Aurinkoisen sunnuntain mätsärit

Kotiuduttiin tuossa hetki sitten Kempeleen mätsäreistä, jotka siis pidettiin kauppakeskus Zeppelinin vieressä olevan Musti&Mirrin parkkialueella. Mukana oli tällä kertaa Nala-labbis, joka osallistui "babypuppies"-luokkaan, joka oli erikseen 4-6 kk:n ikäisille pentusille. Ninni meni 7-12 kk:n ikäisten pienten rotujen pentujen luokkaan ja Pinja pienten rotujen aikuisiin.
Saavuttiin hyvissä ajoi paikalle ja kerkesin kuivaharjoitella tyhjässä kehässä molempien neitien kanssa ennen kehien alkua. Kuvamatskua ei tältä mätsärireissulta ole ihan hirveästi, sillä mulla ja Nalan omistajalla oli kehät samaan aikaan ja koko ajan sai pitää huolta siitä, että varmasti oli omalla vuorollaan kehässä. Meikäläisen neideistä ekana vuorossa oli Pinja ja parikehässä meillä oli vastassa welsh corgi. Pinja oli nätisti pöydällä ja siinähän se on kyllä aina malttanut seistä tuomarin lääppiessä, mutta liikkeitä vähän jännitin... Turhaanpa kuitenkin etukäteen pohdiskelin moista asiaa, sillä neiti P ravasi oikein hyvin ja punainen nauha saatiin.

Mätsäriseuralainen Nala (pian 5 kk)

Hei, me liikutaan!

Jäätiin odottelemaan punaisten kehää ja sitä saikin odotella, sillä pieniä aikuisia oli reilu 30 kappaletta. Punaisten kehässä Pinja meni jälleen kivasti, eikä hermostunut ollenkaan edellä ravaavalle koiralle, vaikka se hidastelikin ja oltiin välillä tosi lähellä sen takapuolta. Tuomari kätteli heti ekan liikkeiden esittelykierroksen jälkeen muutamia koirakkoja pois kehästä ja seisotti, tutkaili ja katsoi muutamilta koirilta yhtä aikaa liikkeitä (esim. kaksi samanrotuista koiraa kehotti liikuttamaan samaan aikaan muiden seistessä). Meidätkin käteltiin lopulta juuri ennen sijoittujien valintaa pois ja olin kyllä tosi tyytyväinen Pinjan kehäkäytökseen. Tämän päivän mätsäreissä oli kivaa aurinkoisen sään lisäksi sekin, että kaikki osallistujat palkittiin pienellä herkku- ja kalenteripalkinnolla.

Tässä tais just tuomaritäti olla tuomassa meille lohdutuspalkintoa, on ainakin oma ilme sen mukanen. :D

Ninniä vastassa oli parikehässä japaninpystykorva tai volpino italiano, en mää niitä niin hyvin erota! Mutta kuitenkin Ninni esiintyi tosi nätisti ja ennen kaikkea rauhallisesti. Pöydällä neiti ei mennyt ollenkaan mutkalle tai kyyristellyt selkäänsä, kuten parin viikon takaisissa Tuuloksen mätsäreissä. Punainen nauha siis myös Ninskille. Pienten rotujen pentuja ei ollutkaan kuin reilu 20 ja punaisten kehä tulikin aika lyhyen odottelun jälkeen. Siinä odotellessa tosiaan tein taas huomiota mun neitien luonteenpiirteiden erosta. Ninni on tosiaan melko sylivauva ja mun sylissä se nytkin nuokkui omaa vuoroaan odotellen. Pinja sen sijaan on hermoheikompi tapaus ja sille rauhottuminen tuollaisessa koiria vilisevässä paikassa on tosi haastavaa. Parempi tosiaan näin päin, sillä Ninniä tulen tulevaisuudessa enemmänkin näyttelyissä kuljettamaan kuin Pinjaa, joka saa keskittyä elämässään muihin harrasteisiin kuin näyttelykeikoiluun. Ninni meni sievästi kehässä tälläkin kertaa ja tuomari valitsi meidät neljänsiksi. Palkinnoksi saatiin Nutron penturuokaa 2 kg säkki, kakkapusseja, kalenteri ja punkkipihdit. Oikein tyytyväinen olin tämän päiväisiin näyttelyharjoituksiin ja onhan nuita mätsäreitä tulossa tässä kevään aikana täällä Vihannin lähistöllä melkein joka viikonloppu. Oikein saadaan kunnolla reenailla tulevia virallisia näyttelyitä varten molempien tyttöjen kanssa.

Ninni = karkaileva kengurusoopeli

Kuluneella viikolla ollaan totuttauduttu tähän Pohjois-Pohjanmaalla olemiseen ja hyvin on karvakaksikkokin sopeutunut "mummin ja papan" luona elettävään arkeen. Ninni aiheutti mulle muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen, sillä neiti päätti torstaiaamuna lähteä lenkillä omille teilleen. Minulla kun on tapana pitää koiria mahdollisimman paljon vapaana, niin oppipahan sitten tässäkin, että AINA koirien mielestä voi olla ulkona jotain mielenkiintoisempaa kuin mami (=allekirjoittanut). Koirat juoksentelivat hippaa ympäriinsä ja kun en ollut ihan skarppina, niin yhtäkkiä huomasin, että perässäni jolkotteleekin vain yksi koira. Siinä sitten huutelin aikani Ninniä ja kävelin ympäriinsä. Pinjakin oli vähän ihmeissään, mutta tuli silti hyvin mukana. Noin vartin etsiskelyn ja huutelun jälkeen lähdin takaisin kotiin, sillä eihän mulla ollut puhelinkaan aamulla lähtenyt epähuomiossa matkaan... Ei onneksi oltu kuin muutaman minuutin kävelymatkan päähän rantaan päästy, kun Ninni päätti kadota, mutta silti matkan varrella tuli taas mieleen yhtä sun toista, mihin suuntaan nuori neiti olisi voinut lähteä. Painajaismaisia ajatuksia päähäni lisäsi myös se, että sillä tiellä, jota pitkin aamulla kävelimme kohti rantaa, oli juuri parhaillaan lakaisukone putsaamassa katua... Helpotus oli kuitenkin enemmän kuin suuri, kun huomasin Ninnin seisoskelevan vanhempieni asunnon oven edessä sen näköisenä, että se oli siinä kauemminkin meitä odottanut. Iloisena neiti sitten juoksikin mua ja Pinjaa vastaan, kun se hoksasi meidät. Se oli todennäköisesti lähtenyt jonkun hajun tai linnun perään tai sitten vaan päättänyt lähteä kohti mummilaa ja ruokaa.

Tässä muutamat kuvat keskiviikolta, kun oltiin koirien kans lenkillä Mäntylammen maastossa ihanilla hiekkateillä.

Yhteinen kuopankaivuuprojekti

Hiekkaa kuonossa

Ninni yllätti mut myös eilen illalla ja tällä kertaa hyppäämällä keittiön pöydälle! Aikansa se tuossa mun vieressä pyöriskeli huomiota kerjäten ja sitten sillä vissiinkin meni hermot ja neiti päätti, että pakko kait se on tehä jotain repäsevää, että mamma mut huomaa... Jep, on se vaan melekonen kenguru.
Tänään vois ottaa neitien kans vähän näyttelyreeniä ja huomenna ois sitten mätsärit Kempeleessä, jonne nyt todennäkösesti ollaan menossa. Oispa vaan yhtä lämpönen ja selkeä keli huomennakin, kuin tällä hetkellä!

Seuraavat kuvat on tänään aamulenkillä otettuja.

Aamuvilliä

Erkkaritunnelmointia ja pohojoosen neidit

Viime lauantaina koitti Ninnin ensimmäinen virallinen kehäpyrähdys, kun suuntasimme Kiljavalle shelttierkkariin. Matkamme alkoi Hämeenlinnasta klo 7 ja matkaan pääsi myös junnunartuissa kisannut Abby -sheltti omistajineen. Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kiljavanrantaan ja rokotusten tarkastusten jälkeen kerkesimme hyvin kuivaharjoittelemaan muutaman kerran, ennen kuin klo 9 ensimmäiset kehät starttasivat.

Ninnin vuoro oli noin 11-12 aikoihin, en enää tarkalleen edes muista! Neiti esiintyi mielestäni oikein kivasti siihen nähden, miten paljon ollaan päästy näyttelyharkkailemaan häiriössä. Liikkeet menivät aika häntä antennina -meiningillä ja Ninniä olisi kovasti kiinnostaneet kehän ulkopuolella olevat ihastuttavat toiset sheltit. Pöydällä Ninni antoi tosi hyvin käsitellä itseään, seisoa se malttoi nätisti ja oli oikeasti ihanan rauhallinen. Taisi tehdä pari tuntia siinä hälinässä hyvää tuolle pirtsakalle soopelitapaukselle, kun kehässä ei tarvinnut ylimääräisiä askelkuvioita tai mitään muutakaan asiaankuulumatonta suorittaa.

7-9 kuukauden ikäisiä narttupentuja oli ilmoitettu mukaan 16 kappaletta ja saattoi niistä joku olla poiskin. Kilpailuluokassa meidät käteltiin pois ensimmäisten joukossa ja Ninnin arvostelu löytyy neidin omalta sivulta. Kertakaikkiaan olin niin kovin tyytyväinen Ninnin käytökseen ja esiintymiseen, että tästä on hyvä jatkaa! Ainoa asia, mikä nyt vähän jänskättää, on tuo Ninnin tällä hetkellä lyhyt leuka, josta johtuen sillä on yläpurenta. Neiti täytti maanantaina 9 kuukautta ja toivon enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä, että se siitä korjaantuisi. Pidetään peukkuja!

Kuva: Satu Tuominen

Sunnuntaina ajelin koirien kanssa tänne Vihantiin mun vanhempien hoteisiin viideksi viikoksi punkkaamaan, sillä mulla on työharjoittelua tuossa 30 kilometrin päässä toukokuun loppupuolelle asti. Koirat on jälleen hyvin sopeutuneet tähän "maalaiselämään", vaikka tosiaan taidetaan asua täällä enemmän keskustassa kuin Hämeenlinnassa. Tänään meillä oli tarkoitus lähteä käymään Kempeleen mätsäreissä, mutta mätsäriseuralaisella, eli Nala-labbiksella olikin mennyt massu sekaisin. Tämä ilta pyhitetään siis aurinkoisessa säässä lenkkeilylle ja rentoutumiselle! 

Kevään viimeinen rally + erkkarijännitystä

Kotiuduttiin just tyttöjen kans JANKK:in hallilta, kun meillä oli tosiaan Pinjan kans viimeiset rallytreenit tälle keväälle. Syksyllä sitten mahdollisesti jatketaan ohjatusti ryhmässä, mutta jos me sitä ennen käytäis kisaamassa (!!!) kesän aikana ainakin kerran alokasluokassa. Ite vaan oon niin epävarma lähtemään kisaamaan, koska tiedän oman jännitykseni vaikuttavan niin paljon koiraan. Pitäis vain rohkaistua ja luottaa siihen, että osataan alokasluokan liikkeet ja mennä kisoihin rennolla asenteella ilman mitään suurempia odotuksia. Tämä on meikäläiselle paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta joskus pitää uskaltaa mennä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolellekin!

Meillä oli tosi kiva treeni äsken ja tehtiin rata kahteen kertaan, sillä meitä oli vain 3 koirakkoa, joten aikaa oli hyvin. On se vaan hauska huomata, että vaikka meninkin ilman koiraa kahteen otteeseen radan kuivaharjoitteluna, niin silti sitä onnistuu mokailemaan heti kolmannen tehtäväkyltin kohdalla kun koira on mukana! Oli täyskäännös oikeaan ja minä siinä sähelsin semmosen 270 asteen käännöksen ja ihmettelin, että miten meidän edessä ei olekaan seuraavaa tehtäväkylttiä... Joo-o, no kannattais varmaan oppia lukemaan tai jotain.

Pinja teki töitä innolla, mutta huomasin kyllä neidin väsyneen Musti&Mirrissä vierailusta. Ollaan muutettu siis eri puolelle Hämeenlinnaa ja nyt meillä on kävelymatkan päässä lähin M&M. Päätin sitten tänään iltapäivälenkin yhteydessä käydä kyseisessä liikkeessä treeninameja ostelemassa ja onhan siinä toki enemmän ihmettelmistä noilla tytskillä kuin normilenkillä.
Ninni pääsi tosiaan mukaan odottelemaan autoon Pinjan ja minun treenaillessa. Lopussa meille jäi semmonen 10 minuuttia luppoaikaa ja Pinjan ollessa väsyneen oloinen, kävin vaihtamassa merleneidin mörköikäiseen soopeliin. Ninnille teki hyvää vähän päästä ihmettelemään hallin hajuja ja vieressä treenailevia koirakoita. Bongasin näyttelypöydän hallilta ja nostin neidin sen päälle. Muutamaa ihmistä pyysin katsomaan Ninnin suuhun ja yllättän hyvin meni tämä ex-tempore -pöytätreeni, sillä neiti N ei näyttänyt jännittävän enää, kun joku outo ihminen tuli tirkistelemään sen suuhun. Toivon nyt tosissaan, että Ninni osaisi myös huomenna käyttäytyä yhtä rauhallisesti pöydällä kuin tänään. Huomisesta puheenollen on muuten semmonen jänskätys päällä nyt, ettei oo tosikaan! Pitäis ens yönä malttaa nukkuakin ja aamulla ois herätys 5:30, että varmasti keretään näyttelypaikalle hyvissä ajoin palloilemaan ennen kehän alkua. Nyt vielä vähän tavaroiden tsekkausta ja iltalenkin jälkeen Ninnin rinnuksen, mahanalusen ja koipien pesu.

Sade ei haittaa meijän Pinjaa

Kurarallia!

Ninski

 

Sunnuntain mätsärit

Oltiin sunnuntaina Tuuloksessa kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa Broholmeryhdistyksen järjestämässä Match Showssa. Olin ilmoittautunut ennakkoon netissä kyseiseen ilonpitoon, joten esitin Ninnin ensimmäisessä parissa pienissä pennuissa ja Pinjan samoin ensimmäisellä "vuoronumerolla" pienissä aikuisissa. Pieniä pentuja oli mukana reilu 10 ja Ninni pääsi ekalla kierroksella vastakkain kääpiösnautserin kanssa. Ravaaminen meni hyvin, samoin paikallaan seisoskelu, mutta pöydällä neiti olikin sitten aika paniikissa ja meni ihan kippuralle koko koira. Antoi tutkia itseään ja katsoa hampaat, mutta kyllä huomasi, että Ninniä hirvitti moinen touhu. Punainen nauha kuitenkin saatiin pöytämöröstä huolimatta. Punaisten kehässä päästiin vetämään letkaa ensimmäisenä kehän ympäri ravatessa ja siihen asti Ninni meni oikein nätisti, kunnes se ärsyyntyi takana taukoamatta räksyttäneelle toyterrierille ja haukahti takaisin. Seisottessa samainen ärhäkkä miniterrieritapaus räksytti Ninnin takana edelleen, eikä neiti oikeen meinannut malttaa keskittyä namin tuijottamiseen. Sijoitusta ei herunut, mutta Abby korkkasi hienosti ensimmäisen mätsärikokemuksensa ollen pienten pentujen punaisten saaneitten toinen! 

Koko mukana ollut shelttikööri, eli Abby 9 kk, Pinja 16 kk ja Ninni 8 kk.

Pienten aikuisten kehän alkua saatiinkin sitten odotella toista tuntia ja kerkesin hyvin käydä Pinjan kanssa pari kertaa tyhjässä kehässä ottamassa pöytätreeniä ja ravaamista eestaas. Yllätyin neidin käytöksestä halliolosuhteissa jo tässä vaiheessa ja kehään mentiin hyvillä mielin. Saatiin vastaamme mäyräkoira, joka esiintyi tosi hienosti. Pinja seisoskeli pöydällä tuomaritädin kopeloitavana kuin vanha tekijä ja liikkeetkin meni hyvin, paitsi kolmiota mennessä se peitsasi ainakin yhden sivun verran... Minä kun en oikeen ole hoksannut, miten saada Pinja ravaamaan hitaammassa vauhdissa. Sininen nauha saatiin ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.

Tässä välissä oli ihan hyvin aikaa käydä tuhlaamassa rahojaan kauppakeskuksen Musti&Mirrissä ja sieltä löytyikin hyvään tarjoushintaan Espreen shampoota valkoiselle turkille, hoitoainetta ja molemmille koirille pienet vilkkuvalot pantoihin.Pieniä aikuisia olikin 30 kipaletta ja vihdoin kuin sinisten kehä alkoi, niin olin jo ihan varautunut siihen, että meidät käteltäisiin ensimmäisten joukossa pois. Mutta vielä mitä! Tuomari valkkasi meidän 4 parhaan joukkoon ja lopulta Pinja oli pienten aikuisten sinisten nauhan saaneitten kolmas. Palkintopotti oli muutama puruluu, kakkapussiteline ja -pusseja, tuikkukynttilöitä ja tuikkukippo (ajankohtainen kapistus muuten).

Oli muuten väsyneitä shelttineitejä kun kotio päästiin... Pinja-raukka joutui kuitenkin vielä illalla korvaavalle rallyn harkkakerralle ja kyllä huomasi, että merleneiti oli ollut monta tuntia "ihmisten ilmoilla" aikaisemmin samana päivänä. Ei oikein keskittyminen meinannut riittää koko harkkakerraksi. Kokonaisuudessaan kivasti meni kuitenkin reenit, kun tehtiin noin 15 tehtävän rataa pariin kertaan ja muuten odotteluaikana itsenäisesti yksittäisiä liikkeitä. Me hiottiin Pinjan kanssa edelleen oikella seuraamista ja mun jalkojen välistä pujottelua.

Tänään mennään Ninnin kanssa jälleen shelttikoulutukseen treenailemaan näyttelyjuttuja ja varsinkin sitä pöytää! Toivottavasti ei sada ainakaan ihan kaatamalla...

Ostoslistaa ja muutamat kuvat

Aina sitä on (koiria omistava) ihminen jotakin vailla! Tällä hetkellä hankintalistalla olisi seuraavat
- turkinhoitoaine, mieluiten spray
- valkoiselle turkille tarkoitettu shampoo (valkoisten kohtien pesuun)
- ohennussakset, joiden ois kiva olla laadukkaat heti kerralla, ettei tarttis uusia ostaa ihan heti
- Kong-lelut (2 kpl)
- trimmipöytä. Siis kuinka ihanaa ja helppoa ois vaan nostaa koira pöydälle ja suorittaa harjaukset, kynsienleikkuut, näyttelyharkat, tassu- ja korvakarvatrimmit siinä?
Siinäpä sitä olis. Jos vaan rahaa jostain taivaalta tippuis, niin hankkisin nuo heti!

Huomenna mennään harjoittelemaan Ninnin kanssa ens viikonlopun erkkaria varten mätsäreihin Tuulokseen. Pinjakin pääsee mukaan muistelemaan näyttelyhommia ja se menee siis ekaa kertaa pieniin aikuisiin kisaamaan. Saas nähdä, miten meidän neitien käy. Ite ainakin ootan innolla huomista ja mätsäritunnelmaa. Ollaan tällä viikolla muutaman kerran käyty harjoittelemassa näyttelyjuttuja tämän meidän uuden asuinalueen läheisellä parkkiksella ja kyllähän ne alkaa ihan hyvin sujua. Onneksi pentuluokassa annetaan vielä aika paljon anteeksi koiran käytöksen puolesta, joten erkkari ei nyt ihan niin hirveesti jännitä. Saapa kuitenkin nähä sitten viikon päästä, kun mää en voi kuitenkaan jännitykseltäni nukkua enkä syödä...

Ninni tapittaa

Hei, me liikutaan!

Pinja tuijottaa, että millon se nami sieltä taskusta oikeen ilmestyy...

Nuotiopaikalla

Iiks! Viimeksi kun tämmönen kuva otettiin, niin ei tytöt olleet läheskään saman kokosia... Onhan niillä kokoeroa edelleenkin, mutta molemmat näyttää niin aikuisilta.

Muutto takana ja harkkajuttuja

Hiphei, täällä taas pienen päivitystauon jälkeen uutta energiaa pursuten. Tähän taukoiluun on jälleen ollut syynsä, nimittäin me muutettiin pääsiäisen aikana uuteen asuntoon. Eli uuteen kaupunginosaan ja lenkkimaastoihin tutustuminen on ollut kuluvalla viikolla pääosassa kaiken työharjoittelun, kämpän laittamisen ynnä muun pakollisen lisäksi. Pinjalle tämä oli siis jo toinen muutto meillä ollessaan ja hienosti on neiti sopeutunut uuteen asumukseen, samoin kuin Ninnikin. Pinja myös päätti, että nyt kun on uusi kämppä, niin voishan sitä aloittaa ne juoksut tähän huhtikuun alkuun... Eli molemmat neidit on nyt samaan aikaan juoksussa ja oikein viriileitä tapauksia ovatkin, huh! Kovasti siis koittavat saada tehtyä uusia sheltinpentuja maailmaan keskenään.

Sunnuntaina on lupa...

...levähtää vähän.

Viime keskiviikkona otin Ninnin mukaan Hämeen shelttien koulutukseen Kangasalalle toiveena saada soopelilapselle vähän pöytäkokemusta ja näyttelyreeniä ennen erkkaria (joka on muuten aivan liian pian...).
Reeniä tosiaan saatiin ja rutkasti sitä vielä tarvitaan, ennen kuin voisin sanoa, että tuo neiti handlaa sen homman. Hyvä kun en itekään osaa kehäkäyttäytyä sen peremmin kuin koirakaan...
Ninni pääsi pöydälle kopeloitavaksi ja pentuhan meni ihan mutkalle, kun outo ihminen tuli silittelemään. Sai olla tosi tarkkana, ettei Ninni ois pudonnut pöydältä alas, niin kovasti se koitti nojailla meiläläiseen koko painollaan. Ei se kuitenkaan hampaitaan vilautellut, mutta jänskätti vaan hirmuisesti koko tilanne: uusi paikka, paljon koiria ympärillä ja outo ihminen vielä haluaa käpälöidä.

Näyttelyhihnassa Ninni onneksi kulki suurimman osan ajasta nätisti ja tuo pitää todellakin esittää kävelyvauhdissa, hidas hölkkä saa penskan loikkimaan vähän liian innoissaan. Seisominen menee ihan hyvin, vaikka Ninnistä olis välillä kiva pistää takapuoli maahan. Maassa tököttämisestä en ota paineita, ainut asia mikä nyt jännittää erkkaria ja tulevaisuutta ajatellen, on pöydällä oleminen. Onhan Ninniä pöydällä pidetty, mutta ennen viime keskiviikkoa vain kotioloissa. Harmi kun alkuvuodesta ei mätsäreitä ole täällä päin järkätty, niin olisi päässyt pöytää harjoittelemaan ihan "tosi olosuhteissa". Viime keväänä Pinja oli just sopivassa iässä mätsärikauden startattua ja sen kanssa päästiin heti harjoittelemaan näyttelyjuttuja.

Perjantaina oltiin Pinjan kanssa rallyharkoissa ja oikealla seuraamista hiottiin oikein kunnolla. Imuttamalla mennään tätä harjoitellessa vielä ja oikealla seuraaminen on nyt saanut vihjesanakseen "vierellä". Tehtiin hyppyä sekä agility- että toko-esteellä ja Pinja on kyllä hoksannut, mitä "hyppy" -sana tarkoittaa. Uutena asiana tuli seuraamispuolen vaihtaminen ohjaajan takaa ja jalkojen välistä. Takaa vaihtamisen Pinja tajusi äkkiä, jalkojen välistä menemisen hoksaamiseen menikin vähän kauemmin aikaa ja se on itsellenikin haastavampaa. Tälle keväälle onkin enää kaksi harkkakertaa luvassa + yksi korvaava kerta, joka on viikon päästä sunnuntaina. Tässä pitäisi siis alkaa pohtia kovasti ensi kesän ohjattuihin treeneihin osallistumisia, että mihin hakisin ja kumman koiran kanssa. Ninnin kanssa voitaisiin aloitella rally-tokoa ja Pinjan kanssa yritetään päästä agilityn alkeisiin.