Pinja ja Ninni

2.2.12

Moi ja vuh! Minä olen Pinja, 7 viikon ja 5 päivän ikäinen shetlanninlammaskoira. Olen vielä vähän pyörällä päästäni, sillä eilen koin suuren elämänmuutoksen, kun minut erotettiin emästäni sekä sisaruksistani. Muutin tänne Hämeenlinnaan erään nuorenparin luokse, jotka olin tavannut aikaisemmin muutaman kerran, mutta en kuitenkaan tuntenut heitä sen paremmin. Nyt kuitenkin asustan täällä kerrostalossa, vaikka kasvattajani luona sain telmiä sisarusteni kanssa pitkin poikin ison omakotitalon lattioita. Ulkona sain myös mennä vapaasti, mutta eilen minulle laitettiin jostain syystä panta kaulaan ja pannan jatkeeksi pitkä naru.. ihmettelen edelleen, miksi ihmeessä he niin tekivät! Minun tekisi mieli vain purra hihnaa ja rapsutella kutittavaa pantaa, mutta eivät ne noin vain minusta irtoakaan. Pitää kai vain tottua niihin. 

Eilinen automatka meni osaltani hyvin, vaikka aluksi pitikin vikistä hieman. Luovutin kuitenkin pian, sillä uni alkoi painamaan ja nukahdinkin mukavasti Katriksi kutsutun toisen omistajani syliin etupenkille. Heräilin kuitenkin useamman kerran, sillä oudot valot ja äänet häiritsivät untani. Saavuimme pimeällä tänne Hämeenlinnaan ja heti minut laskettiinkin lumiseen maahan pissalle. Vähän meinasi paleltaa, sillä en oikein uskaltanut liikkua oudossa ympäristössä mihinkään päin. Katri nosti minut syliinsä ja tulimme tänne sisätiloihin lämpimään, mutta kuitenkin aivan outoon paikkaan. Haistelin ja tutkiskelin paikkoja ja söin iltaruuan. Sitten olikin aika lähteä taas käymään pihalla ja tällä kertaa teinkin reippaana tyttönä kakankin ulos. Ulkoilun jälkeen minulla oli pieni villi päällä ja pitihän sitä leikkiä kaikilla uusilla leluilla, joita uudet omistajani olivat minulle hankkineet. 

Nukkumaanmenoajan koittaessa en oikein malttanut rauhoittua aloilleen uuteen petiini ja minun pitikin vähän itkeskellä äidin ja sisarusten perään. Lopulta nukahdin, kun minua siliteltiin hellästi ja olinkin jo hoksannut, ettei kannata itkeä, sillä ei minulla ollut mitään hätää!