Raakaluita, leikkiä ja mätsäröintiä

Pinja sai tällä viikolla ekat raa'at luunsa, joiden koluaminen osoitteutuikin todella mieluisaksi puuhaksi meidän neidille! Pinja on viettänyt tunteja koluten poron- ja naudanluita ja neiti on hyvin tietoinen siitä, että nämä herkut ovat yksinomaan hänen omiaan. Ostin Pinjalle naudan rustoluita pakastimeen ja ne kyllä maistuu, pitää kokeilla muitakin luita tässä pikkuhiljaa.
Naapurin Fiti-villakoira on tässä parina päivänä peräkkäin käynyt Pinjan kanssa leikkimässä tässä meijän Pihassa ja Pinja nappaa kyllä välittömästi luunsa jämän suuhunsa ja lähtee juoksemaan Fitiä karkuun. Tästä Fiti tietty intoutuu ja käyttä tilanteen hyväksi ottaen jonkun Pinjan leluista suuhunsa. Silloin Pinja yleensä suuttuu ja alkaa puolestaan jahtaamaan Fitiä luu suussaan ja samalla haukahtelee lelujensa ryöstäjälle varoittavia haukkuja. Tätä sitten jatkuu niin pitkään, kunnes jomman kumman äippä tulee sanomaan, että nyt riittää. Mutta on se vaan niin kiva, että naapurissa on Pinjalla sellainen samankokoinen kaveri, jonka kans on ilo leikkiä! Tässä vähän kuvasaldoa teinien leikkihetkestä eiliseltä.

Parempi pitää luu suussaan koko ajan...

Fiti (10 kk) menee tukka putkella

"Hähää, pöllimpäs tän luun!"

Vaanija pusikon takana

Fiti maastoutuneena

"Äh, mihin se kaveri nyt viilettää?"

Äkkipysäys. Huomatkaa oikeessa alalaidassa vaaniva musta kikkarakarvainen peto...

Kieli alkaa jo näyttäytyä, on tainnu olla vauhdikkaat leikit!

Mitäköhän tästäki nyt sanois... tullu äitiinsä?

Niin (harvinaisen) fiksun näkönen elukka. Tuitui.

Tänään lähdettiin vähän lonkalta käymään mätsäreissä Iittalassa, kun on sekin touhu jäänyt tänä kesänä vähemmälle ja nyt oli tuossa 20 kilometrin päässä mahdollisuus mennä harjottelemaan näyttelyhommia. Pentuja oli 23 kipaletta ja Pinja numerolla 15. Mentiin hyvissä ajoin paikalle tööväilemään ja ilmottautumaan, eli jo ennen 11 oltiin paikalla, vaikka pentukehä alkokin vasta 12 aikaan. Aika pitkään saatiin ootella, ennen kun meijän vuoro koitti ja siinä ootellessamme minä tietty bongasin paikalta toisen sheltin, jota sitten mentiin tervehtimään. En kerenny siinä muuta kun kysyä, että saako tulla haisteleen, kun tämä toinen sheltti alko ojentamaan Pinjaa ihan kunnolla hampaat irvessä ja tuli meijän nuoren neitin päälle hampaitaan käyttäen. Pinja ei siis kerennyt kun haistaa tämän toisen sheltin kuonoa, kun se oli jo maassa hädissään vikisemässä. Onneksi selvittiin säikähdyksestä moisesta välikohtauksesta ja toisen sheltin omistaja oli kyllä aidosti pahoillaan, ettei ollut kerennyt huomata koiransa reaktiota ajoissa. Kuulema on vanha piika (8 v) ja hyvinkin tietoinen omasta itsestään, eikä moinen käytös ollut siltä mitään uutta. Pinja oli kyllä hetken nolona ja ihmeissään tapahtuneesta, mutta hetken päästä annettiin koirien haistella toisiaan vähän, eikä sitten ollut enää mitään ongelmaa. Huomasin kuitenkin, että Pinjalla näkyi suussa verta ja liekö itse saanut purtua poskeaan siinä hötäkässä. Pitää nyt kuitenkin seurailla tuon neidin vointia tarkemmin, jos sen toisen koiran hampaat saivatkin aikaan veren tulon. Verta ei siis tosiaan mitenkään tihkunut, vaan takahampaiden kohdalla sitä näkyi vähän. Jotenkin sitä itse on tottunut siihen, että sheltit on vain innoissaan, kun näkevät rotutovereitaan ja ovat tosi ystävällisiä toisilleen. Muun rotuisia koiria kohtaan monilla shelteillä oon nähnyt "roturasismia" ja varautuneisuutta enemmänkin. Mutta pitipä tämänkin sattua, eikä ikinä sais olettaa, että joka ikinen sheltti olis kiltti!

Vuoroa odotellessa

Tiirailija

Ennen kehiä vähän muistellaan, miten tää juttu oikeen menikään.

Kuvaaja oli vähän väärällä puolella... mutta Pinja seisoo kumminkin näppärästi.

Mutta tosiaan parikehään päästiin sileäkarvaisen noutajan kanssa ja aluksi Pinja seisoi nätisti ja ravasikin ilman ongelmia kehän ympäri. Pöydällä oli rohkea ja antoi katsoa alun pullikoinnin jälkeen hampaansakin. Tuomari pyysi esittämään liikkeet kolmiossa ja siinä alkoikin sitten Pinjaa kyllästyttää; neiti intoutui muristen nappaamaan mun lahkeesta kiinni, mutta onneksi irroitti otteensa kun komensin. Sininen nauha napsahti sieltä ja sinisten kehästä meidät käteltiinkin sitten ensimmäisenä pois. Pinja tosiaan innostui sinisten kehässä haukkumaan ja häiriintyi edellä ravaavasta koirasta sen verran, että lähti pinkomaan remmissä ihan kunnon kyytiä. Myös murinaa ja lahkeeseeni tarttuvat hampaat nähtiin tälläkin kertaa. Hohhoh, ei siis muuta kun reeniä, reeniä! :D
Mua kun houkuttais ilmottaa Pinja loppuvuodesta johonkin näyttelyyn, että sais jonkun laatuarvostelun junnuikäisenä tuolle teinille. Ennen sitä pitää kyllä saada nuo pelleilyt kehässä loppumaan... Harjoitusta siis kaivataan ja nyt otetaan kyllä itteemme niskasta kiinni ja aletaan ottaan joka viikko edes kerran ravaamisreeniä. Seisomisessa Pinjalla ei oo mitään ongelmaa ja osaa kyllä paikallaan olla ilman venkoilua.