Ninni hamppilääkärissä

Tiistaina Ninni pääsi eroon viheliäisistä maitokulmureistaan, kun matkasimme Tervakoskelle Eläinlääkäriasema Helmeen. Lääkäri katsoi ensiksi kulmahampaiden tilanteen ja totesi, että hyvä ne on pois ottaa, etteivät ala vaivaamaan pysyvien hampaiden kasvua. Tilanne oli siis se, että ylhäällä näkyi puolet rautakulmureista ja alhaalla ne olivat kasvaneet liki samaan mittaan maitokulmureiden kanssa. Alakulmureita tulee myös nitkutella päivittäin ulospäin, etteivät ala painamaan kitalakea, sillä ne ovat päässeet kasvamaan suussa vähän liian sisäänpäin.
Mutta tosiaan sydämen kuuntelun ja punnitsemisen (Ninnillä painoa tällä hetkellä 5,6 kg) jälkeen lääkäri antoi nukutusaineen ja jäimme hetkeksi Ninnin kanssa kahdestaan viihtyisään pieneen huoneeseen. Siellä Ninnin jalat eivät enää muutaman minuutin jälkeen meinanneet kantaa ja otin pennun syliini, johon se sitten nukahtikin. Laskin Ninnin varovasti viltille lattialle ja pian hoitaja tulikin antamaan vielä vähän rauhoitetta, sillä Ninni ei ollut vielä ihan täydessä unessa kuitenkaan. Hoitaja kantoi Ninnin operaatiohuoneeseen ja minä lähdin käymään kotona Pinjaa lenkittämässä sillä aikaa. Eipä tuonne Tervakoskelle mennytkään ajomatkassa kuin 20 min, joten ihan hyvillä mielin jätin Ninnin sinne operoitavaksi.

Olipa kyllä outoa käydä yhden koiran kanssa lenkillä pitkästä aikaa! Onneksi naapurin lapinkoira-Pietu tuli omistajineen mukaan lenkille eikä olo ollut enää niin orpo.
Parin tunnin päästä ajelin Ninniä hakemaan ja kuulinkin odotushuoneeseen asti, kuinka mun pieni siellä itkeskeli... Neiti oli siis ihan hereillä jo ja hoitaja kantoikin tokkuraisen pennun pian mun luokse. Olihan se kyllä ihan reppanan näköinen, mutta pysyi jo hyvin pystyssä ja ulos teki pissatkin heti, kun sinne päästiin.
Autoon Ninni nukahti heti ja kun päästiin kotiin, niin hetki meni pennulla nukkuessa, mutta aika nopeasti se virkostui ja sain antaa liotettuja nappuloita noin puolikkaan normaaliannoksesta naudanmahalla höystettynä.  Hyvin meni ruoka alas ja ilmekin kirkastui heti, olihan tuota pentua pitänytkin paastottaa koko tiistaipäivä.

Ninnin tiistai-illan fiiliksiä

Koko illan ajan Ninni oli tosi levoton, vinkui ja vikisi koko ajan ja haahuili ympäri kämppää. Ainoastaan syliin neiti malttoi rauhoittua ja olisikin ollut sylissä varmaan koko illan hoidettavana. Voi vain kuvitella, että suussa ei kovin kivalta tuntunut. Kipulääkettä Ninni saa nyt noin viikon ajan tarpeen mukaan ja apteekista kävin ostamassa suuhaavanpuhdistusainetta, jota pari kertaa päivässä
tuputetaan tikkien päälle.
Pinjakaan ei oikein ollut oma itsensä koko iltana, vaan se pelkäsi oudosti käyttäytyvää Ninniä! Liekö se säikähtänyt niin kovasti sitä, kun meni heti Ninnin tultua kotiin moikkaamaan pikkusiskoa iloisena ja haisteli tungettelevasti sen suuta. Ninnihän ei tästä tykännyt vaan ärähti liian päällekäyvälle isosiskolleen. Pinja siis pyrki koko illan mun selän taakse piiloon ja vältteli Ninniä minkä kerkesi.
Onneksi keskiviikkoaamuna meininki oli jo ihan normaali ja koirat leikkivät keskenään Ninnin palauduttua "normaalivauhtiinsa".

Karvanlähdön kuningatar