Viime viikonloppu me vietettiin Kuopiossa kummipojan 1-vuotissynttäreillä ja kavereita moikkaamassa. Neitokaksikko pääsi hoitoon lauantaina Nami-koiran luokse ja Ninni olikin ilahduttanut pissaamalla toisen hoitajansa SYLIIN. Voi nolo! En kyllä vieläkään tajua, miten se on voinut oikeen tapahtua, mutta kunnon lätäkön neiti oli kuulemma lorottanut sohvalla istuvan ihmisen syliin. Muuten viime viikonloppu menikin sitten ilman mitään vahinkoja ja nautiskeltiin pitkistä kävelylenkeistä järven jäällä.
Muuten meille onkin tällä viikolla kuulunut kämpän etsintää, sillä vuokranantaja päättikin laittaa tämän meidän nykyisen asunnon myyntiin. Alkujärkytyksestä selvittiin ja heti samaisena päivänä, kun kuultiin tästä, niin alkoi armoton asunnon etsiminen. Muutamaa asuntoa kerettiin käydä katsomassa kunnes samasta kahden rivitalon taloyhtiöstä, jossa me nyt asutaan, onkin piakkoin vapautumassa juuri samankokoinen päätyasunto, kuin missä nytkin asustetaan! Ihan mahtavaa, kun ei tarvi 20 metriä pidemmälle kantaa tavaroita ja koiratkin tottuvat varmaan nopeammin uuteen asuntoon, kun samaan pihapiiriin saavat jäädä asumaan.
Ninnin suu alkoi haiskahtamaan oudolle jo jokin aika sitten ja suuta päivittäin tsekattuani ajattelin, että varmaan siellä vielä tikkejä on, vaikkakin tikkien kohdalle olikin kertynyt harmaat karvapallerot, jotka olivat peräisin turkintiputtaja-Pinjasta. Karvatuppoja sai hyvin yläikenestä kiskottua, mutta alhaalta niistä ei meinannut millään saada otetta, eikä rimpuileva pentu tietenkään auttanut asiaa.
Varasin torstaiksi ajan Helmeen tikkien poistoon ja ehdin jo miettiä, että onkohan Ninnin suussa joku tulehdus, kun se haisee niin pahalle. Helmessä lääkäri katsoi suuhun ja totesi, etteivät kaikki tikit ole vielä sulaneet ja että niihin tarttuneet karvat aiheuttavat suuhun ikävän hajun.
Sitten alkoikin operaatio tikkien poisto, joka sujui aluksi ihan hienosti. Olin varalta paastottanut Ninniä 8 tuntia, jos se jouduttaisiin rauhoittamaan operaation ajaksi. Minä pidin Ninniä kiinni ja lääkäri saikin nypättyä ylhäältä molemmilta puolilta tikit suht helposti pois, vaikka penska pullikoikin vastaan jo tässä vaiheessa melko terävänä. Alhaalta tikit olikin vaikeampi ottaa pois, sillä ne olivat vähän piilossa, tavallaan pienessä "kuopassa". Tähän tarvittiinkin sitten hoitajan apua ja niin minä pidin Ninniä kiinni ja sen etujalkoja supussa, lääkäri piti vastaantaistelevan soopelin suuta auki ja hoitaja nyppi pinseteillä tikit pois. Koko homma kesti noin 20 minuuttia ja hiki siinä meinasi tulla, niin kovasti Ninni hankasi vastaan. Lääkäri kehui Ninniä päivän reippaimmaksi asiakkaaksi, kun selvisi moisesta ilman rauhoitusta. Sheltiksi N on kuulema yllättävän kovapäinen yksilö ja sehän oli ihan mielenkiintoista kuulla jonkun muunkin suusta, mitä itse on huomannut...
Kotimatkan neiti N nukkuikin takapenkillä häkissä pois väsymystään ja minä olin kovin tyytyväinen, ettei neidin suussa ollutkaan mitään tulehdusta, vaan hajun aiheuttaneet karvatupposet saatiin pois.
Pinjan kanssa ei olla päästy rallya harrastelemaan ja eiliset harkat oltiin peruttu hallissa olevan valmennuksen takia. Ensi viikollakin meillä jää treenit väliin, kun mää oon lähdössä Turkuun viikonloppureissulle.
PS. Kannattaa koittaa onneaan ja osallistua arvontaan, jossa voi voittaa lahjakortin koirahierojalle! http://senttico.blogspot.fi/2013/01/osallistu-ja-voita-hieronta-lahjakortti.html#comment-form
 |
| Sohvanvaltaajat |
 |
| Namia! |
Loput kuvat onkin otettu tänä aamuna metsälenkiltä.
 |
| "Ihan varmaan siellä menee joku hiihtäjä..." |
 |
| Pinja pysähtyi sekunniksi poseerausasaentoon ja heti salamavalot alkoivat räiskyä! |
 |
| Matkanjohtajamme Ninni |
 |
| Puunrungon tutkijat |
 |
| Kuonot kohti tähtiä! |
 |
| Loppuun Pinjan tähtisilmä-terkut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti