Pinja ja Ninni: Juhannuksen vietossa

Eilen kääntyi Golfin keula vaihteeksi kohti Vihantia, kun mulla koitti huikeat 3 päivän vapaat! Saadaan olla Pinjan kanssa kahdestaan juhannuksen vietossa täällä mun porukoilla, kun mun vanhemmat on reissussa ja kämppä on tyhjillään. Eilinen matka meni Pinjan osalta pahoinvoiden ja ennen Jyväskylää neiti sitten tekikin oksut häkkiinsä... No, olihan tuo jo aikakin, kun en edes muistanut, että milloin Pinja viimeksi onkaan oksentanut autoon. Muuten 6 tunnin matka meni rauhallisesti, pari kertaa pysähdyttiin jaloittelemaan. Oltiin eilen vasta ysin jälkeen täällä perillä ja Miinan & Hilla-labbiksen kanssa tehdyn iltalenkin jälkeen oltiin molemmat ihan valmiita nukkumaan. Tänään ollaankin oltu tehokkaita ja aamulenkille lähdettiin intoa täynnä. Pinja hoksasi järven rannalla heinikon, jonne neiti paineli hyvin määrätietoisesti, eikä tullut sieltä pois, vaikka kuinka sitä kutsuin. Pinjan turkin hajusta päätelleen se oli löytänyt jonkun omasta mielestään iiiiihanan raadon, jossa oli sitten pyörinyt... Jepjep, koiranomistajan ihanuuksia nämäkin! Pinja näki aamulenkillä myös elämänsä ekan siilin, jota ois ollutkin mukava lähteä seuraamaan ja saamaan parit piikit nenuun. Onneksi Pinja tajusi jättää piikikkään lyllertäjän rauhaan! Pinja ihmetteli myös kaikkia lintuja ja niiden ääniä ja muutama sorsapoikuekin me nähtiin järvellä. Mutta ai että tätä ihanaa kesää ja varsinkin kesää Vihannissa! Täällä, jos missä, sielu lepää ja voi keskittyä olennaiseen, eli koiran kanssa päämäärättömään tööväilyyn. Syksyn sateissa ja talven -30 asteen pakkasissa viihtyminen täällä onkin sitten vähän eri juttu...

Kesäfiilis <3

Aurinko vai tulevaisuusko se nyt noin häikäsee?

Aamun lenkkeilyn jälkeen Pinja pääsi tekemään tuttavuutta naapurin chihuahuan kanssa ja ottamaan pikku torkut. Puolen päivän aikaan käytiin pitkällä lenkillä Hillan ja Miinan kans ja tytöt saivat juoksennella vapaina. Päätettiin lähteä lenkin jälkeen uimaan, kun aurinko niin mukavasrti lämmitti ja kokeilla, josko nuoret neiditkin uskaltautuisivat veteen. Ajeltiin Koivulammelle ja "ihanan" suon läpi käveltyämme saavuttiin uimarannalle, joka olikin päässyt puskittumaan hieman sitten viime käynnin. Mutta paikka oli omiaan koirien kanssa pulikointiin! Hilla meni veteen pienen maanittelun jälkeen ja uiskentelikin hienoja pätkiä, mutta kyllä silläkin taisi olla aika kiire rantaan. Pinja oli vähän ihmeissään, kun me ihmiset mentiin sinne kylmään veteen ja Hillakin seurasi perässä. Aluksi Pinja jäi suosiolla haukkumaan rannalle, mutta uskaltautui kastamaan tassunsa ja vahingossa pari kertaa taisi lumpsahtaa päälleen veteen... Otin Pinjan syliin ja uitin sitä muutaman kerran. Kun päästin irti, neiti ui määrätietoisesti rantaan. Pinja oli kyllä niin huvittava näky läpimärkänä, kun se näytti niin raukalta ja laiheliinilta! Kun päästiin uimasta takaisin kotiin, niin pesin pinjan kaulasta häntään asti. Lähtipä aamulenkillä hankitut hajut lammen hiekkojen lisäksi pois. Pinja onkin ollut väsynyt tyttö ja nytkin meinaa mennä silmät aivan väkisin kiinni tuolta neidiltä, kun se koittaa tuossa pysyä hereillä ja vahtia mun tekemisiä. Tässäpä kuvamateriaalia tän päivän uinti(lue: räpiköinti) reissulta.