Hmm... meillä on ollut tänään aika toiminnantäyteinen päivä. Mulla oli ns. "itsenäisen opiskelun" päivä ja olis pitänyt lukea kahta kankaanpainannasta kertovaa kirjaa, mutta koirat keksivätkin aivan muuta ohjelmaa. Aamulenkki meni onneksi samaan tapaan kuin aina ennenkin; neitokaiset spurttailivat läheisellä hiekkakentällä metsikön reunassa ja siitä jatkettiin matkaa pitemmälle metsälenkille. Loppumatkasta Ninni löysi polun varrelta maistuvan aarteen; toisen koiran herrrkullisen kakan. Pentu oli jättäytynyt jälkeen ja enhän mää heti edes hoksannut, että jotain se siellä popsii menemään... Kauhealla kiireellä sitten juoksin pentua kohti karjuen samalla "hyiii"ja nappasin kakaran syliin. No, loppumatka meni ilman välipaloja, mutta kotona pentu oksensi melkein heti sisälle päästyämme hirveen kasan (koko aamuruokasatsin) omalle pedilleen... ja tämä kasa tuoksahti siis myös joltain muultakin, kuin vain oksennukselta. Jep, oli oikein kivaa siivottavaa.
Mutta eipähän se siihen loppunut, vaan pentu oksenteli pitkin kämppää ja välillä tuli toisestakin päästä tavaraa ulos. Pyykkiin päätyi matonkuteesta virkattu lelukori sekä peti ja vielä meidän sängynpäällinenkin (kyllä, Ninni on aika kerkeäväinen tapaus). Koitin epätoivoisesti pitää samanaikaisesti pentua sylissäni, hätyytellä Pinjaa kauemmas oksennuksista (ettei se vaan ehtisi auttaa mua siivoamisessa), supsutella puhdistusainetta lattialle ja viedä likaisia vessapaperisykkyröitä vessanpyttyyn. Tilanteen rauhoituttua lähdin kauppaan ostamaan riisiä, raejuustoa ja piimää, josta sitten tein penskalle iltapäiväruuan. Kaupassa ollessani oli Ninni jälleen tehnyt kivan löysän ripaskaläjän lattialle (onneksi olin tajunnut ottaa matot pois). Kuitenkin pentu on ollut koko päivän reipas ja muutaman nappulan sille syötin, kun otettiin vähän istumista ja tassun antamista. Ninnillähän oli tänään tehoste- ja raivotautirokotteelle aika varattuna ja lähdin käyttämään koiria ennen eläinlääkärille menoa tuossa lähimetsässä lyhyemmällä lenkillä. Oltiin jo tulossa kotia päin, kun meitä edellä mennyt karjalankarhukoira pääsikin irti omistajaltaan ja lähti juoksemaan meitä kohti. Koiran lähestyessä karjaisin sille ja koitin häätää sitä pois, mutta samalla mulla lipesi ote Pinjan hihnasta ja neitihän lähti kuin tykin suusta tuota irti päässyttä koiraa karkuun. Tiesin kyllä koiran jo entuudestaan, mutta ikinä Pinja ei ole sen kanssa haistellut, joten en tiennyt sen oikeaa luonnetta. Koiran omistajanainen kerkesi siinä hihkaista, että kiltti uros se on, innokas vaan. Ja Pinja kun pelkää isoja ja innokkaita koiria. Huutelin siinä Pinjaa ja näinkin sen vilistävän puiden takaa karhukoira perässään. Jonkun aikaa huhuiltuani, ei koiria enää näkynyt... Siinä meni sitten hetki, kunnes karhukoira juoksi pusikosta esiin ja se oli kyllä aivan villissä, eikä antanut millään ottaa itseään kiinni. Sain onneksi pidettyä koiran erossa Ninnistä ja karhukoira lähtikin (emäntänsä sitä seuraten) läheisen talon pihalle. Pinjaa ei kuitenkaan näkynyt ja kuulunut ja tottakai mielessä kerkesi taas pyöriä jos jonkilaiset kauhukuvat auton alle jääneestä tai johonkin risukasaan hihnastaan kiertyneestä koirasta... Lähdettiin Ninnin kanssa siihen suuntaan, mistä karhukoira oli juossut ja jonkin aikaa huutelin "Pinja täällä! Täällä!" ja hetken päästä näinkin pienen mustavalkearuskean pään toljottavan meitä pusikon takaa. Hihkuin Pinjalle "täällä, tääällää!" ja se lähti innoissaan tulemaan meitä kohti. Voi mikä ilo siinä hetkessä olikaan! Kyllä meinasi usko loppua, kun melko lähellä metsää menee autoteitä ja asutustakin siinä on ympärillä, ja tosiaan kaikki kauheudet kerkesi päässään käymään läpi.
Pinjan pakoretkestä selvinneinä meillä olikin Ninnin kanssa jo kiire rokotukselle, automatka kun kestää n. 20 min kaupungin toiselle puolelle "ruuhkaisen" Hämpton-cityn läpi. Reippaasti neiti oli tälläkin kertaa, vaikka raivotautirokote vähän kutisikin niskavilloissa. Painoa oli kertynyt 3 kiloa ja 650 grammaa, eli ei tuosta isoa saa kyllä millään. Kyselin ell.lääkäriltä, että onko syytä huolestua, jos pentu vaan ripuloi ja oksentaa, mutta on kuitenkin reipas ja muutaman nappulan se on suostunut syömään. Kuulema ei tarvi vielä huolestua, jos ruoka maistuu, eikä se tule samantien ulos ja koira on reipas, eikä mitenkään väsyneet tai heikon oloinen. Kotiin päästyämme annoin Ninnille mössön, joka sisälsi turvotettuja nappuloita, riisiä, raejuustoa ja tilkan piimää. Hyvin meni ruoka alas ja sen jälkeen uni onkin maittanut, paitsi äsken piti käydä ulkona purkamassa iltavillejä.
Trimmailin Pinjaa tänään näyttelykuntoon sunnuntaita varten, huomenna olis sitten luvassa koiran perusteellinen pesu ja föönaus. Toivottavasti koko viikonloppu olis näin ihanaa sään puolesta, kuin tänäänkin! On ollu niin huippua olla ulkona noiden elukoiden kanssa, kun ne eivät ole sotkeneet siellä tassujaan. Huomenna ajateltiin olla sosiaalisia ja mennä Musti&Mirrin pentutapaamiseen pitkästä aikaa moikkaamaan muita karvavauvvoja.
Kuvia tähän päivitykseen ei tule, sillä blogger ilmoittaa seuraavaa: "Hups! Tallennustila loppui. 100 prosenttia 1 gigatavun suuruisesta valokuvien tallennuskiintiöstä on tällä hetkellä käytössä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti