On kai sanomattakin selvää, että kulunut vuosi 2012 oli yksi elämäni parhaista ja koirarikkaimmista. Toki vuoteen mahtui myös heikompiakin hetkiä, mutta positiivisuuteen taipuvaisena ihmisenä en jaksa alkaa murehtimaan menneitä ei-niin-kivoja juttuja, vaan keskityn mieluummin onnistumisiin ja ilon hetkiin!
Nyt seuraa siis kuukausi kerrallaan menneen vuoden muistelua.
Tammikuussa varmistui, että haave omasta shelttinartusta toteutuu viimein ja Pinjaa kävimme katsomassa ekaa kertaa 4-viikkoisena 7.1. Mäntässä. Toinen visiitti kasvattajan luokse olikin sitten 21.1. Vuoden ekat viikot menivät pentuhypetyksen voimin kuin siivillä. Tuli hankittua kaikki mahdollinen valmiiksi ja nimiehdotuksia Pinjalle oli rutkasti muitakin. Niistä mainittakoon mm. Ruu ja Varpu. Loppujen lopuksi pennun nimeksi varmisui tammikuun viimeisen päivän iltana Pinja.
Helmikuun ensimmäinen päivä 7-viikkoinen Pinja-lapsonen käytiinkin hakemassa meille pakkasen paukkuessa ulkona liki -30 asteessa. Helmikuu meni sitten uuteen perheenjäseneen tutustuessa.
Maaliskuussa matkattiin Pinjan kanssa ekaa kertaa Vihantiin mun vanhempien luokse autolla liki 6 tunnin matka ja sama matka Hämeenlinnaan palatessa taitetiinkin junalla. Tässä kuussa käytiin myös kasvattajan luona kyläilemässä ja Pinja pääsi painimaan hurjasti Helmi-siskonsa kanssa. Pinjan matkapahoinvoinnin kanssa alettiin tässä kuussa painiskelemaan.
Huhtikuu toi tullessaan Pinjan ensimmäiset mätsärikokemukset ja niissä ihan hienon menestyksenkin (oli elämänsä toisissa mätsäreissä pienten pentujen SIN 2.). Alettiin käydä myös Hämeen shelttien järjestämissä koulutuksissa Kangasalla.
Toukokuussa ravattiin mätsäreissä ihan urakalla ja hyvää menestystähän sieltä tulikin; Pinja oli pentujen SIN 2., PUN1 BIS 7. ja PUN2. Tässä kuussa kävin Riikka Lahden raakaruokinnan perusteet -luennolla ja innostuin aiheesta enemmän. Innostus aiheeseen ei näköjään ole vieläkään riittävä, sillä molemmat koirat syövät edelleenkin myös nappulaa (raa'an lihan ja sisäelinten lisäksi)! ;) Muuten toukokuu sitten menikin auringosta ja saapuvasta kesästä nauttien.
Kesäkuu meni itseni kohdalla töitä tehdessä ja Pinjan kanssa lenkkeiltiin paljon pitkin Aulangon metsiä. Pinja meinasi joutua eläinlääkärin operoitavaksi katkenneen kulmahampaansa takia, mutta onneksi sainkin perua hampaan leikkausajan, sillä pikkunaskali lähti lapasta repiessä eräänä onnekkaana lauantaipäivänä. Tässä kuussa Pinja aloitti todellisen pelleilynsä mätsärikehässä ja kyseistä teinimeininkiä jatkuikin sitten useamman kehäkeikoilun ajan...
Juhannuksena Pinja pääsi (=joutui) tekemään tuttavuutta järviveden kanssa ekaa kertaa. Juhannuksen jälkeen Pinja pääsi kokeilemaan myös koirakylpylän allasta. Meidän uimaharrastus ei kaiken yrityksen myötä ehkä jatku, sillä neiti ei ihan hirveesti tuosta kovin märästä elementistä perusta.
Tässä kuussa alkoi kyteä myös pienenpieni unelma pikkusiskon hankkimisesta Pinjalle...
Heinäkuussa Pinja pääsi Savonlinnaan mökkivisiitille mukaan ja harjoitti vesipelastuskoiran duuniaan tippumalla kahdesti saman päivän (tai oikeastaan saman tunnin) aikana laiturin päästä veteen.
Muutettiin opiskelijakerrostalosta rivariin jossa on ihana, aidattu piha! Pinja saikin siellä heti kirmailla ja nautiskella kesästä kärpäsineen. Muuten tämäkin kesäkuukausi meni suurimmaksi osaksi töissä, kouluhommat sai aika tehokkaasti unohtaa!
Pinjan sisäsiisteys alkoi olla jo tosi hyvällä mallilla heinäkuussa, mitä nyt muutamia vahinkoja sattui lähinnä yksin ollessa.
Elokuun alussa kävin katsomassa parin viikon ikäisiä soopelilapsia Rosebridge's-kennelissä. Tässä vaiheessa olin asiasta vielä tosi hyshys ja avopuoliskon myönnytys toisen koiran ottoon alkoi.
Pinjalla alkoivat ekat juoksut ja meidän merleneidin lapsuus loppui... Villi nuoruus siis alkoi mukavasti Hämeen shelttien järjestämällä kesäleirillä Urjalan Taikayö-campingissä. Shelttileiri oli kyllä koko kesän kohokohta ja touhukas viikonloppu otetaan kyllä tänä vuonna uusiksi, jos vaan aikataulut antavat myöden! Olin tässä kuussa ekaa kertaa erossa Pinjasta kokonaiset kaksi yötä (siis täähän on ihan mahottoman mainitsemisen arvoinen asia...)!
Syyskuussa alkoi neljän kerran mittainen Tokon alkeet -kurssi ja oli tosi mahtavaa päästä aloittamaan Pinjan jokin harrastus ohjatusti. Itselläni opinnot jatkuivat ja samalla hoksasin yhtäkkiä syksyn saapuneen. Pinjalle hankittu sademantteli oli kovassa käytössä tässä kuussa.
Tämän kuun kohokohdaksi yltää kuitenkin ehdottomasti Ninnin meille saapuminen! Neiti haettiin meille lauantai-iltana 8.9. ja siitä alkoi kahden koiran kanssa eläminen. Ninnin myötä alkoi jälleen jatkuva pihalla ramppaaminen ja sosiaalistaminen.
Lokakuu oli kunnon harrastuskuukausi, kun aloitettiin Pinjan kanssa rally-toko ohjatusti Janakkalan koirakerhossa. Pinja pääsi pitkästä aikaan mätsäreihin muistelemaan näyttelykäyttäytymistä ja yllätti iloisesti ollen BIS 4.! Tuon hyvän mätsärikokemuksen seurauksena sain mielenhäiriön ilmoittaa Pinjan Jyväskylä KV-näyttelyyn. Pinja pääsi myös ekaa kertaa hierojalle, eikä suurempia jumeja onneksi löytynyt.
Ninnin kanssa opeteltiin perusjuttuja: hihnassa kulkemista, harjaamista, kynsienleikkuuta, tutustumista vieraisiin koiriin ja eri ympäristöihin. Kerran soopelineiti teki oksennukset autoon, mutta tämän jälkeen ei matkapahoinvoinnista ole ollut tietoakaan, jes!
Kuun lopulla käytiin mummulassa Vihannissa, jonne Ninni pääsi ekaa kertaa. Lieksassakin käytiin viikonlopun mittainen eräreissu tekemässä.
Marraskuussa Pinja debytoi ekaa kertaa virallisessa näyttelykehässä saaden Gunnel Holmilta H:n. Muuten hallinäyttely saikin nuoren neidin vähemmän kivat puolet esiin ja oma stressitasoni huiteli jossain Paviljongin katon yläpuolella. Tästä kokemuksesta kuitenkaan lannistumatta ajattelin kesällä raahata tuon merlen johonkin ulkonäyttelyyn (Hämeenlinna KR?).
Alkukuusta kävin Sastamalassa kasvattajan peruskurssin ja talkoil
in Janakkalan koirakerhon järjestämissä agilitykisoissa ensimmäistä kertaa.
Joulukuu oli melko kiireistä aikaa koulun kanssa, mutta onneksi aikaa riitti koirien kanssa touhuiluunkin. Pinjan kanssa käytiin edelleen rally-tokossa ja tehtiin päätös siitä, että rallyt jatkuvat meidän osalta myös joulun jälkeen. Ensilumi pelasti meikäläisen koirien tassujen jokapäiväiseltä pesemiseltä ja helpotti kummasti arkea! Joulukuun kruunasi Helsinki Winner ja sieltä sainkin hankittua kaikki joululahjat molemmille tytöille. Pinja-neitokainen täytti kokonaisen yhden vuoden 10. päivä ja sitä juhlistettiin leikkimällä ja pitkällä metsälenkillä. Loppukuusta lomailtiin Vihannissa (jossa ollaan edelleenkin, vasta loppiaisena palataan kotiin) ja nähtiin niin koira- kuin ihmiskavereitakin.
 |
| Neitokaiset marraskuussa 2012 -katse kohti tulevaa vuotta! |
Pinja, Ninni sekä minä toivotetaan kaikille sheltti-ihmisille ja oikeasti ihan kaikille muillekin, jotka meidän elämää tässä blogissa jaksavat seurata IHANAA VUOTTA 2013!
