Uuden vuoden vastaanotto

Oltiin sunnuntaista tähän aamuun asti (vuokra)mökkeilemässä Taivalkosken Inkeellä kolmen koiran ja neljän ihmisen voimin. Vuokrattiin pieni mökki kolmen tunnin ajomatkan päästä Vihannista, että päästäisiin oikeen korpeen ja varmasti raketittomalle vyöhykkeelle. Toisinpa kävi, kun hoksasimme sunnuntai-iltana mökille saavuttuamme että 20 metrin päässä meidän pikkumökiltämme onkin hulppea hirsihuvila, jossa selvästi oli asukkaita. Iltasella saunaa lämmitettäessä havaitsimme pulkkamäessä kiljuvan lapsilauman ja jo silloin veikkailimme, että pauketta uuden vuoden aattoiltana olisi luvassa...

Pinja tarkastaa, onko koko lauma varmasti pysynyt mukana.

"Naapurin labbisuros näkyvissä!"

Ninnin antenni

Täältä tulee Hilla -musta kauhu!

Eilisiltaan asti mökkeily sujui oikein hyvin ja syömisen, pelailun ynnämuun hauskan yhdessäolon lisäksi reippailimme ihaillen pohjoisen luonnon hiljaisuutta. Hankeakin riitti ja sitä tampatessa muutamat hikipisaratkin saatiin irtoamaan. Koiriltakin hangessa kahlaaminen kulutti suurimmat energiat ja ne malttoivat lepäillä sisällä. Ainoastaan nukkuminen ei sujunut ihan ilman höiriötekijöitä öisin, sillä meidän poppoolla oli parvella nukkuessa ihan järkyttävän kuuma! Eipä tuo kyllä ihme ollutkaan, kun parvi sattui olemaan just puusaunan yläpuolella, jota illalla lämmitettiin. Pinjalla oli myös kova työ kommentoida Hillan vinkumista alakerrassa ennen nukkumaanmenoa... Mutta onneksi molemmat neidit rauhoittuivat yöpuulle komentamisen jälkeen.

Unen vartija

Miksi Hillaa nolottaa?

Hänkö aito prinsessa? Tunteekohan Hän tyynyjen alle piilotetun herneen...

Eilisillalla saimme "nautiskella" paukkeesta, välkähtelevistä valoista ja rätinästä, mutta onneksi vain tunnin ajan! Koirat haukkuivat kuorossa ja meininki meinasi olla melkoinen. Onneksi jossain välissä hoksattiin ottaa kuivattu kana kehiin ja sillä saatiin edes hetkeksi kiljukaulakuoron huomio muualle. Kukaan koirista ei liiemmin tärissyt tai piiloutunut sohvan alle, vaan kaikki HUUSIVAT täyttä kurkkua.
Yhtäkkiä pommitus loppui kuin seinään ja yksi meistä kaksijalkaisista kävi ulkona varmistamassa, että joko metakka mahdollisesti loppui... Ja suureksi helpotukseksi viereisen mökin porukka olikin palannut takaisin tukikohtaansa! Eli päästiin käyttämään koirat iltapissalla. Loppuilta saatiin sitten nautiskella hiljaisuudesta. Ensi vuonna ollaan sitten niin viisaita, että jos päädytään viettämään uutta vuotta mökillä, niin varmistetaan, että se mökki tönöttää yksin erämaassa ja lähimpiin naapureihin on vähintään 10 kilometrin matka.