Raakaruokaluento ja helteiset mätsärit

Olin sivistämässä itseäni lauantaina Riikka Lahden BARF-raakaruokinta käytännössä -luennolla ja voin kyllä heti näin alkuun todeta, että tulen siirtämään Pinjan raakalaiseksi. ;) Ensin syötän kuitenkin sille tuon 1st choicen penturuokasäkin loppuun, kun kerran sen olen ostanut. 4,5 tuntia kestäneellä luennolla Lahti puhui koiran suolistosta ja ruuansulatuksesta, BARFiin kuuluvista raaka-aineista, entsyymeistä, gluteiinin vaikutuksesta ja eliminaatiodieetistä. Varsinkin nuo gluteiini-asiat olivat minulle aivan uutta ja johan alkoi ahdistaa, kun kuulin, miten paljon kyseinen aine vaikuttaa koiriin mm. tukkimalla suoliston, läpäisemällä suolen seinämän ja kertymällä muihin elimiin ja aiheuttaen hiljalleen kehittyviä "vanhuuden oireita". Tätä liima-aineena käytettävää gluteiinia löytyy tableteista, valmisruuista, solmuluista sekä koirankekseistä. Yök, sanon minä! Lahti kertoi, kuinka moni vanhempi koira on piristynyt huimasti ja niitä on jopa luultu pennuiksi, kun ne on siirretty raakaruokaan. Hän oli siis itse siirtynyt raakaruokintaan omilla koirillaan useampi vuosi sitten ja pitää nyt raakaruokaluennoitsijana sekä tekee yhteistyötä Muschin kanssa. Lisää tietoa Riikka Lahdesta ja hänen kennelistään löytyy täältä.

Raakaruokinta on siis ideologia, eikä mikään valmis kaava, joten ihmisillä on siitä monia eri mielipiteitä. Pääasiassa koiralle syötetään siinä lihaisia luita, lihaa, sisäelimiä, kalaa ja kasvissosetta. Jotkut syöttävät myös lisäravinteita, kuten öljyjä, C-vitamiinia ja merilevää. Jokaiselle koiralle tulee räätälöidä oma ruokavalionsa koiran iän, käyttötarkoituksen ja koon mukaan ja tämä lienee raakaruokinnassa ainakin omasta mielestäni se vaikein juttu. Koiraa seuraamalla voidaan löytää sille sopiva ruokamäärä, eli laihtuuko/lihooko se siirryttäessä raakaan. Tämän enempää en ala raakaruokinnasta täällä höpisemään, sillä en ole mikään asiantuntija, vaan vasta perehtymässä kyseiseen asiaan. Olen kuitenkin asian suhteen innoissani ja uskon, että ruokinnalla voin vaikuttaa oman koirani terveyteen ja että se elää mahdollisimman pitkän elämän.

Pinjan kanssa ollaan ulkoiltu paljon, sillä joka päivä on ollut niin loistava sää, että kyllä on kelvannut tehdä pitkiä lenkkejä metsässä ja kirmata nurmikolla! Toki metsissä on sen verran hyttysiä, että ainakin meikäläistä alkaa jossain vaiheessa kyseiset inisijät ottaa päähän, Pinjaa ne eivät ole tainneet pahemmin haitata. Punkkeja en ole vielä Pinjasta löytänyt ja valkosipulirouhetta olenkin sille syöttänytkin n. kerran viikossa ruuan seassa. Se siis vissiin toimii punkkikarkotteena!
Pinja on nautiskellut auringosta tuossa meidän parvekkeella. On tainnut neiti muutaman hämähäkin ja muurahaisenkin syödä välipalana, kun nuo ötökät näyttää Pinjaa niin hirveesti kiinnostavan. Mutta onhan tämä Pinjan eka kesä, joten kaikki on sille niin jännää ja uutta!

Tähän väliin muutama viime viikolla otettu kuva.

"Äiti, mää mahun tänne vielä!"

"Näyttelyhihnaa! Arrggg..."

Kaula(ton)

Lepotauko

"Mää en jaksa ennäää..."

Tammen alla varjossa on hyvä olla.

Kaunis!

Sunnuntaina, eli eilen, oltiin täällä Hämeenlinnassa Kaupunginpuistossa mätsäreissä ja aurinko porotti aivan pilvettömältä taivaalta hiekkakentälle, jossa kehät olivat. Oleskeltiin ennen kehiä varjossa ja kyllähän tuo Pinja kovasti läähättikin, kun alkaa olla turkkia neitillä jo sen verran.
Kaikki pennut oli samassa luokassa ja niitä oli muistaakseni 12. Oltiin Pinjan kanssa ekassa kehässä yhtä cockeria vastaan ja saatiin punainen nauha. Pinja meni ihan ok, maata vaan ois tahtonut neiti haistella melkoisesti ja ravaaminen meni aika huonosti verrattuna aiempaan. Punaisten kehässä Pinja oli melko väsynyt ja kuumuuskin varmasti vaikutti asiaan. Neitillä oli jälleen nenä maassa melkein koko ajan, eikä paikallaan seisominen kiinnostanut alkuunkaan. Oltiin punaisten pentujen 5. ja saatiin Pedigreen ruokatölkki palkinnoksi (jolla heitän kyllä vesilintua, sillä sitä Pinja ei syö). Jäi jotenkin huono maku tuosta mätsäristä, kun tuntui, ettei tuomari oikeen osannut asiaansa. Sinisiä pentuja hän seisotti valehtelematta jonkun 5 minuuttia putkeen, kun ei tiennyt, miten koirat pitää sijoittaa... Eli ei osannut koko mätsärin käytäntöä. Kävi kyllä niitä pentuja sääliksi, jotka joutuivat tököttämään siinä suorassa auringonpaisteessa pitkään ihan vaan ihmisten osaamattomuuden takia.
Mutta tällä kertaa näin, saipa Pinja taas kokemusta ja väsytystä.

Ennen kehiä

Punaisten kehässä

Pinja oli taas sosiaalisella päällä ja iloisesti kaikkia moikkamassa