Shelttileireilyä ja pentuajan loppu

Viime viikonloppuna oltiin Hämeen shelttien leirillä, josta selvittiin väsyneinä, mutta onnellisina (ja minä hivenen myös nuhaisena). Nyt seuraa siis vähän stooria antoisasta viikonlopusta niin tekstin kuin kuvienkin muodossa.

Perjantaina töiden jälkeen huomasin Pinjan "alaosastossa" jotain uutta ja jo pitkään odotettua; verta, eli nyt ne juoksut sitten alkoivat, Pinjan ollessa 8 kuukautta ja 1 viikon vanha! Ja just kun oltiin lähdössä viikonlopuksi runsaasti koiria sisältävälle reissulle... No, soitin vielä eräälle leirin järjestäjälle ja varmistin, että ollaanko vielä tervetulleita juoksentelusta huolimatta ja onneksi meidät kelpuutettiin edelleen mukaan. Ajeltiin vajaa tunnin matka Urjalaan, Taikayö campingiin, eikä Pinja tällä kertaa kuolannut yhtään matkalla, joten taitaa tuo matkapahoinvointi olla laantumaan päin, jes! Ekana leiri-iltana kerettiin majoittautua, käydä iltapalalla, tutustua vähän muihin leiriläisiin koirineen, saunomaan ja uimaan, käymään iltalenkillä ja paistamaan makkaraa. Leirillä meitä yöpyi 12 henkilöä ja x-määrä koiria (meidän mökissä oli 5 ihmistä ja 9 koiraa). Mun mielestä näin ensikertalaisen silmin oli tosi mukavaa, että leiriläisiä oli noinkin kohtuullinen määrä, joten ihmisiin ja koiriin pääsi tutustumaan paremmin.

Lauantaina meillä oli toiminnantäyteinen päivä ja aamupalan jälkeen alettiin laittaa koiria näyttelykuntoon. Sain hyviä vinkkejä ja opastusta Pinjan korvien ja jalkojen trimmaukseen Peltoniemen Tuulikilta (kasvattaa shelttejä kennelnimellä Peltsun) ja Pinjan puskittuneista korvista tulikin oikein siistit pienellä fiksauksella. Nyt ei muuta kun ostamaan kunnon trimmi-, tassu- ja ohennussaksia!

"Onko pakko, jos ei taho...."

Arvaa, kumpi on se trimmattu korva?

 

Naatiskelija

Piilossa innokkailta vikittelijöiltä (joita muuten riitti)

Trimmailun jälkeen otettiin vähän näyttelytreeniä ja Pinja oli kertakaikkiaan aivan vallaton! Nuori neiti olis kovasti halunnut leikkiä, eikä ravaamisesta meinannut tulla oikein mitään. Sain hyviä vinkkejä kokeneemmilta koiran esittämiseen ja eihän tuo Pinjan (ja myös minunkin) esiintyminen parannu muuten kuin treenaamalla kovasti ja usein, myös häiriössä. Lyhyen treenihetken jälkeen käytiin juoksuttamassa Pinjaa ja Jali-shelttiä metsässä ja molemmat saivat purkaa ylimääräistä energiaansa niin, että jäkälät pöllysi.

Mittailua, tuloksena tällä erää 38,5-39 cm. Jospa se kasvu nyt olis siinä, kun ne juoksutkin alkoivat. ;)

Pinja ja Jali

Pinja löysi ihanan varjopaikan, jossa oli hyvä odotella omaa vuoroaan ennen mätsärikehään pääsyä.

Lauantain leirimätsäreissä oli luokat koiran värin mukaan, joka oli mun mielestä hauska idea! Pinja oli 2 muun merlen kanssa samassa luokassa ja oltiin hienosti (ja oletettavastikin) kolmansia tässä uljaassa sinisessä joukossa.

Vuoroa odotellessa

Merlet rivissä

Pentuenergiaa leirillä: reippaat Hertta ja Hugo

Loppupäivä meni lauantaina syödessä, ulkona oleskellessa ja illalla taas saunottiin, uitiin ja paistettiin makkaraa. Nukkumaan mentiin melko aikaisin, sillä univelkaa oli ihan riittävästi ja mulla alkoi olla jo lauantaina sen verran nuhainen olo, että oli parempi nukkua kunnon yöunet.

Sunnuntaina meillä oli aamupäivällä rally-tokoa ja se olikin mukavaa puuhaa. Mentiin Pinjan kanssa mökkien pihaan tehty rata pariin otteeseen ja huomasin kyllä useammin kuin kerran, että hihna on siinä hommassa tosiaan pelkästään tiellä. Kuulema alokasluokan rally-tokokisoissa koira on hihnassa, ylemmissä luokissa rata suoritetaan ilman hihnaa. Eli ei muuta kun harjottelemaan tätäkin lajia hihnan kanssa! Lounaan jälkeen meillä oli vielä leikkimielisenä kisana koiran kanssa suoritettava tehtävärata, jossa oli mm. pujottelua, hyppy ja mukin alle piilotetun nakin etsintää. Pinjan kanssa mentiin rata kahdesti, koitettiin parantaa ekan suorituksen aikaa ja olihan tuo hauska koittaa spurtata tehtävärata mahdollisimman nopeasti. Voittoa ei herenut, mutta hauskuus oli tärkeintä tässäkin hommassa ja nauraa sai niin omalle kuin toistenkin suorituksille.

Viikonloppu oli mukava, täynnä huippuja shelttejä ja mukavia ihmisiä. Ollaan ehdottamasti ens vuonna menossa kyseiselle leirille, koska porukka, ohjelma ja leiripaikka oli sen verran mieleisiä. Leiripaikkana toiminut Taikayö Camping oli koiraystävällinen paikka, jossa oli oma koirien uimarantakin. Meidän shelttileiriläisten koirien lisäksi paikalla oli varmaan kymmenkunta muutakin haukkua.
Pinjalta viikonloppu vei voimat, joka oli ihan ymmärrettävää ja olinhan tuota itsekin melko poikki sunnuntai-iltana kun päästiin kotiin.

Mutta eipä meidän reissaamiset leiriin loppuneet, vaan heti maanantaina matkattiinkin tänne Vihantiin lomailemaan vajaaksi viikoksi ja lauantaina suunnataan Siilinjärvelle. Mulla on siis lomaa reilu viikko tässä ennen kuin koulun penkki kutsuu jälleen... Siihen asti nautiskellaan alkavasta syksystä, koitetaan treenailla näyttelyravaamista ja erilaisia temppuiluja tulee varmasti harrastettua kävelylenkkien lomassa.