torstai 26. heinäkuuta 2012

Ei mitään asiaa, mutta...

Diivaillen
Ihan kauhistuttaa, kuinka äkkiä kesä on kulunut ja elellään jo heinäkuun loppua! Tässä pitäis jo alkaa suunnitella syksyä ja siihen kuuluvia juttuja. Jollekin kurssille olis kiva mennä Pinjan kanssa ja kivoja vaihtoehtojakin oon bongaillut koirat.com:ista. Erityisesti täällä Hämeenlinnassa järjestettävä energisen koiran puuhakurssi kuulostaa oikein meille sopivalta... Pinjalla kun tahtoo olla energiaa melkoisesti, vaikka itsepähän olen totuttanut koiran yli 3 tunnin lenkkeilyyn joka päivä ja nyt se ei vähemmästä väsy. Toki otetaan melkein päivittäin luoksetuloa, erilaisia temppuja ja harjoitellaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys Pinjalla on välillä tosi hakusessa ja nyt oon koittanut opettaa sille mun jalkojen välistä pujottelua. No, neitihän alkaa heti haukkua, jos namia ei tipu heti ja oon tosiaan jättänyt nameja vähemmälle ja palkannut sitä vasta, kun se on rauhottunut.

"Hei äiti nyt OIGEESTI!"

"Nyt mä en ees kommentoi, ku en saa rauhassa levätä...nii."

"No hei ohan mulla tätä nokkaa! Ota ny kuvia siin!"

Eilen käytiin Hämeen shelttien koulutuksessa Kangasalalla ja oli mukava nähdä muita shelttejä omistajineen. Mukana oli tällä kertaa kaksi ihan pikkupentua, joiden leikkimistä oli kyllä niin mahtava seurata. Pinjakin tykkäs niistä pikkusista ja ois mielellään temmeltänyt mukana, jos olisi vaan saanut. Mutta kun meijän teinitytöllä on jo hieman enemmän massaa kuin sillon 10-viikkoisena, joten eihän sitä uskaltanut kovin pentujen leikkeihin mukaan päästää. Eipä siinä yhtään pentukuume tullut, kun sai höpötellä pikkushelteille ja ihastella niiden menoa... Oi ja voi, kunhan ekaksi sais tuosta yhestä pitkäkuonosta kuuliaisen koiran koulutettua ja sitten suunnittelis sitä seuraavan ottamista. Nyt vähän järkeä päähän, nainen!

Tähän väliin on hyvä laittaa tämmönen kuva, joka palauttaa (hetkeksi) maan pinnalle toisen koiran ottamishaaveista...

Demonipentu terrorisoi


Otettiin koulutuksessa vähän näyttelytreeniä ja Pinja mitattiin pöydällä; tulokseksi saatiin tasan 38 cm! Olin iloisesti yllättynyt siitä, ettei Pinja ole vähään aikaan kasvanut. Nyt sitten jännätään, tuleeko neiti kasvamaan korkeutta vai jääkö tuohon mittaan. Jospa ne ekat juoksut sieltä tulis... ja tietysti kun niitä jo niin kovasti ootan, niin ne tulee joskus yli vuoden iässä tuolle vintiölle. ;)




sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kotiutunut koiruus ja kuvapläjäys

Pinja on kotiutunut hyvin meidän uuteen kämppään ja ottaa ilon irti omasta takapihasta. Niin, ja takapihan kukkapenkeistä... Nyt pitäis oikeesti muistaa ostaa sitä matalaa puutarha-aitaa! Jos ei siis halua joka päivä siivota kuratassuissaan sisälle rynnistäneen koiran jälkiä laminaattilattiasta...

Lenkkimaastot meillä eivät oikeastaan ole vaihtuneet, niin samoja koiratuttavuuksia tulee päivittäin vastaan kuin ennen tänne muuttoakin. Uusiakin koirakavereita ollaan tavattu ja naapurin kääpiövillakoirauros (9 kk) tuli toissapäivänä Pinjaa moikkaamaan tuohon meidän takapihalle. Pinja oli jotenkin hämillään, kun tämä uusi tuttavuus (jolle on pitänyt isotellen haukahdella aidan takaa) tulikin HÄNEN omalle pihalleen! Aluksi villakoira oli niiin kovin innokas, että Pinja päätti aivan alistua ja oli koko ajan pää alhaalla luikkimassa pakoon, kun toinen niin kovasti koitti tehdä tuttavuutta ja heiluttaa häntäänsä haukkuen samalla niin kimakalla äänellään. Lopulta koirat olivat kuin majakka ja perävaunu ja kiertelivät takapihalla samojen hajujen perässä. Pinja on tosiaan aluksi joidenkin koirien kanssa oikea arkajalka, mutta lämpeää nopeasti kun hoksaa, ettei toinen halua muuta kuin leikkiä.

Pinjan viimeaikaisista touhuista loppupäivitys kuvien kertomana, sillä me tytöt lähetään nyt Aulangon metsään lenkille entisen naapurin ja hänen lapinkoiransa kanssa. Hyttyset, täältä tullaan!

"Hei vaan! Mää oon Pinja ja tää on MUN piha!"

Kesä kukoistaa!
"Frisbee, namii!"
Ilme kertoo kaiken
No nyt näky tiellä jotain TOSI kiinnostavaa...
Häntä viuhkana mennään
Lepoakin tarvitaan

Joku sinne kukkapenkin taaksen vilahti...
Pupun korva suussa
"Oih, mikäs suloinen sheltti se siellä peilissä onkaan?"
"Hei oikeesti, mitä hommaa... Hohhoijaa..."
Pinjan perusilme
Pinja - pieni grillausapulainen
 Ja tässä muutama seisotuskuvan ottoyritys:


Vasen takajalka niinku jollain sakemannilla...


"Hehee, mää tässä nauran ku te ihmiset ette vaan osaa!"

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Pari muuttajaa

Huh, melkoisen rankka muuttoviikonloppu on nyt ohi ja melkein kaikki tavarat on saatu paikoilleen, jes! Pinja on ollut reipas muutto"apulainen", tai ainakin luullut olevansa hyvinkin paljon apuna, vaikka neiti on ollut lähinnä jaloissa pyörimässä ja muuttolaatikoiden kulmia jyrsimässä. Tosiaan lauantaina oli eka muuttopäivä ja mun vanhemmat oli meillä apuna täällä roudailemassa tavaraa ja siivoilemassa. Pinjalla oli kova työ pitää koko lauma koossa, kun joku oli aina jossain muualla kuin muut ja Pinja oli kuitenkin koko ajan mukana menossa. Ens kerralla kun muutetaan, niin parempi olis viedä tuo karvainen paimenneiti johonkin hoitoon, sillä kyllähän se melko stressissä oli. Nukkui koko sunnuntain sen jälkeen, kun mun vanhemmat olivat lähteneet ja jäätiin omalla porukalla järjestelemään kämppää asuttavan näköiseksi. Onneksi mulla on ollut tässä pari vapaapäivää, joiden aikana Pinja on saanut totuttautua uuteen asuntoon, eikä heti joutunut jäämään yksin koko päiväksi. Huomenna neiti saa olla sitten ekaa kertaa reilun 6 tuntia yksin täällä kämpillä, toivottavasti malttaa olla rauhassa.

Muuton uuvuttama
Pinja on innoissaan uudesta omasta pihasta, jossa saa juosta ja spurttailla mielin määrin. Yks hankinta meidän pitää pihalle tehdä, nimittäin puutarha-aitaa pitää ostaa kukkapenkkien suojaksi... Pinja kun on joskus erittäin kaiveluintoinen ja näiden parin päivän aikana on vuokraemännän kukkapenkit saaneet hieman kuoputusta. Että näin, aidatkaamme kukkapenkit siis!
Ite en oo todellakaan mikään viherpeukalo, mutta onhan nuo kukkaistutukset kivoja ja varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun liljat kukkii niin tuo piha on kyllä tosi nätti. Onneksi kaikki rehut, mitä tuolla pihalla kasvaa, eivät vaadi mitään sen kummempaa hoitamista. Pysyvät siis ehkä hengissä, toisin kuin meidän sisäkasvit, joista ei sitten puhutakaan.

Lipaisu!

Portinvartija
Meidän mätsäröinnit on jääneet tältä kesältä aivan kokonaan ja oottelen, että täällä Hämeenlinnassa tai lähialueilla niitä järjestettäisiin. Kauhean kauas ei viitsi lähteä ajelemaan mätsäreiden perässä, kun Pinjan käytös moisissa karkeloissa on viime kerroilla ollut vähän, hmm, kyseenalaista. Pitäis harjotella ennen seuraavia mätsejä, mutta jotenkin on jäänyt semmonen treenaus. Ei olla käyty Hämeen shelttien koulutuksissakaan kun viimeksi joskus toukokuussa, mutta ens viikolla vois mennä pitkästä aikaa, jos vaan on hyvä keli. Ei nimittäin oikeen innosta lähteä ajamaan tunnin matkaa päästäkseen sateeseen seisoskelemaan ja huonolla kelillä siellä tuskin on porukkaakaan. Odotan jo kovasti elokuun puolessa välissä olevaa shelttileiriä, taitaa olla kesän ainoa "reissu", minne pääsee. Koko perheen voimin sinne siis.



Jep, nurmikon vois leikata. Mutta kattokaa noita kukkia! Niin ja Pinjaa!
Uus Hellokitty-pallo, ai että!
Ainiin, pakko hehkuttaa! Eilen tuli lenkillä vastaan 7 viikon ikäinen kultaisen noutajan pentu. En oo sitten pitkään aikaan nähny mitään niin suloista, sen pennun mahakin oli niin pömppö, että meinas itku tulla! Ja se katse, voi apua. <3 Olin siinä sitten, että eihän tuosta oo kauaa, kun Pinja 7 kuukautta oli sen 7 viikkoa... Voi tätä ajankulua, ihan älytöntä. Mutta onhan tämä arki helpottanut tosi paljon, kun ei tarvi ravata ulkona jatkuvasti ja olla enää niiden ihan perusasioiden äärellä koko ajan.

Mutta mepä Pinjan kanssa jatketaan harjoituksia ja oispa kiva saada mitattua tuon neitin säkäkorkeuskin pitkästä aikaa. Kasvupatit kun ovat etujaloista tasoittuneet kovasti ja karvakin alkaa olla niin tuuheaa, että. Sinne se pentukarva vaan hupeni ja aikuiskarva on alkanut ottaa vallan...



maanantai 9. heinäkuuta 2012

Mökkeilyä

Oltiin Pinjan kans pari päivää nautiskelemassa mökkitunnelmasta ja hyttysten ininästä Savonlinnassa mun kaverin mökillä. Akkaporukalla oli kyllä mökillä niin kivaa! Saatiin saunoa, uida ja ennen kaikkea SYÖDÄ hyvin. Pinjakin nautiskeli olostaan, kun sai olla vapaana ja syödä niin monta mustikanvarpua, kun vaan kerkesi.
Ekan illan mökillä Pinja oli aika ressissä, kun piti kaikkia neljää naikkosta paimentaa ja koittaa olla yksinkin ulkona kun me saunottiin. Onneksi eilinen ja tämä päivä olikin sitte rauhallisempia nuoren koiraneitin osalta, kun oli muutama ihminen oli vähemmän paimennettavana ja Pinja selvästi alkoi jo tuttua mökillä oloon. Pinjukka (=Pinjan uus lempinimi, jonka mun kaveri keksi sille tässä viikonlopun aikana) molskahti eilen kahteen kertaan veteen laiturilta, kun se oli ilmoittamassa "hukkuvista" uimareista ja hädissään räksytti laiturin päässä. Eipä oppinut tyttö ensimmäisestä kerrasta, vaan tipahti siis toistekin laiturin päästä veteen ja kiireellä uiskenteli sitten rantaan... Jospa se järkikin lisääntyis iän myötä sitten.

Kuvat kertoo enemmän kun mun kertomukset, enkä tällä hetkellä jaksa kovin kummoisia kertoillakaan.


Mikä rauha, mikä hiljaisuus...

Näkymä Seppäjärvelle mökin pihasta

Siristelyä




Savonlinnassa käytiin kallioilla kävelyllä

Juomatauko



Lorkkimista

Välillä piti istahtaa alas, kun oli niin lämmin ja hiostava ilma!

Kalpeat naiset rannalla...

Kauppatorin laiturilla

Mättäällä

Seppäjärvi

Kiire tuli, kun kutsuttiin!

Pystykorvapenikka

Mietteliäs katse

Viimeinen aamu: väsynyt, mutta niin onnellinen tunnelma!


Herrrkullista kaislaa!