perjantai 28. joulukuuta 2012

Lomalomalomalaisetnaiset

Me täällä ollaan vaan ja rentoillaan, ei kiirettä muistella ollenkaan!
Eipä me olla sen kummempia aktiviteetteja kehitelty, kuin lenkkeilty, syöty ja nukuttu. Jouluna koirat saivat härän kurkkutorvet jyrsittäväkseen. Pinjalla tässä operaatiossa ei kauaa nokka tuhissut, mutta Ninni jykersi vielä eilenkin muutaman tunnin omaansa säälittävän pienillä hampaillaan. Eipä nuorimmainen saanut herkkua tuhotuksi, joten Pinja päätti auttaa pikkusiskoa syömällä kurkkutorven jämät salaa. Pinja on kyllä kunnon jätemylly. Vaikka ei Ninnikään ruokahalussa moitittavaa ole!

Onhan tässä toki ollut vähän jännitystäkin, nimittäin Ninni kulmurit eivät ole vielä ottaneet lähteäkseen. Niitä on yritetty kiskoa irti vanhan villasukan voimin, tytöt ovat riekkuneet ulkona ja "hammasmiekkailleet" sisällä ehkä enemmän kuin ikinä, on syötetty sitä kurkkutorvea, Racinelin purukrokotiilia ja naudanvuotaluita... Yksi keino on vielä koittamatta, nimittäin naudan herkkuluun pureskelu. Niitä kun ei ole meinannut löytää mistään kuluneina viikkoina. Sekä Hämeenlinnasta että Kuopiosta ne tuntuivat olevan jokaisesta M&M:stä loppu! Huomenna ajattelin kuitenkin eksyä johonkin lähikaupungin lemmikkieläintarvikeliikkeeseen ja ostaa jonkun aidon luun purtavaksi tuolle soopelille. Jospa ne alakulmurit sillä lähtis, uudet kun meinaavat puskea jo kovaa kyytiä viereen.

Pinjan kanssa ollaan harrastettu irtoilevan pohjavillan talteen keräämistä. Feikki-furminaattori on ollut kovassa käytössä viime päivät ja kummasti sitä karvaa vaan tuntuu lähtevän aina vaan. Eipä tuo neiti vielä ihan kaljulta näytä, joten odotettavissa on samainen projekti vielä monena tulevana päivänäkin.

Kuluneen viikon aikana Ninnin suusta lähteneet pikkuhampaat. Yksi lattialle kadonnut uupuu kuvasta!

Kummitätiltä saatu lelu maistuu!

Ninnin korvista on nyt liimat putsattu pois ja hyvin nuo on taittuneet. Saapa nähdä, yrittävätkö nousta vielä pystyyn!

Pinja pötkyläinen

Jotakuta ei aina kiinnosta...
Mutta nyt me tytöt lähdetään reippailemaan ulos vielä ennen pimeän tuloa!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluterkut


Pinja näki jotain tosi kiinnostavaa naapurin puolella...

...samoin Ninni!

Täällä Pohjois-Pohjanmaalla on paljon vähemmän lunta, kuin Hämeessä! Helpommin pääsee hangessa eteenpäin.

Pinja ja Pinjan pienet, palelevat tassut.


Ulkoilun jälkeen otetaan rennosti ja nautiskellaan sohvan lämmöstä!
Näillä kuvilla toivotamme kaikille blogin lukijoille hauskaa, rentouttavaa ja pakkasen keskellä lämpöistäkin joulua!

torstai 20. joulukuuta 2012

Näyttelyhihnan päässä

Aktivoiduttiin näyttelytreenaamaan tuossa ihan justiinsa ja kamerakin kaivettiin esille. Olin tosi positiivisesti yllättynyt Ninnin käytöksestä! Neiti tapittaa hiljaa paikallaan mun namikättä ja seisoo niin reippaasti. Voi että, jospa sen kanssa päästäisiin häiriöönkin treenailemaan alkuvuodesta. Mätsäreitä ei oikein talvella järjestetä täällä meillä päin ja kauheen pitkän matkan päähän ei oikeen kehtaa lähteä ajelemaan harjoittelumielessä. Pöydällä Ninni on ollut melkein viikoittain ja hienosti menee sielläkin seisoskelu. Ravaamisen harjoittelu on jäänyt meillä aivan minimiin, mutta jospa lomalla olis aikaa siihen sitten enemmän. Tässä muutamat kuvat äskeseisestä "sessiosta".

Joko kamera kamera (tai kuvaaja) on vinossa tai sitten mulla on HIEMAN takakorkee penska!
Ninni paria päivää vaille 5 kk! Eilisen mittauksen mukaan neiti ois nyt n. 33 cm korkea. (Huomaa sohvalla omaa vuoroaan odotteleva Neiti P.)

"Vihdoin mäkin pääsin poseeraamaan!"

tiistai 18. joulukuuta 2012

Viime viikonlopun touhuista

Viime lauantaina otin molemmat koirat matkaan sosiaalistumisreissulle Hämeensaaren Mustiin&Mirriin. Lauantaisin kyseisessä liikkeessä on pentutapaaminen alle 1-vuotiaille koirille, mutta ajattelin Pinjan sulautuvan sakkiin leikkisällä olemuksellaan. Paikalla oli collienarttu, cockeriuros ja sekarotuinen, mahdottoman hellyyttävä rescue-pentu. Kaikki pennut olivat hyvin tasaväkisiä, eikä hurjasti riekkuvia tapauksia tällä kertaa ollut mukana ollenkaan. Pinja ihastui colliepentuun, koska kaikki colliesukuiset koirat on sen mielestä niin iiihania. Ninni kävi tutustumassa kaikkiin vuorotellen ja häntä heilui penskalla vimmatusti. Kovin pitkään kaverit eivät mun neitokaisten kanssa pentuaitauksessa viihtyneet, vaan yksi toisensa jälkeen häippäsivät omille teilleen. Pinja saikin omia aitauksessa olleen samanlaisen keilamallisen aktivointilelun, jonka olen noille joululahjaksi ostanut! Hyvä nähdä, että lelu oli sille mieluinen. ;)
Käytin tilaisuutta hyväkseni ja hengasin vielä vähän aikaa koirien kanssa pentuaitauksessa. Molemmille kaupan hälinä ja vieraiden ihmisten rapsutukset tekevät vain hyvää! Pinjalla meinasi olla asiaa kaikille niille koirille, jotka liikkeeseen tulivat shoppailemaan, joten naksutin oli meillä kovassa käytössä ja nameja kului kiitettävästi hiljaisuutta harjoitellessa. Hienosti molemmat koirat keskittyvät, kun nameja on näköpiirissä. Ostin molemmille Recinelin purukrokotiilit ja pakastealtaasta barffimössöjä.

Sunnuntaina meillä oli Pinjan kanssa viimeinen kerta rallyn alkeita ja kouluttajat olivat järkänneet meille pienet möllikisat. Ulkopuolinen tuomarikin oli paikalla arvostelemassa ja palautetta omasta tekemisestä oli kiva saada muiltakin kuin vain ryhmän kouluttajilta. Rata meni meidän osalta ihan kivasti, mitä nyt meikäläinen töppäili yhdessä kohdassa niin, että ohjasin Pinjan väärältä puolelta perusasentoon yhdessä tehtävässä ja oltiin lopulta neljänsiä viidestä osallistujasta. Omaa töppiäni en edes huomannut, varmaan jännitin siinä ulkopuolisen tuomarin silmien alla niin paljon.
Ensi vuonna meidän rallyt jatkuvat 11.1. Uusia agilityryhmiä ei ole Janakkalan Koirakerholla  alkamassa nyt keväälle, mutta toivon mukaan kesällä päästäisiin aloittamaan Pinjan kanssa kyseisen lajin testaaminen. Ninni kanssa en ole ilmoittautunut millekään kyseisen koirakerhon kurssille, kun sopivaa ryhmää ei tulevana keväänä oikein ollut alkamassa. Jospa sitten jonkun muun tahon järjestämälle kurssille alkukeväästä mentäisiin.

Muuten viikonloppu menikin lenkkeillessä ja metsässä rämpiessä. Oli hyvät lenkkeilykelit, vaikka tuuli vihmoikin melkoisen navakasti! Ninni sai suosiolla pitää toppatakkia päällään.
Täällä me jo kovasti joululomaa odotellaan ja perjantaina se jo koittaakin, jipii! Saa hetkeksi unohtaa kouluhommat. Suunnataan koirien kanssa Vihantiin pariksi viikoksi äidin/mummun ruokakaappeja tyhjentämään ja maalle rentoutumaan.


Ninni-natiainen 4 kk 3vko:a

Kaunis Piipainen

perjantai 14. joulukuuta 2012

Koita kestää iglupeti!

Mitä seuraa siitä, että kaksi shelttinarttua yrittävät mahtua pieneen iglumalliseen petiin yhtä aikaa?






Odotan sitä hetkeä, kun tuo peti ratkeaa lopullisesti liitoksistaan!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Synttärisankaritar

Tasan vuosi sitten syntyi Mänttään, Taimitarhan Kenneliin viisi suloista shelttipentua; kaksi merlenarttua ja kolme trikkiurosta. Toinen näistä merlenartuista oli meidän Pinja, joka täyttää siis tänään kokonaisen vuoden! On kai turha päivitellä, kuinka nopeasti aika on mennyt, mutta teen sen silti! Vastahan me oltiin katsomassa 4-viikkoisia pentuja tammikuun seitsemäntenä päivänä tänä vuonna. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt livenä niin pieniä -ja niin kertakaikkisen suloisia- shelttilapsia! Ne mönkivät maassa vielä kömpelösti, mutta sormet ja lahkeensuut saivat kuitenkin jo kyytiä pikkuruisten naskaleiden iskiessä joka suunnasta. Tuolloin, tammikuisena lauantaina varmistui se, että meille on tosiaan tulossa pentu! Ja vielä "oikean värinen" narttu. En oikein osaa kuvailla sitä fiilistä ja intoa, minkä tuo ensimmäinen vierailu kasvattajan luona sai aikaan. Siitä alkoi neljän viikon tuskainen ja piiiitkä odotus. Pääsimme onneksi katsomaan Pinjaa ja pentuesisaruksia vielä kertaalleen ennen kuin saisimme hakea Pinjan lopullisesti uuteen kotiinsa. 6-viikkoset pennut poikkesivat ihan hirmuisesti niistä avuttomista 4-viikkoisista, jotka olimme vasta nähneet. Siellä ne temmelsivät, painivat, murisivat ja edelleenkin roikkuvat lahkeissa, nyt vaan puolet isompikokoisina ja jo enemmän koiraa muistuttavina.

Päivä, jolloin haimme Pinjan meille, oli keskiviikko ja pakkasta varmaan -30 astetta. Lähdin aikaisemmin koulusta ja matkasimme parin tunnin automatkan Mänttään. Ei puhettakaan, että olisin itse pystynyt ajamaan autoa! Niin jännittävää se oli, hakea nyt ihan oma pentu meille asumaan. Koko sen loppuiäksi. Mun unelma oli toteutumassa ihan kohta!
Kaikki oli laitettu kotona valmiiksi; paremmat matot rullattu suosiolla piiloon kaappeihin ja tilalle laitettu pari huonompaa räsymattoa, ostettu ruokakuppi, roudattu edellisen koirani Ennin vanha peti Pohjois-Pohjanmaalta toimittamaan uutta virkaansa, hommattu leluja, nameja ja kaulapanta.

Kasvattajan luona vierähti muutama tunti ja saimme mukaamme Pinjalle tuttua penturuokaa ja pentupaketin, jossa oli kaulapanta ja hihna, vinkulelupallo, puruluu ja juomakuppi. Matka kohti kotia meni aluksi Pinjan vinkuessa, mutta onneksi neiti rauhoittui parin minuutin ulinan jälkeen nukkumaan kerälle mun syliin.

Ihan eka kuva, joka Pinjasta on otettu meille tullessaan. Ikää tässä 7,5 viikkoa.
Kotipihaan päästyämme laskin pikku-Pinjan heti ensimmäisenä maahan ja pissat se teki saman tien hihnassa. Sisällä hieman ensi alkuun meinasi jännittää, mutta pian Pinja rohkaistui tutkimaan rauhassa paikkoja ja nuuskimaan ympäriinsä. Eka yö meni vähän levottomissa merkeissä ja pikkuisen Pinja itkeskeli, kun heräsi keskellä yötä. Sänkyyn sen olisi tehnyt mieli päästä viereen köllimään, mutta sai tyytyä oman petinsä lämpöön. Myöhemmin Pinja on päästetty sänkyyn nukkumaan, vaikka nykyään ei siellä öisin viihdykään. Omassa pedissä tai sängyn alla on paljon viihtyisämpää!

Pinja pohtii 8-viikkoisena, että kumpi on parempi; vessapaperihylsy vai purutossu?
Pinjasta on kasvanut ruokaa, liikuntaa ja leikkimistä rakastava nuori neiti ja mulle ihan hirvittävän tärkeä kaveri. Sen kanssa ollaan käyty läpi iloja ja suruja, niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Elämä koirien kanssa on aina täynnä yllätyksiä, mutta suurin osa niiden kanssa vietetystä ajasta on täyttä iloa! Oppisipa sitä itsekin elämään niin hetkessä, kuin ne tekevät ja nauttimaan elämän pienistä iloista; siitä, että saa juosta metsässä vapaana, joku on laittanut ruuan valmiiksi tai että joku vaivautuu rapsuttamaan edes vähän korvan takaa.

Onnea nyt vielä, Pinja! Toivottavasti meillä on vielä rutkasti yhteisiä vuosia edessäpäin.

"Oon iso tyttö jo."

Psst... Pinjan isä, Blomlane's True Blue, oli eilen Helsingissä Voittaja 2012 -näyttelyssä rotunsa- ja myös ryhmänsä paras koira! Huippua!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Turistina messarissa

Eilinen Voittaja-näyttelyssä käynti kevensi rahapussia oikein mukavasti... Mutta tein kyllä niin hyviä löytöjä (ainakin omasta mielestäni), ettei hetkeen tartte ostella mitään koirille! Vaikka tokihan noille ostelis vaikka ja mitä, jos vaan olis ylimääräistä rahaa (ja kämpässä tilaa säilöä turhaa tavaraa), mutta tarpeelliset jutut on nyt hetkeksi hankittuna.

Aktivointilelu 5 e (uskon että Pinja ainakin innostuu tästä ihan kauhiasti!).

Berran treeniliivi 40 euroa (!!!) Ihanan ohutta ja hengittävää materiaalia. Nam.

Tekstiilikaksoset! Talvimanttelit yhteensä 20 euroa.
Pinjan päällä Rukka-merkin valjaat 10 euroa.
Lisäksi ostin vielä M&M:n osastolta hyväksi havaittuja sydämenmuotoisia treeninameja muovipurkillisen (5 e) ja Faunattaren osastolta Arden Grange-merkkisiä koirankeksejä (6,90/2pss). Luulis nyt vähäksi aikaa riittävän naposteltavaa noille kahdelle herkkupersukselle.

Messarissa oli mukavasti nähtävää ja olisin mieluusti viettänyt siellä vielä tämän sunnuntaipäivänkin. Tämän päivän pyhitän ainakin osittain kouluhommille (PITÄIS maalata yks taulu. Huh.), joten ihan suosiolla olin vaan eilisen katsomassa shelttikehän laidalla kauniita, ihania ja hyvinkäyttäytyviä koiria ja kiertelemässä näytteilleasettajien "kojuja". Väliaikaohjelmia tai luentoja en tänä vuonna kerennyt käydä seuraamassa ollenkaan.
Bongasin kehästä myös Ninnin isän, Limbunya Orionin ja olihan se komea ilmestys. Yhdennäköisyyttä Ninniin löysin kyseisen koiran pään mallista ja ilmeestä. Oli myös hauska huomata, että Ninnillä oli ihan pikkuisena niskassaan samanlainen valkoinen merkki, kuin isällään näytti olevan. Ninnillä ne valkoiset karvat ovat kuitenkin jo melkein kokonaan sekoittuneet vaaleanruskeaan karvaan.

Tänä iltana mennään Pinjan kanssa kauden toisiksi viimeisiin rallytreeneihin ja minä pääsen samalla testaamaan uutta treeniliiviä käytännössä, jes! Huomenna Pinja täyttääkin jo kokonaisen vuoden, joten luvassa on Pinjatäyteinen päivitys.


tiistai 4. joulukuuta 2012

Kylymää kyytiä!

Hiphei, lisätilaa on nyt hankittu kuukaudeksi ja onpa kyllä ihanaa, kun saa noita kuvia lisäillä ihan mielin määrin tekstiä kuvittamaan! Heti alkuun muutama kuva Ninnistä, jotka on otettu viime viikonlopun Savon visiitillä.

Sisällä oli ihana pötkötellä mummin lämpöisellä viltillä, kun ulkona paukkui pakkanen!

Söpöysunilla

Koipeliini tasan 19 viikkoa


Tosiaan sunnuntaina käytiin Pinjan kanssa rallyilemassa ohjatusti kuukauden tauon jälkeen. Neiti oli vissiin vähän ihmeissään halliolosuhteista ja antoi sen myös kuulua... Muuten meni reenit oikein kivasti ja alokasluokan liikkeet alkaa mennä kaikki hyvin ilman sen kummempaa sähellystä. Hienosti Pinja on oppinut esimerkiksi kiertämään minut, istumaan ja makaamaan paikallaan, kun minä kierrän Pinjan, seuraamaan, tulemaan sivulle (tässä tarvii useinmiten vielä käsiapua), menemään vauhdista maahan. Alokasluokassa liikkeet tehdään hihnan kanssa ja välillä tuntuu, että se on vaan tiellä ja tarkkana saa olla, ettei hihnan lukko nouse milliäkään ylöspäin (käytän Pinjalla valjaita).

Pinjan nukkumatyyliä (venyttää varmaan mukavasti?)

Ninni kerrospukeutuu
Pakkasta on ollut ihan kiitettävästi koko alkuviikon ja ulkoilut on meillä olleet lyhkäisemmissä pätkissä suoritettuja lenkkejä lähimetsään ja omalle pihalle. Ihmeen vähän ylikierroksilla neidit ovat tuntuneet käyvän, taitaa jotenkin tuo kylmyys verottaa niidenkin voimia ulkoillessa. Pinjaa tosin ei kylmyys näytä hätkäyttävän, tassut toki silläkin näyttää välillä palelevan, mutta muuten nautiskelee kyllä täysin rinnoin lumessa kirmaamisesta. Ninni puolestaan hyppelee hangessa kuin mikäkin aropupu ja pysyy jo Pinjan kintereillä varsin hienosti. Toki pikkuneitiä meinaa paleltaa aika herkästi ja olenkin pitänyt sillä kahta pukua päällekkäin; itsetekemä neule alle ja päälle sademantteli tuulta pitämään. Paksumpi neuletakki on työn alla ja eiköhän se tässä valmistu, kun koulussa on jonkin verran luentoja...

Oi voi, tassuja meinaa niin kovin paleltaa!

"Jippii! Nyt leikitään, sisko!"
Ninniä en ole pystynyt punnitsemaan ihan hetkeen (meijän vaaka on RIKKI!), mutta aika kevyeltä tuo penska vaikuttaa. Korkeutta sille on varmaan muutama sentti siunaantunut sitten viime mittauksen ja koivet tuntuvat pidentyneet. Väritystäänkin tuo on muuttanut jälleen, eli nyt otsa on tummunut huomattavasti ja hännässäkin alkaa olla melko paljon tumman harmaata, miltei mustaa. Kroppa tuolla on tosi vaalea, aivan ihanan värinen omaan silmääni! Pysyisipä tuollaisena... vaikka toki noiden soopeleiden väritys muuttuu moneen kertaan koiran elämän aikana. Mutta mikäpäs sen mukavempaa, kuin omistaa kameleonttikoira! Ei pääse ainakaan kyllästymään yhteen ja samaan värisävyyn.
Pinjalla puolestaan valkoinen kaulus on niskasta alkanut muuttua pikkuhiljaa harmahtavaksi, tai sinertäväksi, katsojan silmässä kait sekin asia on. Pentuna sillä oli tosi vitivalkoinen kaulus myös niskasta, mutta rinnalta se on edelleen onneksi ihan valkoinen. Myös tan-merkit ovat tummentuneet kovasti siitä, mitä ne pentuna sillä olivat.

Mutta olipa helpottavaa saada muutama kuva taas näytille! On tää blogin pitäminen vaan niin terapeuttista, tai ainakin tosi mukavaa. Välillä eksyn lueskelemaan noita vanhoja merkintöjä ja onkin hyvä joskus tarkistaa, että mitä sitä on tullut Pinjan pentuajasta oikeen kertoiltuakaan. Nyt me tytöt jatketaan iltaamme, pieni soopelineiti naudan luun parissa (toivotaan, että viimeisetkin maitoetuhampaat lähtisivät) ja merleneiti nukkuen omassa pedissään sydäntyynyn kanssa. Itse meinasin myös kaivautua peiton alle lämmittelemään villasukat jalassa!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Viikonloppuvisiitillä Savossa

Perjantai-iltapäivänä pakenimme koko poppoon voimin lumituiskuisesta Hämeenlinnasta tänne vielä toissapäivänä lumettomalle Siilinjärvelle. Matka meni oikein leppoisasti ja illalla käytiin lyhyehkö lenkki melkoisen kylmässä viimassa. Muutenkin perjantai oli koirien osalta ollut tylsä päivä, joten ilta meni niillä painiessa ja riehuessa. Huomaa kyllä, että nuo ovat tottuneet lenkkeilemään päivässä monta tuntia, eikä ne vähemmälle liikunnalle joutuessaan oikein osaa olla siivosti. Onneksi ovat molemmat väsytettävissä myös kaiken maailman aktivoinnin avulla, mutta itse tykkään kyllä enemmän koirien kanssa lenkkeilystä kuin ratkottavien pulmien keksimisestä.

Eilen pitkän aamulenkin jälkeen molemmat olivatkin tyytyväisiä ja aamupäivällä vein ne hoitoon päivän ajaksi, kun itse lähdin kiertelemään ystäväni kanssa kauppoja Kuopion Matkukseen (oli muuten aika tulokseton shoppailureissu). Tytöt olivat yli 5 tuntia hoidossa Nami-koiran luona ja hyvin niillä oli mennyt. Olivat jaksaneet riekkua, mutta myös levänneet välillä. Ninni ei ollut kovin vieraskorealla tuulella, vaan pissoja oli pitänyt tehdä sisälle useammat ja yhdet kikkareetkin lattialta löytyi. Ulkona neidit olivat päässeet käymään useita kertoja, mutta siellä homma oli mennyt leikkimiseksi. Pientä takapakkia siis tässä sisäsiisteysasiassa on havaittavissa! Mutta luulen että kun kotiin päästään, niin palikat taas loksahtaa tuon penskan päässä jotekin paikoilleen... tai ainakin toivon niin oikein kovasti.

Eilen illalla annoin koirille tekemistä "el torojen" muodossa ja nämä härän jostain osasta tehdyt pötkylät maistuivat molemmille niin hyvin, että Ninni päätti yöllä käydä "tekemässä yllärit" mummilan pesuhuoneeseen. Pinjalla puolestaan oli maha tänä aamuna niin löysällä, että aamulenkin jälkeen se pääsi villahousujen pesulle. Muuten on ollut kyllä oikein leppoisa ja talvinen viikonloppu. Saa nähdä, millaiset kinokset meitä Hämeenlinnassa odottaakaan! Illalla mennään Pinjan kanssa pitkästä aikaa ohjattuihin rallyihin, joita ei ennen joulua olekaan tiedossa kuin pari hassua kertaa. Pitäisi tässä pikkuhiljaa päättää, jatketaanko tuota rallya vielä ohjatusti vai koitetaanko mahtua johonkin agin alkeet -ryhmään. Rallyssa on se hyvä puoli, että sitä on niin helppo treenailla itsenäisestikin. Agilityn aloittamisessa haluaisin ehdottomasti päästä jonkun valvovan silmän alle ja treenaamaan kunnollisissa olosuhteissa (=hallissa).

Ärsyttävää, kun tää bloggeri välillä on sitä mieltä, että kuvia vielä mahtuu laittamaan, mutta esimerkiksi nyt en saa laittettua yhtä Ninnistä otettua nappisilmäkuvaa tänne. Höh!