Arjen "ahkerat"

Jep, on taas mennyt tää aika niin nopsaan, että ei oo ees kerennyt päivityksiä kirjottelemaan! Voi mua laiskaa, pitäis taas ryhdistäytyä ja pikkupätkä tekstiä saada aikaiseksi.
Ninni on kasvanut ihan silmissä, jotenkin sen kasvun on huomannut selvemmin kuin Pinjan kasvun. Nuorempi neiti pystyy myös jo aika hyvin pidättelemään koirien ollessa kaksin noin 6 tuntia kerrallaan. Jos menee tuosta yli, niin sillon on yleensä yhet pissat ja ehkä kakatkin lattialla. Tuntui, että Pinjalla oli 6 kuukauden ikään asti joka kerta ainakin pissat tulleet lattialle aamupäivän aikana, kun mulla oli tapana käydä ruokatauolla sitä ulkoiluttamassa.
Korvat Ninnillä on olleet visusti liimassa ja ihan hyvin ovat onneksi pysyneetkin, silloin tällöin on vaan pitänyt lisäillä liimaa hiukkasen. Aluksi aattelin, että korvat purkautuu paketista heti pois, kun Pinjan kanssa painivat railakkaasti päivittäin ja syksyn sateissa lenkkeillään.

Pinjan kanssa ollaan treenailtu rallya itsenäisesti, sillä viime sunnuntaina ei päästy treeneihin ollenkaan, kun olin viikonloppuvisiitillä Savonlinnassa asti ja kotiinpaluu meni myöhempään kuin olin aluksi suunnitellut. Hyvin oli viikonloppu kuulema mennyt täällä kotosalla koirilla ja niiden "iskällä". Perjantai-iltana oli hirveen haikeaa lähteä pois ilman koiria, mutta samalla oli jotenkin vapauttavaa olla välillä ilman niitä (jep, olen huono mami). Sunnuntaina ilo olikin ylimmillään, kun pääsin kotiin ja viuhuvat hännät, kosteat kuonot ja karvaiset tassut olivat vastassa! Ninnikin tuntui venähtäneen parin päivän aikana isoksi tytöksi, yhyy.

Ainiin! Ninnillä irtosi eilen eka hammas! Alhaalla edessä sillä on nyt yksi pikkunaskali vähemmän. Onhan tätä hampaiden vaihtumista jo odotettukin, kun Pinjalla esimerkiksi irtosi eka hamppi 14-viikkoisena. Toki jokaisella pennulla on oma kasvuvauhtinsa ja Ninni tuntuu kehittyvän Pinjaa hitaammin. Mutta mieluummin hitaasti mutta varmasti, kuin liian nopsaa. ;) Nyt kun pääsin tähän vertailun makuun, niin Pinjan ja Ninni painoista sen verran, että P painoi 18-viikkoisena 5,8 kg! N:llä painoa tällä hetkellä himpun verran yli 4 kiloa. Jos saisin tuosta Ninnistä semmosen kunnon sylikoiruuden, jota siis jaksaa kantaa edes jonkun matkaa. Sylissä tuo pentu viihtyykin ja tosiaan on monta kertaa nukahtanut niin tuttuun kuin vähän vieraampaankin syliin.

Reippaasti Ninni-neiti oli toissa sunnuntain agilitykisoissa turistina, vaikka halliin mentäessä piti täristä ihan hirmuisesti. Äkkiä penska onneksi rentoutukin ja innostui jopa vastailemaan suoritustaan tekevien koirien haukkumiseen. Mallioppimista harrastettiin kovasti molemmat ja hyvin Ninni jaksoikin seurata kisoja pari tuntia.
Seuraavat agikisat oiskin itsenäisyyspäivänä, joihin menen talkoilemaan jälleen. Niitä (ja viimein sitä LUNTA) odotellessa jatkan kurkkukivun poistamista ja iltapäivälepäilyä kera karvaisten neitien.

Pikkupäivitys

Olin tänään ensimmäistä kertaa agikisoissa töissä. Tai siis ekaa kertaa IKINÄ edes kisoja katsomassa, hehe. Kun tuohon JANKK:iin on liittynyt, niin 10 tuntia talkootöitä on yhtä treenipaikkaa kohden tehtävä per kausi. Oli mahtavaa päästä seuraamaan koirakoiden suorituksia niinkin läheltä, kuin ratatyöntekijän paikalta. Tänään kerkesin olla maksikoirien aikoihin hommissa, huomenna olis tarkoitus ottaa Ninni mukaan ja mennä turistiksi ihailemaan medi- ja minikoirien menoa. Saa pentu siinä samalla sosiaalistua vähän lisää, tottua koira-ja ihmispaljouteen, ääniin ja halliympäristöön. Samaiselle hallille kun olisi keväällä tarkoitus mennä Ninninkin kanssa johonkin ryhmään treenailemaan.
Nyt en kertakaikkiaan jaksa muuta alkaa tarinoimaan. Kuvat puhukoon puolestaan meijän tän viikon aktiviteeteista.

Ninni kävi moikkaamassa tällä viikolla kääpiömäyris-Tyyneä (13 vko:a). Tytöillä oli hauskaa Tyynen älypeliä pelatessa!

Neitien oli ihan pakko ängetä samaan petiin. Niin, tulos oli tämä.

Ninnipinni 16 viikkoa.

Pinja miettii, mitä jäynää keksis seuraavaksi...

Hyvä Pinja ja sosiaalinen Ninni

Lauantaina oltiin Ninnin kans tosiaan tapaamassa muita pentukoiria keskustan Musti&Mirrissä ja sekalaisesta sakista löytyi tällä kertaa niin kultsi, bokseri, pinseri, australianterrieri, portugalinpodengo kuin toinen shelttikin. Porukka oli vähän liian raisua Ninnin makuun ja neiti pyrki koko ajan syliin, josta uskalsi irvistellä innokkaalle pinserinartulle, jolla näyttikin olevan luonnetta vaikka muille jakaa. Pian muut pennut lähtivätkin paikalta, kun me oltiin saavuttu leikkihetkeen mukaan vähän myöhässä. Kierreltiin siinä hetki vielä liikkeessä ja mukaan tarttui tällä kertaa naudan herkkuluut ja pikkupussi nameja. Autoon palatessa ja Ninniä häkkiin laittaessa huomasin, että neiti oli näppäränä pissannut häkissä olevalle huovalle (jee, lissää pyykkiä!)... Ei ollutkaan ihme, ettei sillä ollut hätä ennen pentutapaamista, kun vartin sen kanssa kiertelin kaupan pihalla ja koitin saada Ninnin tekemään tarpeensa.

Siskokset

Iltapäivällä lähdettiin käymään pitkällä metsälenkillä yhden kaverin ja hänen suomenlapinkoiransa kanssa. Hienosti pentu taas jaksoi tulla mukana ja vastaantulevien ihmisten ohitukset menivät namien voimalla tosi hienosti Ninnin ollessa vapaana. Lenkin jälkeen Pinja pääsikin perusteelliselle pesulle ja neiti kun ei oikein innostu koko turkin shampoopesusta, niin hapanta naamaahan se näyttikin mulle koko loppuillan.

Sunnuntaiaamuna kello pirisi klo. 5:30 ja aamulenkin jälkeen vietiin Ninni kasvattajalleen hoitoon. Matka Jyväskylään meni Pinjalla vähän pahoinvoiden ja neitihän oksensikin autoon. Mullakin oli melko pahoinvoiva fiilis, enkä kyennyt syömäänkään muuta kuin yhden banaanin ennen omaa kehävuoroa. Kauheita jännittäjiä ollaan vissiin molemmat!

Oltiin hyvissä ajoin Paviljongilla ja meillä oli hyvin aikaa totutella ihmis- ja koiravilinään. Pinja oli aika hämmentynyt ja hermostunut, sillä eihän se aikaisemmin ole ollut missään vastaavassa tilanteessa sisätiloissa, eikä oma jännittynyt fiilikseni tehnyt tilannetta koiralle yhtään helpommaksi. Neiti haukahteli alusta asti milloin millekin koiralle ja asialle, jota se ei ulkona te lähellekään niin paljon ja uskoo, kun kielletään.

Shelttejä oli ilmoitettu paikalle 68, joista junnunarttuja oli muistaakseni reilu 10. Harjoiteltiin muutaman kerran Pinjan kanssa viereisessä kehässä ja neitihän haukahteli hermostuneena ravatessa. Yritin itse parhaani mukaan rauhoittua ja olla mahdollisimman selkeä koiralle, koittaen saada sen huomita itseeni ja nameihin. Oman vuoron odottelu tuntui ihan kiduttavan pitkältä ajalta ja viimein päästiin kehään. Pinja seisoi nätisti, mutta voihan ravi sentään... Liikkeitä esiteltäessä mun neiti aukaisi äänensä ihan kunnolla, eikä sitten ihan heti lopettanutkaan. Haukkumiseksi meni koko homma meidän osalta ja Pinja yllätti mut ihan täysin, tällä kertaa ei-niin-positiivisesti. Pöydällä Pinja seisoi hyvin ja hampaatkin tuomari sai katsoa ongelmitta. Liikkeet meni yksilöarvostelussa myös pelkäksi räkyttämiseksi ja toki tuomari halusi tietää, miksi mun neitokainen noin kovin haukkuu. Kerroin koiran olevan ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa sisähallissa ja stressaavan tilannetta. Lopulta Pinja sai H:n, johon olen tosi tyytyväinen, ilman mitään ennakko-odotuksia kun me sinne lähdettiinkin.

Arvostelu Gunnel Holmilta oli seuraavanlainen:

"Narttu, jolla epävarmat korvat, toinen pystyssä. Hyvä ylälinja ja pään muoto. Bluemerle-väritys liian suuret mustat läikät. Näyttää hieman hermostuneelta kehässä, haukkuu liikkeessä."

Eli hyvin lyhyt ja ytimekäs arvostelu sieltä tuli ja H oli tosi positiivinen ylläri. Tuo korvahomma kyllä harmittaa, sillä juuri sillä sekunnilla, kun tuomari kiinnitti huomionsa Pinjan korviin, se nosti katsettaan ylemmäs ja korva pompahti iloisena pystyyn.

Myös se harmittaa, että millainen arvostelu sieltä olisi tullut, jos Pinjan käytös olisi ollut toisenlaista? Tarkoitan siis hiljaista. :D Arvostelussa kun ei ollut esimerkiksi mitään neidin koosta (joka on siis periaatteessa hyvä asia, ettei se pompannut ekaksi tuomarin silmiin), karvalaadusta, liikkeistä, hännän kannosta tai silmistä.

Mutta meidän molempien ensimmäinen virallinen kehäkokemus oli tällainen ja tästä opitaan. Pitäisi päästä harjoittelemaan sisähalliin vaikka joihinkin mätsäreihín tässä talven aikana. Rankka päivä oli niin mulle kuin Pinjallekin ja eilisilta meni aika väsyneissä tunnelmissa, kun kotiin päästiin. Ninni oli kuulema kiltisti viettänyt isänpäivää kasvattajan luona. Kasvattaja oli mitannut Ninnin ja 29 cm on kertynyt korkeutta meijän soopelilapsukaiselle, joka on kasvanut ja vaalentunut väriltään ihan silmissä. Olipa kyllä hauskaa (ja vähän haikeetakin) katsoa tuossa yks päivä videoita, joita olin ottanut Ninnin ollessa n. 8-viikkoinen! Mikä pieni, tumma, pörröinen karvapallero se oikein olikaan. Ja nyt se on jo iso neiti, niin sievä ja pitkäkoipinen.

PS: Tämän päivityksen ulkoinen olemus on HIEMAN kökkö, sillä mulla on ollut VÄHÄN ongelmia tän bloggerin kanssa. Ongelmat johtuu varmaan siitä, että blogi alkaa olla kuvista täynnä ja uusi blogi on suunnitelmissa. Jospa joskus kerkeäisin sen värkkäämään, niin sais laitettua noita kuviakin näkyville taas (kun niillä on vaan niin kiva maustaa tekstiä!).

Actionia a´la Pinja & Ninni

Hmm... meillä on ollut tänään aika toiminnantäyteinen päivä. Mulla oli ns. "itsenäisen opiskelun" päivä ja olis pitänyt lukea kahta kankaanpainannasta kertovaa kirjaa, mutta koirat keksivätkin aivan muuta ohjelmaa. Aamulenkki meni onneksi samaan tapaan kuin aina ennenkin; neitokaiset spurttailivat läheisellä hiekkakentällä metsikön reunassa ja siitä jatkettiin matkaa pitemmälle metsälenkille. Loppumatkasta Ninni löysi polun varrelta maistuvan aarteen; toisen koiran herrrkullisen kakan. Pentu oli jättäytynyt jälkeen ja enhän mää heti edes hoksannut, että jotain se siellä popsii menemään... Kauhealla kiireellä sitten juoksin pentua kohti karjuen samalla "hyiii"ja nappasin kakaran syliin. No, loppumatka meni ilman välipaloja, mutta kotona pentu oksensi melkein heti sisälle päästyämme hirveen kasan (koko aamuruokasatsin) omalle pedilleen... ja tämä kasa tuoksahti siis myös joltain muultakin, kuin vain oksennukselta. Jep, oli oikein kivaa siivottavaa.
Mutta eipähän se siihen loppunut, vaan pentu oksenteli pitkin kämppää ja välillä tuli toisestakin päästä tavaraa ulos. Pyykkiin päätyi matonkuteesta virkattu lelukori sekä peti ja vielä meidän sängynpäällinenkin (kyllä, Ninni on aika kerkeäväinen tapaus). Koitin epätoivoisesti pitää samanaikaisesti pentua sylissäni, hätyytellä Pinjaa kauemmas oksennuksista (ettei se vaan ehtisi auttaa mua siivoamisessa), supsutella puhdistusainetta lattialle ja viedä likaisia vessapaperisykkyröitä vessanpyttyyn. Tilanteen rauhoituttua lähdin kauppaan ostamaan riisiä, raejuustoa ja piimää, josta sitten tein penskalle iltapäiväruuan. Kaupassa ollessani oli Ninni jälleen tehnyt kivan löysän ripaskaläjän lattialle (onneksi olin tajunnut ottaa matot pois). Kuitenkin pentu on ollut koko päivän reipas ja muutaman nappulan sille syötin, kun otettiin vähän istumista ja tassun antamista. Ninnillähän oli tänään tehoste- ja raivotautirokotteelle aika varattuna ja lähdin käyttämään koiria ennen eläinlääkärille menoa tuossa lähimetsässä lyhyemmällä lenkillä. Oltiin jo tulossa kotia päin, kun meitä edellä mennyt karjalankarhukoira pääsikin irti omistajaltaan ja lähti juoksemaan meitä kohti. Koiran lähestyessä karjaisin sille ja koitin häätää sitä pois, mutta samalla mulla lipesi ote Pinjan hihnasta ja neitihän lähti kuin tykin suusta tuota irti päässyttä koiraa karkuun. Tiesin kyllä koiran jo entuudestaan, mutta ikinä Pinja ei ole sen kanssa haistellut, joten en tiennyt sen oikeaa luonnetta. Koiran omistajanainen kerkesi siinä hihkaista, että kiltti uros se on, innokas vaan. Ja Pinja kun pelkää isoja ja innokkaita koiria. Huutelin siinä Pinjaa ja näinkin sen vilistävän puiden takaa karhukoira perässään. Jonkun aikaa huhuiltuani, ei koiria enää näkynyt... Siinä meni sitten hetki, kunnes karhukoira juoksi pusikosta esiin ja se oli kyllä aivan villissä, eikä antanut millään ottaa itseään kiinni. Sain onneksi pidettyä koiran erossa Ninnistä ja karhukoira lähtikin (emäntänsä sitä seuraten) läheisen talon pihalle. Pinjaa ei kuitenkaan näkynyt ja kuulunut ja tottakai mielessä kerkesi taas pyöriä jos jonkilaiset kauhukuvat auton alle jääneestä tai johonkin risukasaan hihnastaan kiertyneestä koirasta... Lähdettiin Ninnin kanssa siihen suuntaan, mistä karhukoira oli juossut ja jonkin aikaa huutelin "Pinja täällä! Täällä!" ja hetken päästä näinkin pienen mustavalkearuskean pään toljottavan meitä pusikon takaa. Hihkuin Pinjalle "täällä, tääällää!" ja se lähti innoissaan tulemaan meitä kohti. Voi mikä ilo siinä hetkessä olikaan! Kyllä meinasi usko loppua, kun melko lähellä metsää menee autoteitä ja asutustakin siinä on ympärillä, ja tosiaan kaikki kauheudet kerkesi päässään käymään läpi.

Pinjan pakoretkestä selvinneinä meillä olikin Ninnin kanssa jo kiire rokotukselle, automatka kun kestää n. 20 min kaupungin toiselle puolelle "ruuhkaisen" Hämpton-cityn läpi. Reippaasti neiti oli tälläkin kertaa, vaikka raivotautirokote vähän kutisikin niskavilloissa. Painoa oli kertynyt 3 kiloa ja 650 grammaa, eli ei tuosta isoa saa kyllä millään. Kyselin ell.lääkäriltä, että onko syytä huolestua, jos pentu vaan ripuloi ja oksentaa, mutta on kuitenkin reipas ja muutaman nappulan se on suostunut syömään. Kuulema ei tarvi vielä huolestua, jos ruoka maistuu, eikä se tule samantien ulos ja koira on reipas, eikä mitenkään väsyneet tai heikon oloinen. Kotiin päästyämme annoin Ninnille mössön, joka sisälsi turvotettuja nappuloita, riisiä, raejuustoa ja tilkan piimää. Hyvin meni ruoka alas ja sen jälkeen uni onkin maittanut, paitsi äsken piti käydä ulkona purkamassa iltavillejä.

Trimmailin Pinjaa tänään näyttelykuntoon sunnuntaita varten, huomenna olis sitten luvassa koiran perusteellinen pesu ja föönaus. Toivottavasti koko viikonloppu olis näin ihanaa sään puolesta, kuin tänäänkin! On ollu niin huippua olla ulkona noiden elukoiden kanssa, kun ne eivät ole sotkeneet siellä tassujaan. Huomenna ajateltiin olla sosiaalisia ja mennä Musti&Mirrin pentutapaamiseen pitkästä aikaa moikkaamaan muita karvavauvvoja.

Kuvia tähän päivitykseen ei tule, sillä blogger ilmoittaa seuraavaa: "Hups! Tallennustila loppui. 100 prosenttia 1 gigatavun suuruisesta valokuvien tallennuskiintiöstä on tällä hetkellä käytössä."

Liimakorva ja koulutusviikonloppu

Viime perjantaina pystykorvaisesta soopelista tuli enemmän shelttiä muistuttava eläin, kun käytiin kasvattajan luona liimauttamassa korvat alas ja vielä pään päältä yhteen. Niille, joista koiranpennun korvien liimailu kuulostaa kauhistuttavalta, sanottakoot että maitoliimalla liimataan KARVOJA yhteen, ei ihoa!
Ninnille liimaushetki oli vähemmän kivaa ja neiti olisi tehnyt paljon mielummin jotain muuta, kuin olla paikoillaan muutaman kymmenen sekuntia... Melkoinen ikiliikkuja se kyllä onkin. Jos se ei mene täysiä paikasta toiseen, niin se nukkuu sikeästi tai jyystää naudan putkiluuta kuin isokin susi. Siitä oonkin ollut tosi iloinen, että pennun pureskeluntarve on (ainakin tähän mennessä...) rajoittunut luihin ja leluihin. PAITSI yhtenä päivänä se oli innostunut jatkamaan Pinjan aloittamaa lipaston kulman tuhoamisoperaatiota! Mutta onneksi lipasto on kirppislöytö, eikä mikään perintönä saatu antiikkinen aarre.

Liimakorva 15 viikkoa

"Kuiskaan sulle salaisuuden, sisko."

Viikonloppuna minä päätin kouluttaa välillä koirien sijasta itseäni ja lähdin viikonloppureissulle Sastamalaan kasvattajan peruskurssille. Muutama muukin innokas koiraihminen oli saapunut lauantaiaamuna yhdeksäksi Hotelli Ellivuoreen ja pikaisesti laskettuna kurssilla oli noin 60 henkilöä. Kahteen päivään oli saatu sisällytettyä yhtä jos toista koira-asiaa. Lähinnä jalostukseen liittyviä juttuja käytiin läpi, mutta myös koiran anatomia, tyyppioppi, terveys, ruokinta ynnämuut tärkeät asiat käytiin läpi enemmän tai vähemmän perusteellisesti. Liki 15 koulussaolovuoden kehittämistä istumalihaksista oli totisesti hyötyä kuluneen viikonlopun aikana! 
Todistuskin kurssista tuli, kun "lopputentin" (20 monivalintakysymystä) läpäisi hyväksytysti. Jee, nyt vois hakea kennelnimeä, mutta kun ei ole moinen ihan heti suunnitelmissa. Jospa sitten jonkun(kymmenen) vuoden päästä olisi ajankohtaista harkita kasvattajaksi ryhtymistä. Mutta antoisa kurssi oli kaiken kaikkiaan ja suosittelen kyllä peruskurssille menoa, jos ollenkaan kiinnostaa jalostusasiat tai koiraharrastus noin muutenkin.

"Näin meillä vietettiin lauantaipäivää, kun äippä ei ollu kotona! Huomatkaa ihanat luut sängyllä, namii!"

Oli muuten aika rankkaa olla koirista erossa kokonaiset kaksi päivää! Ihan hullua, mutta kun noiden kanssa tulee kuitenkin vietettyä sen verran paljon aikaa ja minähän sitten joka välissä varmistelin, että onko kotona varmasti kaikki hyvin... Höh, pitäisi vaan luottaa tuohon avopuoliskoon!

Eilen illalla kun kotiin selvisin, niin menihän siinä hetki koirien kanssa sohvalla makoillessa. Sitten pitikin jo lähteä kiireesti kohti Janakkalaa ja rally-tokoharkkoja. Pinjalla oli taas päivä, jolloin oma ääni kuulostaa sen mielestä erityisen kivalta... Tehtiin kontaktiharjoituksia ennen kuin aloitettiin rallyharkat menemällä kahta eri rataa vuorotellen. Tällä kertaa uusina liikkeinä oli "koira eteen, 1 askel peruuttaen, stop!, koira eteen, 2 askelta peruuttaen, stop! koira eteen, 3 askelta peruuttaen, stop!" ja "askel oikealle". Myös "juosten" kyltti oli eilisissä harkoissa ekaa kertaa. Pinjan kanssa liikkeet meni suht hyvin ja kontaktia piti kyllä niin hienosti aina kun tehtiin rataa. Mutta tuolla neidillä on tosiaan ongelmana turha haukkuminen silloin, kun pidetään taukoja. Joten koko ajan pitää tehdä jotain ja eilen sitten tehtiin paikkamakuuta ja hiottiin sivulle tuloa + pikku pätkiä seuraamista. Kotimatkalla tapahtukin jotain, mitä ei vähään aikaan ollutkaan sattunut; Pinja oksensi häkkiinsä. Kaikki treeninamit siellä häkissä kivassa keossa odottivat siivoojaansa, uujea. Toivottavasti matkapahoinvointi ei taas ala uudestaan ja ens sunnuntain näyttelyreissu Jyväskylään sujuisi ilman ylimääräisiä sotkuja...

Ainiin! Ninni painoi eilen, tasan 15 viikon iässä, 3,6 kiloa ja perjantaina pentu saakin jo toisen rokotteensa.