keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Aurinko!

Pakko tehdä tällainen aurinkoa ylistävä blogiteksti, sillä me ollaan Pinjan kanssa niiiin nautittu valosta, lämmöstä ja kesäisistä jutuista näin toukokuun viimeisinä päivinä. Mulla on siis perjantaihin asti lomaa, jonka jälkeen oonkin sitten koko kesän töissä ja vapaa-aika meneekin sitten mitä luultavimmin Pinjan kanssa touhutessa. Eilen käytiin koirapuistoilemassa ja Linnanpuistossa istuskelemassa. Koirapuistossa ei pienten koirien puolella ollut vielä ketään, kun me sinne mentiin. Hetken päästä puistoon pöllähtikin lauma pikkutyttöjä, jotka hetken isojen koirien puolella koiria paijattuaan siirtyivät tekemään tuttavuutta meidän neitin kanssa. Oonkin aikasemmin saattanut mainita, että Pinja pelkää lapsia, sillä se ei ole niiden kanssa kauheasti ollut tekemisissä. Oon kyllä koittanut aina, kun joku lapsi haluaa tulla Pinjaa puhuttelemaan, sanonut joka ikiselle naperolle, että Pinja on pentu ja vielä arka. Jos mulla on ollut mukana Pinjan herkkuja, oon antanut lasten syöttää Pinjalle niitä, jotta Pinja tajuaisi lasten olevan ihan kivoja tapauksia. Aikuisia kohtaan Pinja on yleensä avoin ja nauttii vieraidenkin ihmisten huomiosta ihan täysillä. No, nämä lapset olivat onneksi rauhallisempaa tyyppiä (sanoivat olevansa oikeita koirafaneja!) ja Pinja menikin niiden luo, kun olivat kyykyssä, eivätkö tehneet äkkiliikkeitä. Sitten kun yksi niistä tytöistä nousi äkkiä ylös ja lähti juoksemaan kohti koirapuiston porttia, Pinja innostui haukkumaan ja tapansa mukaan spurttailemaan ympäriinsä. (Tässä kohtaa useampi lapsi on jo säikähtänyt ja lähtenyt juoksemaan Pinjaa karkuun...) Tilanne rauhoittui kuitenkin äkkiä ja Pinja jatkoi koirapuistossa omien reittiensä kulkemista. Jonkin ajan päästä puistoon tuli pienten puolelle 8-vuotias dalmatialaisnarttu, joka ei Pinjasta kauheasti välittänyt. Vähän aikaa koirat haistelivat toisiaan ja kun dalmatialainen olisi halunnut haistella Pinjaa tarkemmin, Pinja päätti mennä penkin alle piiloon kaiken varalta.

Koirapuistossa

"Ei kai nuo lapset oo tulossa tänne, no mää komennan niitä!"

Linnanpuistossa

Aina löytyy jyrsittävää


Aij että on kiva saaha hulluuskohtaus ja hinkata selkäänsä nurmikkoon!


Tänään käytiin tuossa aikaisemmin tutustumassa tässä meidän lähellä olevaan koirien uittopaikkaaan. Noh, en oo aivan varma, löydettiinkö tarkalleen sitä uittopaikkaa, mutta ainakin muutama sen näkönen ranta tuli Katumajärven rantaa pitkin kulkevalla polulla vastaan. Pinja ei kuitenkaan mennyt uimaan, vaikka koitin sitä houkutella veteen heittelemällä keppejä sinne. Luultavasti Pinja sitten tajuaisi, että vedellä voi tehdä jotain muutakin, kuin vaan juoda sitä, jos olisi joku uimaintoinen koira mukana näyttämässä mallia. Oispa kyllä kiva, jos Pinja innostuis uimisesta, sillä kesähelteillä se olis hyvä keino viilentää tuon koiran oloa ainakin hetkellisesti.


Vehreää

Pinja ekaa kertaa elämässään pitkospuilla



"Uskaltautuiskohan sitä tuonne veteen..."

Ilme!

Aarre!



Voi kesäkesäkesä!

"Lokkeja mä bongailen... tahdon saada suuren!"

"Mitä sää äiti tuijotat?"

Vapaus!

Kaunis kuin (voi)kukka!


Tänään ollaan menossa illalla käymään kuukauden tauon jälkeen Hämeen shelttien tapakoulutuksessa Kangasalalla. Saapa nähä, kuinka Pinja malttaa keskittyä tällä kertaa harjoiteltaviin asioihin, vai viekö hajut neitiä kuten viime kerralla. Tähän loppuun vielä pieni ilouutinen: huomasin aamulla, että Pinjan toinen yläkulmuri oli irronnut! Jee! Toivottavasti toinenkin irtoaa pian...

maanantai 28. toukokuuta 2012

Raakaruokaluento ja helteiset mätsärit

Olin sivistämässä itseäni lauantaina Riikka Lahden BARF-raakaruokinta käytännössä -luennolla ja voin kyllä heti näin alkuun todeta, että tulen siirtämään Pinjan raakalaiseksi. ;) Ensin syötän kuitenkin sille tuon 1st choicen penturuokasäkin loppuun, kun kerran sen olen ostanut. 4,5 tuntia kestäneellä luennolla Lahti puhui koiran suolistosta ja ruuansulatuksesta, BARFiin kuuluvista raaka-aineista, entsyymeistä, gluteiinin vaikutuksesta ja eliminaatiodieetistä. Varsinkin nuo gluteiini-asiat olivat minulle aivan uutta ja johan alkoi ahdistaa, kun kuulin, miten paljon kyseinen aine vaikuttaa koiriin mm. tukkimalla suoliston, läpäisemällä suolen seinämän ja kertymällä muihin elimiin ja aiheuttaen hiljalleen kehittyviä "vanhuuden oireita". Tätä liima-aineena käytettävää gluteiinia löytyy tableteista, valmisruuista, solmuluista sekä koirankekseistä. Yök, sanon minä! Lahti kertoi, kuinka moni vanhempi koira on piristynyt huimasti ja niitä on jopa luultu pennuiksi, kun ne on siirretty raakaruokaan. Hän oli siis itse siirtynyt raakaruokintaan omilla koirillaan useampi vuosi sitten ja pitää nyt raakaruokaluennoitsijana sekä tekee yhteistyötä Muschin kanssa. Lisää tietoa Riikka Lahdesta ja hänen kennelistään löytyy täältä.

Raakaruokinta on siis ideologia, eikä mikään valmis kaava, joten ihmisillä on siitä monia eri mielipiteitä. Pääasiassa koiralle syötetään siinä lihaisia luita, lihaa, sisäelimiä, kalaa ja kasvissosetta. Jotkut syöttävät myös lisäravinteita, kuten öljyjä, C-vitamiinia ja merilevää. Jokaiselle koiralle tulee räätälöidä oma ruokavalionsa koiran iän, käyttötarkoituksen ja koon mukaan ja tämä lienee raakaruokinnassa ainakin omasta mielestäni se vaikein juttu. Koiraa seuraamalla voidaan löytää sille sopiva ruokamäärä, eli laihtuuko/lihooko se siirryttäessä raakaan. Tämän enempää en ala raakaruokinnasta täällä höpisemään, sillä en ole mikään asiantuntija, vaan vasta perehtymässä kyseiseen asiaan. Olen kuitenkin asian suhteen innoissani ja uskon, että ruokinnalla voin vaikuttaa oman koirani terveyteen ja että se elää mahdollisimman pitkän elämän.

Pinjan kanssa ollaan ulkoiltu paljon, sillä joka päivä on ollut niin loistava sää, että kyllä on kelvannut tehdä pitkiä lenkkejä metsässä ja kirmata nurmikolla! Toki metsissä on sen verran hyttysiä, että ainakin meikäläistä alkaa jossain vaiheessa kyseiset inisijät ottaa päähän, Pinjaa ne eivät ole tainneet pahemmin haitata. Punkkeja en ole vielä Pinjasta löytänyt ja valkosipulirouhetta olenkin sille syöttänytkin n. kerran viikossa ruuan seassa. Se siis vissiin toimii punkkikarkotteena!
Pinja on nautiskellut auringosta tuossa meidän parvekkeella. On tainnut neiti muutaman hämähäkin ja muurahaisenkin syödä välipalana, kun nuo ötökät näyttää Pinjaa niin hirveesti kiinnostavan. Mutta onhan tämä Pinjan eka kesä, joten kaikki on sille niin jännää ja uutta!

Tähän väliin muutama viime viikolla otettu kuva.

"Äiti, mää mahun tänne vielä!"

"Näyttelyhihnaa! Arrggg..."

Kaula(ton)

Lepotauko



"Mää en jaksa ennäää..."

Tammen alla varjossa on hyvä olla.

Kaunis!

Sunnuntaina, eli eilen, oltiin täällä Hämeenlinnassa Kaupunginpuistossa mätsäreissä ja aurinko porotti aivan pilvettömältä taivaalta hiekkakentälle, jossa kehät olivat. Oleskeltiin ennen kehiä varjossa ja kyllähän tuo Pinja kovasti läähättikin, kun alkaa olla turkkia neitillä jo sen verran.
Kaikki pennut oli samassa luokassa ja niitä oli muistaakseni 12. Oltiin Pinjan kanssa ekassa kehässä yhtä cockeria vastaan ja saatiin punainen nauha. Pinja meni ihan ok, maata vaan ois tahtonut neiti haistella melkoisesti ja ravaaminen meni aika huonosti verrattuna aiempaan. Punaisten kehässä Pinja oli melko väsynyt ja kuumuuskin varmasti vaikutti asiaan. Neitillä oli jälleen nenä maassa melkein koko ajan, eikä paikallaan seisominen kiinnostanut alkuunkaan. Oltiin punaisten pentujen 5. ja saatiin Pedigreen ruokatölkki palkinnoksi (jolla heitän kyllä vesilintua, sillä sitä Pinja ei syö). Jäi jotenkin huono maku tuosta mätsäristä, kun tuntui, ettei tuomari oikeen osannut asiaansa. Sinisiä pentuja hän seisotti valehtelematta jonkun 5 minuuttia putkeen, kun ei tiennyt, miten koirat pitää sijoittaa... Eli ei osannut koko mätsärin käytäntöä. Kävi kyllä niitä pentuja sääliksi, jotka joutuivat tököttämään siinä suorassa auringonpaisteessa pitkään ihan vaan ihmisten osaamattomuuden takia.
Mutta tällä kertaa näin, saipa Pinja taas kokemusta ja väsytystä.

Ennen kehiä

Punaisten kehässä

Pinja oli taas sosiaalisella päällä ja iloisesti kaikkia moikkamassa



tiistai 22. toukokuuta 2012

Viimeistä viedään Vihannissa

Viimeistä lomapäivää viedään täällä pohjoisen perukoilla ja huomenna lähdetäänkin takaisin Hämeenlinnaan. Reilu viikko on mennyt täällä tosi nopeasti, sillä tekemistä on ollut mukavasti ja Pinjan kanssa nyt aika ei yleensäkään käy pitkäksi. On ollut mukava nähdä tuttuja täällä päin ja Pinjakin on ollut innoissaan, kun ei ole tarvinnut olla päiviä yksin ja se on saanut juosta sydämensä kyllyydestä pitkin Kirkkojärven rantaviivaa!

Joku on saattanutkin huomata, että ollaan ihan tosissaan innostuttu käymään mätsäreissä aina kun vain mahdollista. Tai siis minä olen niistä innostunut, Pinjalta ei paljoa kysytä, huvittaako neitiä lähteä keikistelemään moisiin turhuuksiin. :D Käytiin viime lauantaina Merijärvellä järjestetyissä mätsäreissä Miinan ja Hillan kanssa. Arvatakin saattoi, ettei osallistujamäärä ollut mikään huima, mutta tapahtuma oli kuitenkin hyvin järjestetty. Oltiin Miinan ja koirien kanssa paikalla aika viime hetkillä, mutta kerettiin silti hyvin ilmoittautumaan. Pentuja oli tällä kertaa mukana 9. Meidän ekalla kehässä pyörähtämiskerralla mukana oli 3 koiraa, eli viimeisimmäksi ilmoittautuneet, jottei kenenkään tarvinnut mennä yksin kehässä käymään. Saatiin punainen nauha, vaikka Pinja oli aika leikkisällä tuulella ja esitteli välillä aivan omia muuvejaan. Punaisten kehä oli ennen sinisten kehää, sillä joku sinisen saaneen pennun esittäjä oli samaan aikaan esittämässä toista koiraa viereisessä kehässä. Punaisten kehässä Pinjalla oli jälleen vauhti päällä, toki välillä maltettiin olla rauhassakin, mutta suurin osa kehässä olemisesta oli jonkinlaista häsläämistä ja Pinja haukahtelikin muutaman kerran. Kaikesta huolimatta pentumainen käytös taisi purra tuomariin, sillä oltiin punaisten pentujen 2.! Palkinnoksi Pinja sai pari kiloa kuivanappuloita ja siankorvan, joka olikin Pinjan ihka ensimmäinen lajissaan ja erittäin kallisarvoinen aarre... Kehästä meillä ei ole kuvia, mutta tässäpä muutama otos värittämässä tätä päivitystä.

Pinja odottelee kyytiä mätsäreihin

HERRRKKUA!

Pinja tuijottaa siankorvaa. Alavasemmalla Hilla jyrsimässä omaa palkintokorvaansa.
Soittelin viikonloppuna Pinjan kasvattajalle kuulumisia ja kyselin vähän Pinjan hampaista ja puhetta tuli myös Pinjan korvista. Hampaista sen verran, että alakulmurit tippuivat pari viikkoa sitten ja pysyvät alakulmurit ovat kasvaneet jo liki täyteen mittaansa. Pysyvät yläkulmurit ovat näkyvissä, mutta edelliset eivät ole vielä lähteneet tieltä pois. Olen koittanut niitä nitkutella, mutta ainakaan vielä eivät ole liikkuneet. Kyselin kasvattajalta, että milloin on aika lähteä eläinlääkärille poistattamaan maitokulmahampaita ja kuulema vasta sitten, kun pysyvät ovat kasvaneet liki täyteen mittaansa. Kaikkensa noiden maitokulmahampaiden irtoamiseksi kuitenkin kannattaa tehdä, jottei tulisi "turhia" lääkärikuluja maksettavaksi. Eli ei muuta kun hirveesti pureskeltavaa, vetoleikkejä ja riehumista, jotta saataisiin yläkulmurit irtoamaan neidin suusta ennen uusien kasvamista lopulliseen mittaansa. Korvat Pinjalla ovat pysyneet hyvin taittuneena silikonikitti-painojen ansiosta, mutta korvat ovat isot ja hiukan raskaat ainakin omaan silmääni. Pidin toista korvaa muutaman päivän ilman painoa ja tarkkailin, lähtisikö se nousemaan, ja kyllähän se pyrki pystyyn aina kun vain mahdollista. Parasta siis pitää noita painoja ainakin sen aikaa, kun ovat kaikki hampaat vaihtuneet ja mahdollisesti ne ekat juoksutkin ohi.
 


 



torstai 17. toukokuuta 2012

Lomakuulumisia ja mätsäritunnelmointia

Maanantaina käytiin Pinjan kanssa illalla Raahessa moikkaamassa Hillaa, otettiin pientä näyttelytreeniä yhden koulun pihassa ja käytiin vielä lopuksi vähän koirapuistoilemassa. Pinja päätti puistossa alistua Hillan leikkiessä ja eiköhän neiti kellahtanut suoraan märkään lätäkköön ja haisi tämän jälkeen aika "luonnolliselta". Ajattelin jo, että joudun pesemään koko koiran ensimmäistä kertaa (oon vältellyt Pinjan pesemistä viimeiseen asti, sillä turha peseminen kuivattaa ihoa). Turkin kuivuessa hajukin onneksi katosi ja pääsin jälleen helpolla tuon turkin kanssa. Kun Pinjalla ei ole vielä karvanlähtökään alkanut, niin on tosiaan ollut kiva elellä sen kanssa ja suht karvattomassa kämpässä!

Tomerat akat!

Kaunis Hilla


Puolipystykorva-Pinja ja Hilla niin kuuliaisina!



Tiistaina Pinja oli mun pikkuveljen hoidettavana kun itse lähdin päiväksi Ouluun. Ei ollut neiti kuulema halunnut millään lähteä ulos, takapihalla oli sentään suostunut käymään pissalla. Mutta pitemmälle lenkille ei sitten millään... Ruoka oli kuitenkin maistunut reippaasti, mikä ei kyllä yllättänyt ollenkaan! Kun tulin kotiin iltasella niin vastassa oli tietysti energinen kakara! Sitten lenkkeiltiin ja leikittiin koko ilta.
Keskiviikko meni lenkkeillessä ja pääsipä Pinja leikkimään naapurin reilun vuoden ikäisen welsh corgin kanssa. Mahtavaa, että Pinja sai kerrankin leikkiä oman kokoisen ja tasaväkisen koiran kanssa. Kyllä neitiä sitten väsyttikin, kun oli saanut purkaa energiaansa leikkimällä ja juoksemalla ympäriinsä.

Tänään päästiinkin jälleen mätsäritunnelmiin, kun ajeltiin aamupäivällä Liminkaan Pohjois-Suomen snautseri- ja pinseriharrastajien järjestämään tapahtumaan. Vähän jänskätti, että sataako siellä 50 kilometrin päässä vettä, mutta onneksi aurinko paistoi lähes koko mätsärin ajan! Mukaan lähti siis myös Hilla-labbis omistajansa Miinan kanssa mätsäridebytoimaan. Pieniä pentuja oli ilmoittautunut vain 9 kappaletta ja Pinjan kanssa päästiin heti ensimmäisinä kehään 9 kuukauden ikäisen chihuahuan kanssa. Pinja esiintyi edukseen ja pöydälläkin oli nätisti, mitä nyt pisti takamuksen kenttään hampaita katsottaessa. Mukava miestuomari kehui Pinjaa reippaaksi sheltiksi ja mittasi vielä säkäkorkeudenkin, eli 36 cm näytti mitta! Ei oo tullut kuin sentti lisää kuukauden takaisesta ja olinkin aika yllättynyt, sillä Pinjasta ei sittenkään ehkä tule jättiläistä...
Saatiin ensimmäistä kertaa ikinä punainen nauha ja olin kyllä ylpeä tuosta karvaisesta teinistäni.

Eka kehäpyrähdys

Namnam, herkkutikkua välipalaksi!

Punaisten kehässä Pinjaa alkoi jo vähän tympimään mokoma touhu, eikä se olisi oikein malttanut seistä nätisti paikoillaan. Vaikeutta lisäsi vielä se, että juuri kun seisoskeltiin siinä tuomarin silmien alla, niin muutama pikkupoika tuli rullalaudoillaan aika lähelle temppuilemaan. Pinjan piti tietysti niitä vahtia tarkkana, ettei oikein mun kädessä olevat herkkupalatkaan kiinnostaneet koko aikaa. Siitä sitten tuomari valkkasi 5., 4. ja 3. ja me jäätiin seisoskelemaan siihen yhden kääpiösnautserin kanssa. Tuomari pohti pitkään meidän välillä ja juoksutti vielä kerran kehän ympäri. Lopulta oltiin ykkösiä ja minä tietysti ihan ällikällä lyöty! Eihän siinä sitten muuta kun jäätiin odottelemaan BIS-kehää ja istuskeltiin Miinan ja nuorten neitien kanssa nurmikolla auringon lämmöstä nauttien. Pinjakin pisti pitkäkseen, niin väsynyt neiti jo siinä vaiheessa oli ja minä mietin että mahtaakohan tuo jaksaa vielä kerran kehässä pyörähtää...

Seuraavat kuvat on sitten punaisten pentujen kehästä.

Palkka!

Nätisti se seisoo.



Ansaittu lepotauko ennen BIS-kehää.

BIS-kehää ennen palkittiin näyttelyn parhaat snautseri- ja pinserirotuiset koirat. Lopulta BIS-kehään päästyämme Pinjan keskittyminen oli jossain ihan muualla kuin minussa ja menihän se koko homma sitten vähän plörinäksi. Kun piti lähteä ravaamaan kehää ympäri, Pinja tarttui melkein heti mun housunlahkeeseen kiinni ja oikein murisi. Olipa siinä sitten vähän mielenkiintoista koittaa saada tuo pentu irrottamaan otettaan, kun ei tosiaan meinannut namitkaan enää kiinnostaa tippaakaan. Suosiolla selviydyttiin kuitenkin sijalle BIS 7. , eli toisiksi viimeisiksi. Palkinnoksi saatiin pokaali, ruusuke, seinäkello, kahvipurkki, koiran herkkuja, sateenvarjo ja ruokakupin alusta. Oon kyllä niin mahottoman ylpeä tuosta pikkuneidistä, joka osaa yllättää joskus positiivisestikin!

Hieno tyttö (joka ei millään enää jaksanut seistä, kun otettiin tämä poseerauskuva palkintojen kans!)


 

maanantai 14. toukokuuta 2012

Päivitystä toisen perään...

Hahaa, tähän on nyt tultu! Aamulla ekaksi kunnon päivitys ja nyt iltapäivällä toinen. On tää lomalla olo niin mukavaa, kun ei oo muuta tekemistä kun jakaa koiransa kuulumisia muille. Tässäpä siis meidän ulkoilua   kuvien muodossa.

Iso tyttönen

Pinjan ei-niin-edustava puoli, eli se tummempi.

Siinä se jolokottellee

Ja välillä piti pysähtyä rapsuttamaan ittiään!

"Uskallankohan kastaa varpaat..."

Ylväänä

Tassu

"Kaivanpa oikein syvän ansakuopan tähän..."

Lintubongari

Tuulitukka

"Hmm, mitenhän mää saisin nuo lokit tuolta suuhuni?"

"Iik, se olikin märkää!!!"

"Miksi nuo lokit on tuolla? Miksen minä pääse tuonne kastumatta?"

Pukkilaukkaa!

Vähän nolona...

Kohti uusia seikkailuja! Korvakin meinaa tuulessa nousta pystyyn.

Pinja löysi oikein aarteen: kuivettuneen leivänkannikan, nam!

Ja sitten tulikin hepuli!

Ja sitten lopuksi voi vaan maata nätisti pellolla. Leipäaarre vieressä.