Lomakuulumisia ja mätsäritunnelmointia

Maanantaina käytiin Pinjan kanssa illalla Raahessa moikkaamassa Hillaa, otettiin pientä näyttelytreeniä yhden koulun pihassa ja käytiin vielä lopuksi vähän koirapuistoilemassa. Pinja päätti puistossa alistua Hillan leikkiessä ja eiköhän neiti kellahtanut suoraan märkään lätäkköön ja haisi tämän jälkeen aika "luonnolliselta". Ajattelin jo, että joudun pesemään koko koiran ensimmäistä kertaa (oon vältellyt Pinjan pesemistä viimeiseen asti, sillä turha peseminen kuivattaa ihoa). Turkin kuivuessa hajukin onneksi katosi ja pääsin jälleen helpolla tuon turkin kanssa. Kun Pinjalla ei ole vielä karvanlähtökään alkanut, niin on tosiaan ollut kiva elellä sen kanssa ja suht karvattomassa kämpässä!

Tomerat akat!

Kaunis Hilla

Puolipystykorva-Pinja ja Hilla niin kuuliaisina!

Tiistaina Pinja oli mun pikkuveljen hoidettavana kun itse lähdin päiväksi Ouluun. Ei ollut neiti kuulema halunnut millään lähteä ulos, takapihalla oli sentään suostunut käymään pissalla. Mutta pitemmälle lenkille ei sitten millään... Ruoka oli kuitenkin maistunut reippaasti, mikä ei kyllä yllättänyt ollenkaan! Kun tulin kotiin iltasella niin vastassa oli tietysti energinen kakara! Sitten lenkkeiltiin ja leikittiin koko ilta.
Keskiviikko meni lenkkeillessä ja pääsipä Pinja leikkimään naapurin reilun vuoden ikäisen welsh corgin kanssa. Mahtavaa, että Pinja sai kerrankin leikkiä oman kokoisen ja tasaväkisen koiran kanssa. Kyllä neitiä sitten väsyttikin, kun oli saanut purkaa energiaansa leikkimällä ja juoksemalla ympäriinsä.

Tänään päästiinkin jälleen mätsäritunnelmiin, kun ajeltiin aamupäivällä Liminkaan Pohjois-Suomen snautseri- ja pinseriharrastajien järjestämään tapahtumaan. Vähän jänskätti, että sataako siellä 50 kilometrin päässä vettä, mutta onneksi aurinko paistoi lähes koko mätsärin ajan! Mukaan lähti siis myös Hilla-labbis omistajansa Miinan kanssa mätsäridebytoimaan. Pieniä pentuja oli ilmoittautunut vain 9 kappaletta ja Pinjan kanssa päästiin heti ensimmäisinä kehään 9 kuukauden ikäisen chihuahuan kanssa. Pinja esiintyi edukseen ja pöydälläkin oli nätisti, mitä nyt pisti takamuksen kenttään hampaita katsottaessa. Mukava miestuomari kehui Pinjaa reippaaksi sheltiksi ja mittasi vielä säkäkorkeudenkin, eli 36 cm näytti mitta! Ei oo tullut kuin sentti lisää kuukauden takaisesta ja olinkin aika yllättynyt, sillä Pinjasta ei sittenkään ehkä tule jättiläistä...
Saatiin ensimmäistä kertaa ikinä punainen nauha ja olin kyllä ylpeä tuosta karvaisesta teinistäni.

Eka kehäpyrähdys

Namnam, herkkutikkua välipalaksi!

Punaisten kehässä Pinjaa alkoi jo vähän tympimään mokoma touhu, eikä se olisi oikein malttanut seistä nätisti paikoillaan. Vaikeutta lisäsi vielä se, että juuri kun seisoskeltiin siinä tuomarin silmien alla, niin muutama pikkupoika tuli rullalaudoillaan aika lähelle temppuilemaan. Pinjan piti tietysti niitä vahtia tarkkana, ettei oikein mun kädessä olevat herkkupalatkaan kiinnostaneet koko aikaa. Siitä sitten tuomari valkkasi 5., 4. ja 3. ja me jäätiin seisoskelemaan siihen yhden kääpiösnautserin kanssa. Tuomari pohti pitkään meidän välillä ja juoksutti vielä kerran kehän ympäri. Lopulta oltiin ykkösiä ja minä tietysti ihan ällikällä lyöty! Eihän siinä sitten muuta kun jäätiin odottelemaan BIS-kehää ja istuskeltiin Miinan ja nuorten neitien kanssa nurmikolla auringon lämmöstä nauttien. Pinjakin pisti pitkäkseen, niin väsynyt neiti jo siinä vaiheessa oli ja minä mietin että mahtaakohan tuo jaksaa vielä kerran kehässä pyörähtää...

Seuraavat kuvat on sitten punaisten pentujen kehästä.

Palkka!

Nätisti se seisoo.

Ansaittu lepotauko ennen BIS-kehää.

BIS-kehää ennen palkittiin näyttelyn parhaat snautseri- ja pinserirotuiset koirat. Lopulta BIS-kehään päästyämme Pinjan keskittyminen oli jossain ihan muualla kuin minussa ja menihän se koko homma sitten vähän plörinäksi. Kun piti lähteä ravaamaan kehää ympäri, Pinja tarttui melkein heti mun housunlahkeeseen kiinni ja oikein murisi. Olipa siinä sitten vähän mielenkiintoista koittaa saada tuo pentu irrottamaan otettaan, kun ei tosiaan meinannut namitkaan enää kiinnostaa tippaakaan. Suosiolla selviydyttiin kuitenkin sijalle BIS 7. , eli toisiksi viimeisiksi. Palkinnoksi saatiin pokaali, ruusuke, seinäkello, kahvipurkki, koiran herkkuja, sateenvarjo ja ruokakupin alusta. Oon kyllä niin mahottoman ylpeä tuosta pikkuneidistä, joka osaa yllättää joskus positiivisestikin!

Hieno tyttö (joka ei millään enää jaksanut seistä, kun otettiin tämä poseerauskuva palkintojen kans!)