Meininkiä mätsäreissä

Käytiinpä eilen mätsäreissä Linnanpuistossa ja voin heti näin alkuun todeta, että läskiks män! Pinja oli aivan "mua ei kiinnosta mikään ja tää mätsärihomma on ihan tylsää ja haluun olla rauhassa teini ja leikkiä vaan kavereitten kaa" -tuulella. Sää oli mitä parhain ja Linnanpuisto pullisteli porukan paljoudesta. Kyseinen tapahtuma oli jonkun mäyräkoirakerhon järjestämän, joten paikalla oli yks jos toinenkin lyhytjalkainen pötkylä, joista Pinja tykkää ihan hirveesti! Neiti ois halunnut käydä jokaista mäyristä porisuttamassa, mutta ei se nyt ihan niin mee se homma, ainakin näin koitin karvaiselle teinilleni kertoa. Muutamat painierät Pinja otti siinä viheriöllä borderterrierin, nahkan (=lyhytkarvainen collie, eli silekarvainen collie), shiban, lapinkoiran ja sekarotuisen kanssa. Oli siis riemua ja haukkua täynnä tämä ilta.

Lämmintä oli! Ennen kehien alkua nautiskeltiin nurtsilla.

Kehässä ei sitten oltukaan parhaimmillaan, ekalla kierroksella mentiin 7 kuukauden ikäisen shiban kanssa ja tämä koiruushan meni aivan tosi rauhallisesti ja hienosti, toisin kuin Pinjan ravaaminen oli yhtä kiitämistä ja nenä maassa viilettämistä. Seisoa neiti jaksoi kivasti ja pöydällä oli ihan ok, mitä nyt hampaiden katsominen oli jälleen jotain tosi epämieluisaa. Sininen nauha sieltä napsahti ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.

Kehässä ekalla kierroksella.

Väliajalla harjoitellaan nätisti olemista.

Odotella tosiaan saatiinkin, sillä pentuja oli n. 30 kipaletta, isot ja pienet samassa. Sinisten kehässä Pinja ei todellakaan malttanut enää keskittyä, namit ei mun kädessä kiinnostaneet tippakaan, mutta housunlahkeet ja tällä kertaa myös paidan hihat, olivat sitäkin enemmän mahtavia juttuja ja niissä se neiti sitten roikkuikin koko kehässä kiertämisen ajan. Toki pysähdyin heti, kun homma alkui luisua lapsesta ja kehotin takanatulijoita ohittamaan meidät. Olipa aika hieno fiilis, kun koira roikkuu vuoroin lahkeessa ja vuoroin hihassa, murisee ja ärisee enemmän kuin ikinä ja muut pentujensa kanssa kehässä olijat naureskelevat meidän touhulle. Noo, huumorilla mentiin jälleen ja meidät käteltiin kehästä pois ensimmäisten joukossa lohdutusnamipussukalla lahjottuna. Varmaan ei olis pitänyt antaa Pinjan niin paljon leikkiä muiden kanssa, mutta kun sattui olemaan niin monta sellaista koiraa paikalla eilen, joiden kanssa Pinjalla synkkasi hyvin ja kerrankin oli tasaväkisiä painikavereita, niin annoin neidin nautiskella koiran elämästä. Seuraavat mätsärit ovatkin sitten kuukauden päästä, joten tässä keretään kovasti harjoitella rauhoittumista ja pitää taukoa noista maksullisista näyttelyreeneistä.

Sinisten kehässä, Pinjakin käyttäyty tässä vaiheessa vielä fiksusti...

Ollaan tässä ihan just lähössä käymään perjantai-illan piristykseksi shelttilenkillä Aulangolla, mukaan lähtee eräs kahden shelttinartun omistaja, jonka kanssa ollaan kerran aikaisemminkin käyty yhdessä lenkkeilemässä. Joten ei muuta kun sinne hyttysten syötiksi ja viikonlopun jälkeen varmaan jotain tarinointia olisi jälleen luvassa...