Aurinko!

Pakko tehdä tällainen aurinkoa ylistävä blogiteksti, sillä me ollaan Pinjan kanssa niiiin nautittu valosta, lämmöstä ja kesäisistä jutuista näin toukokuun viimeisinä päivinä. Mulla on siis perjantaihin asti lomaa, jonka jälkeen oonkin sitten koko kesän töissä ja vapaa-aika meneekin sitten mitä luultavimmin Pinjan kanssa touhutessa. Eilen käytiin koirapuistoilemassa ja Linnanpuistossa istuskelemassa. Koirapuistossa ei pienten koirien puolella ollut vielä ketään, kun me sinne mentiin. Hetken päästä puistoon pöllähtikin lauma pikkutyttöjä, jotka hetken isojen koirien puolella koiria paijattuaan siirtyivät tekemään tuttavuutta meidän neitin kanssa. Oonkin aikasemmin saattanut mainita, että Pinja pelkää lapsia, sillä se ei ole niiden kanssa kauheasti ollut tekemisissä. Oon kyllä koittanut aina, kun joku lapsi haluaa tulla Pinjaa puhuttelemaan, sanonut joka ikiselle naperolle, että Pinja on pentu ja vielä arka. Jos mulla on ollut mukana Pinjan herkkuja, oon antanut lasten syöttää Pinjalle niitä, jotta Pinja tajuaisi lasten olevan ihan kivoja tapauksia. Aikuisia kohtaan Pinja on yleensä avoin ja nauttii vieraidenkin ihmisten huomiosta ihan täysillä. No, nämä lapset olivat onneksi rauhallisempaa tyyppiä (sanoivat olevansa oikeita koirafaneja!) ja Pinja menikin niiden luo, kun olivat kyykyssä, eivätkö tehneet äkkiliikkeitä. Sitten kun yksi niistä tytöistä nousi äkkiä ylös ja lähti juoksemaan kohti koirapuiston porttia, Pinja innostui haukkumaan ja tapansa mukaan spurttailemaan ympäriinsä. (Tässä kohtaa useampi lapsi on jo säikähtänyt ja lähtenyt juoksemaan Pinjaa karkuun...) Tilanne rauhoittui kuitenkin äkkiä ja Pinja jatkoi koirapuistossa omien reittiensä kulkemista. Jonkin ajan päästä puistoon tuli pienten puolelle 8-vuotias dalmatialaisnarttu, joka ei Pinjasta kauheasti välittänyt. Vähän aikaa koirat haistelivat toisiaan ja kun dalmatialainen olisi halunnut haistella Pinjaa tarkemmin, Pinja päätti mennä penkin alle piiloon kaiken varalta.

Koirapuistossa

"Ei kai nuo lapset oo tulossa tänne, no mää komennan niitä!"

Linnanpuistossa

Aina löytyy jyrsittävää

Aij että on kiva saaha hulluuskohtaus ja hinkata selkäänsä nurmikkoon!

Tänään käytiin tuossa aikaisemmin tutustumassa tässä meidän lähellä olevaan koirien uittopaikkaaan. Noh, en oo aivan varma, löydettiinkö tarkalleen sitä uittopaikkaa, mutta ainakin muutama sen näkönen ranta tuli Katumajärven rantaa pitkin kulkevalla polulla vastaan. Pinja ei kuitenkaan mennyt uimaan, vaikka koitin sitä houkutella veteen heittelemällä keppejä sinne. Luultavasti Pinja sitten tajuaisi, että vedellä voi tehdä jotain muutakin, kuin vaan juoda sitä, jos olisi joku uimaintoinen koira mukana näyttämässä mallia. Oispa kyllä kiva, jos Pinja innostuis uimisesta, sillä kesähelteillä se olis hyvä keino viilentää tuon koiran oloa ainakin hetkellisesti.

Vehreää

Pinja ekaa kertaa elämässään pitkospuilla

"Uskaltautuiskohan sitä tuonne veteen..."

Ilme!

Aarre!

Voi kesäkesäkesä!

"Lokkeja mä bongailen... tahdon saada suuren!"

"Mitä sää äiti tuijotat?"

Vapaus!

Kaunis kuin (voi)kukka!

Tänään ollaan menossa illalla käymään kuukauden tauon jälkeen Hämeen shelttien tapakoulutuksessa Kangasalalla. Saapa nähä, kuinka Pinja malttaa keskittyä tällä kertaa harjoiteltaviin asioihin, vai viekö hajut neitiä kuten viime kerralla. Tähän loppuun vielä pieni ilouutinen: huomasin aamulla, että Pinjan toinen yläkulmuri oli irronnut! Jee! Toivottavasti toinenkin irtoaa pian...