Kylymää kyytiä!

Hiphei, lisätilaa on nyt hankittu kuukaudeksi ja onpa kyllä ihanaa, kun saa noita kuvia lisäillä ihan mielin määrin tekstiä kuvittamaan! Heti alkuun muutama kuva Ninnistä, jotka on otettu viime viikonlopun Savon visiitillä.

Sisällä oli ihana pötkötellä mummin lämpöisellä viltillä, kun ulkona paukkui pakkanen!

Söpöysunilla

Koipeliini tasan 19 viikkoa

Tosiaan sunnuntaina käytiin Pinjan kanssa rallyilemassa ohjatusti kuukauden tauon jälkeen. Neiti oli vissiin vähän ihmeissään halliolosuhteista ja antoi sen myös kuulua... Muuten meni reenit oikein kivasti ja alokasluokan liikkeet alkaa mennä kaikki hyvin ilman sen kummempaa sähellystä. Hienosti Pinja on oppinut esimerkiksi kiertämään minut, istumaan ja makaamaan paikallaan, kun minä kierrän Pinjan, seuraamaan, tulemaan sivulle (tässä tarvii useinmiten vielä käsiapua), menemään vauhdista maahan. Alokasluokassa liikkeet tehdään hihnan kanssa ja välillä tuntuu, että se on vaan tiellä ja tarkkana saa olla, ettei hihnan lukko nouse milliäkään ylöspäin (käytän Pinjalla valjaita).

Pinjan nukkumatyyliä (venyttää varmaan mukavasti?)

Ninni kerrospukeutuu

Pakkasta on ollut ihan kiitettävästi koko alkuviikon ja ulkoilut on meillä olleet lyhkäisemmissä pätkissä suoritettuja lenkkejä lähimetsään ja omalle pihalle. Ihmeen vähän ylikierroksilla neidit ovat tuntuneet käyvän, taitaa jotenkin tuo kylmyys verottaa niidenkin voimia ulkoillessa. Pinjaa tosin ei kylmyys näytä hätkäyttävän, tassut toki silläkin näyttää välillä palelevan, mutta muuten nautiskelee kyllä täysin rinnoin lumessa kirmaamisesta. Ninni puolestaan hyppelee hangessa kuin mikäkin aropupu ja pysyy jo Pinjan kintereillä varsin hienosti. Toki pikkuneitiä meinaa paleltaa aika herkästi ja olenkin pitänyt sillä kahta pukua päällekkäin; itsetekemä neule alle ja päälle sademantteli tuulta pitämään. Paksumpi neuletakki on työn alla ja eiköhän se tässä valmistu, kun koulussa on jonkin verran luentoja...

Oi voi, tassuja meinaa niin kovin paleltaa!

"Jippii! Nyt leikitään, sisko!"

Ninniä en ole pystynyt punnitsemaan ihan hetkeen (meijän vaaka on RIKKI!), mutta aika kevyeltä tuo penska vaikuttaa. Korkeutta sille on varmaan muutama sentti siunaantunut sitten viime mittauksen ja koivet tuntuvat pidentyneet. Väritystäänkin tuo on muuttanut jälleen, eli nyt otsa on tummunut huomattavasti ja hännässäkin alkaa olla melko paljon tumman harmaata, miltei mustaa. Kroppa tuolla on tosi vaalea, aivan ihanan värinen omaan silmääni! Pysyisipä tuollaisena... vaikka toki noiden soopeleiden väritys muuttuu moneen kertaan koiran elämän aikana. Mutta mikäpäs sen mukavempaa, kuin omistaa kameleonttikoira! Ei pääse ainakaan kyllästymään yhteen ja samaan värisävyyn.
Pinjalla puolestaan valkoinen kaulus on niskasta alkanut muuttua pikkuhiljaa harmahtavaksi, tai sinertäväksi, katsojan silmässä kait sekin asia on. Pentuna sillä oli tosi vitivalkoinen kaulus myös niskasta, mutta rinnalta se on edelleen onneksi ihan valkoinen. Myös tan-merkit ovat tummentuneet kovasti siitä, mitä ne pentuna sillä olivat.

Mutta olipa helpottavaa saada muutama kuva taas näytille! On tää blogin pitäminen vaan niin terapeuttista, tai ainakin tosi mukavaa. Välillä eksyn lueskelemaan noita vanhoja merkintöjä ja onkin hyvä joskus tarkistaa, että mitä sitä on tullut Pinjan pentuajasta oikeen kertoiltuakaan. Nyt me tytöt jatketaan iltaamme, pieni soopelineiti naudan luun parissa (toivotaan, että viimeisetkin maitoetuhampaat lähtisivät) ja merleneiti nukkuen omassa pedissään sydäntyynyn kanssa. Itse meinasin myös kaivautua peiton alle lämmittelemään villasukat jalassa!