Nyt on muutama touhukas päivä pikku-Ninnin kanssa elelty ja oikein reipas pentu on ollut tähän mennessä. Ääntäkin siitä jo lähtee, kun Pinjan kanssa leikkivät ja peuhaavat (en ainakaan muista, että Pinja olis tuossa iässä ollut vielä noin äänekäs, vaikka tällä hetkellä neiti tuntuukin rakastavansa omaa ääntään). Onneksi Pinja osaa leikkiä Ninnin kanssa melko nätisti, tai ei pentu ainakaan ole ollut moksiskaan, vaikka se vähän väliä kaatuilee Pinjan loikkiessa ylitse.
Yöt on mennyt hyvin, pentu on malttanut nukkua neljään tai viiteen asti, jonka jälkeen olen herännyt pentukakan "huumaavaan" tuoksuun... Ninni on ottanut nukkumapaikakseen lattialla öisin houkuttelevassa mytyssä olevan päiväpeiton, vaikka mulla onkin sängyn vieressä sille oma peti, jolle se iltaisin nukahtaa. Jossain vaiheessa se on kuitenkin joka yö siirtynyt sinne päiväpeittomytyn päälle koisimaan onnellisesti.
Eilen koirat oli ekaa kertaa pitempään keskenään, Ninni pentuaitauksessaan kaiken varalta. Iloinen vastaanottokomitea oli mua vastassa, kun palasin kotiin; Ninni vinkui täyttä kurkkua ja Pinja yhtyi kuoroon iloiseen haukahdellen. Vesikupin pentu oli saanut kaadettua, mutta onneksi vesi oli imeytynyt aika hyvin pissa-alustaan, eikä ihan koko häkki lainehtinut.
Eilen kävi muutama mun kaveri moikkamassa Pinjaa ja Ninniä. Reippaasti pikkuneiti oli tervehtimässä uusia tuttavuuksia ja Pinjakin oli syliin tunkemassa... Pientä mustasukkaisuutta havaittavassa siis! Edelleenkin Pinja on omistavainen leluistaan, mutta eilen se antoi Ninnin leikkiä sentään hetken jollain lelulla ja tietysti Pinjalla itsellään piti silloin olla joku toinen lelu omistuksessaan.
 |
| Tutustuminen kumppareihin |
 |
| Pihapensaan maistelua, namii! |
 |
| Tarkkailua |
Pinjalle tuli eilen tasan 9 kuukautta täyteen ja ne ekat juoksut loppui tuossa viime viikon loppupuolella. Ajoittainen apaattisuus meni juoksujen mukana ja nyt neiti on taas oma, iloinen ja vilkas itsensä. Jospa se kasvukin olis nyt pysähtynyt ja shelttileirillä mitattu 38,5 olis se lopullinen mitta. Paino on pysytellyt siinä vähän päälle 8 kilossa, vaikka neitillä ruokahalua riittää. Viime viikolla Pinja oksensi yhtenä yönä ja seuraavana päivänäkin koulusta tullessa löysin sängyltäni ei-niin-kivoja ylläreitä: 3 oksennusta... Tai siis oksennukset oli syöty ja jäljellä oli haisevia länttejä. Yök. Luulen, että Pinjan oksentelu johtui sen edellisenä iltana syömästä rustoluusta ja luunpalasiahan se sitten puklautteli ulos.
Ollaan Pinjan kanssa harjoiteltu näyttelykäyttäymistä tässä meidän lähellä olevalla hiekkakentällä ja se alkaa sujua jo ihan hyvin! Turha *erseily on vähentynyt ja malttia on tullut lisää. Ostin Pinjalle uuden, jämäkämmän näyttelyhihnan, joka ei ole ihan ohuenohut, tuulessa lepattava naru. Jospa me tässä syksyn aikana joissain mätsäreissä käytäis ja tosiaan Jyväskylän kv:hen ilmoittautuminen on vielä mietinnässä...
 |
| "Mun frisbee!" |
 |
| "Mitä sää Ninni oikeen hommaat?" |
 |
| Tytskät. <3 |
 |
| Ninnin syysmuotia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti