk:n iässä, eli hyvinkin aikaisin. Pinja täyttää tosiaan ens viikolla sen 8 kuukautta! Hui. En varmaan ikinä lakkaa päivittelemästä tätä ajan kulumista ja pentuajan lyhyyttä...