Viimeistä viedään Vihannissa

Viimeistä lomapäivää viedään täällä pohjoisen perukoilla ja huomenna lähdetäänkin takaisin Hämeenlinnaan. Reilu viikko on mennyt täällä tosi nopeasti, sillä tekemistä on ollut mukavasti ja Pinjan kanssa nyt aika ei yleensäkään käy pitkäksi. On ollut mukava nähdä tuttuja täällä päin ja Pinjakin on ollut innoissaan, kun ei ole tarvinnut olla päiviä yksin ja se on saanut juosta sydämensä kyllyydestä pitkin Kirkkojärven rantaviivaa!

Joku on saattanutkin huomata, että ollaan ihan tosissaan innostuttu käymään mätsäreissä aina kun vain mahdollista. Tai siis minä olen niistä innostunut, Pinjalta ei paljoa kysytä, huvittaako neitiä lähteä keikistelemään moisiin turhuuksiin. :D Käytiin viime lauantaina Merijärvellä järjestetyissä mätsäreissä Miinan ja Hillan kanssa. Arvatakin saattoi, ettei osallistujamäärä ollut mikään huima, mutta tapahtuma oli kuitenkin hyvin järjestetty. Oltiin Miinan ja koirien kanssa paikalla aika viime hetkillä, mutta kerettiin silti hyvin ilmoittautumaan. Pentuja oli tällä kertaa mukana 9. Meidän ekalla kehässä pyörähtämiskerralla mukana oli 3 koiraa, eli viimeisimmäksi ilmoittautuneet, jottei kenenkään tarvinnut mennä yksin kehässä käymään. Saatiin punainen nauha, vaikka Pinja oli aika leikkisällä tuulella ja esitteli välillä aivan omia muuvejaan. Punaisten kehä oli ennen sinisten kehää, sillä joku sinisen saaneen pennun esittäjä oli samaan aikaan esittämässä toista koiraa viereisessä kehässä. Punaisten kehässä Pinjalla oli jälleen vauhti päällä, toki välillä maltettiin olla rauhassakin, mutta suurin osa kehässä olemisesta oli jonkinlaista häsläämistä ja Pinja haukahtelikin muutaman kerran. Kaikesta huolimatta pentumainen käytös taisi purra tuomariin, sillä oltiin punaisten pentujen 2.! Palkinnoksi Pinja sai pari kiloa kuivanappuloita ja siankorvan, joka olikin Pinjan ihka ensimmäinen lajissaan ja erittäin kallisarvoinen aarre... Kehästä meillä ei ole kuvia, mutta tässäpä muutama otos värittämässä tätä päivitystä.

Pinja odottelee kyytiä mätsäreihin

HERRRKKUA!

Pinja tuijottaa siankorvaa. Alavasemmalla Hilla jyrsimässä omaa palkintokorvaansa.

Soittelin viikonloppuna Pinjan kasvattajalle kuulumisia ja kyselin vähän Pinjan hampaista ja puhetta tuli myös Pinjan korvista. Hampaista sen verran, että alakulmurit tippuivat pari viikkoa sitten ja pysyvät alakulmurit ovat kasvaneet jo liki täyteen mittaansa. Pysyvät yläkulmurit ovat näkyvissä, mutta edelliset eivät ole vielä lähteneet tieltä pois. Olen koittanut niitä nitkutella, mutta ainakaan vielä eivät ole liikkuneet. Kyselin kasvattajalta, että milloin on aika lähteä eläinlääkärille poistattamaan maitokulmahampaita ja kuulema vasta sitten, kun pysyvät ovat kasvaneet liki täyteen mittaansa. Kaikkensa noiden maitokulmahampaiden irtoamiseksi kuitenkin kannattaa tehdä, jottei tulisi "turhia" lääkärikuluja maksettavaksi. Eli ei muuta kun hirveesti pureskeltavaa, vetoleikkejä ja riehumista, jotta saataisiin yläkulmurit irtoamaan neidin suusta ennen uusien kasvamista lopulliseen mittaansa. Korvat Pinjalla ovat pysyneet hyvin taittuneena silikonikitti-painojen ansiosta, mutta korvat ovat isot ja hiukan raskaat ainakin omaan silmääni. Pidin toista korvaa muutaman päivän ilman painoa ja tarkkailin, lähtisikö se nousemaan, ja kyllähän se pyrki pystyyn aina kun vain mahdollista. Parasta siis pitää noita painoja ainakin sen aikaa, kun ovat kaikki hampaat vaihtuneet ja mahdollisesti ne ekat juoksutkin ohi.