Tokokurssin toinen kerta meni keskiviikkona meidän osalta hyvin ja saatiin melkoisesti henkilökohtaista ohjeistusta, sillä kurssilla meitä oli vain kaksi koirakkoa. Otettiin tokohyppyä, paikallamakuuta ja liikkeestä seisomista. Tokohyppy meni hyvin yhdellä laudalla, jota ei siis nostettu siitä korkemmaksi. Pinja meni iloisesti joka kerta esteen yli, eikä edes yrittänyt kiertää, jei! Ohjaaja oli esteen toisella puolella namilautasen kanssa ja minä lähetin Pinjan esteen yli sen ollessa hihnassa ja kiiruhdin Pinjan ylittäessä esteen itse toiselle puolelle.
Paikkamakuu on meidän kohdalla siinä jamassa, ettei Pinja malta olla paikallaan makuulla. Tämä johtuu täysin siitä, ettei moista olla kotioloissa harjoiteltu koskaan. Kurssilla tämä osuus meni meillä siihen, että palkkasin Pinjaa parin sekunnin välein sen ollessa makuulla ja jos se koitti nousta istumaan, niin käskin sen heti takaisin maahan ja odotin pari sekuntia, ennen kuin aloin taas palkata sitä. Pikkuhiljaa Pinja malttoi maata paikallaan kauemmin, mutta tätä siis harjoitellaan kotona, samoin kuin liikkeestä seisomista. Sivulletuloa ja perusasentoa tuli myös harkattua tällä kurssikerralla ja kouluttaja kehuikin Pinjan kehittyneen perusasennossa. No, sitä ollaankin hinkattu joka välissä kotona niin sisällä kuin ulkonakin.
Nameja kului tällä kerralla paaaljon enemmän kuin ekalla kerralla ja nehän loppuivat multa kesken! Onneksi toisen kurssille tulleen osallistujan taskut pullottivat pieneksi silputuista nakeista ja sain häneltä nameja, jotka riittivät kurssikerran loppuun. Kiitos vielä avuliaalle kurssitoverilleni! Ensi kerralla varaudun kyllä sellasilla namipusseilla, ettei tasan lopu palkat Pinjalta kesken.
Lauantai-iltana katselin sunnuntain säätietoja ja sateiselta vielä silloin näytti ennustukset, joten sunnuntain mätsäreihin lähtö oli epävarmaa. Sunnuntaiaamuna sateli vähän, mutta lähdettiin säätä uhmaten Pinjan kanssa mätsäreihin. Ninni sai jäädä olosuhteiden pakosta kotiin, vaikka olisin mielellään ottanut sen mukaan sosiaalistumaan. Mätsäripaikalle löydettyämme ilmottautumisaikaa oli enää vartti jäljellä ja autolle oli vähän haastavaa saada parkkipaikkaa, niin paljon oli koiraväkeä lähtenyt liikenteeseen! Kun sain parkkeerattua niin riennettiin ilmoittautumispaikalle, jonka jono oli melkoisen pitkä. Jono sen kun vain kasvoi vielä meidän jälkeenkin ja kehät alkoivat vähän myöhässä. Onneksi sadekin taukosi ja meillä oli kivasti aikaa ennen omaa kehävuoroa käydä kävelyllä koulun viereisessä puistossa.
Pentuja oli liki 30 ja kun meidän vuoro viimein tuli, olin niin keskittynyt Pinjan esittämiseen, etten oikeasti muista, millainen koira meillä oli vastassa! Pinja haukahteli iloisen tapansa mukaan ravatessamme ympäri kehää, mutta yksilöarvostelussa edestakaiset liikkeet neiti hipsi kuono tukossa. Pöydällä Pinja käyttäytyi hyvin ja hampaatkin antoi katsoa ilman sen kummempia vastalauseita. Punainen nauha napsahti meille ja jäätiin oottelemaan uutta kehäpyrähdystä. Tässä mätsärissä olikin vähän erilainen systeemi, kuin mihin oli tottunut; punaisten kehästä BIS-kehään pääsi 3 parasta ja kaikkien luokkien sinisen nauhan saaneet oli KAIKKI samassa kehässä! Kaikki punaisen saaneet pennun, meidät mukaan lukien kutsuttiin kehään ja tuomari kävi vielä vilkaisemassa kaikki läpi ja tuijotti pitkän tovin jokaista koiraa. Pinja malttoi seistä pitkän aikaa namikäteeni keskittyen, mutta kun takana ollut saksanpaimenkoira alkoi ilmoittaa tylsistymisestään, Pinja pälyili taakseen minkä kerkesi ja pisti takapuolensa kenttään juuri sillä hetkellä, kun tuomari kulki meidän ohi! No, ei siinä muuta kun uusi seisotus ja napotettiin siinä taas kiltisti aikamme. Mietin tosin siinä vaiheessa, että hyvä kokemus tämäkin punaisen nauhan saaminen. Yllätyksekseni tuomari valitsikin Pinjan toiseksi parhaaksi pennuksi ja matkamme jatkui vielä BIS-kehään!
Kaikkien sinisten kehäkeikistelyn jälkeen päästiin vielä kerran kisaamaan kehään ja tällöinkin tuomari seisotti meitä aika kauan, jonka jälkeen kätteli 5 koirakkoa pois, jättäen Pinjan ainoana pentuna kehään. Sitten tuomari juoksutti vielä kerran kaikkia kehän ympäri ja jätti meidän neljänsiksi. Olin kyllä aivan ilosta soikeana, kun Pinja pärjäsi pitkästä aikaa niin hienosti. Ihan mahtavaa sen jälkeen, mitä tuon neidin kehäkäytös vielä kesällä oli. Saatiin palkinnoksi pari ruusuketta, kaikenmaailman nameja, herkkutikkuja, koirankeksejä ja shampoota.
Mätsärihuumassa ilmoitin Pinjan sitten vihdoin sinne Jyväskylä KV:seen... hui. Voin vaan kuvitella, miten kuukauden päästä jännittää! Mutta käydään nyt kattomassa, mitä tuomari tykkää meijän isoluisesta, ylikorkeesta ja liian mustasta shelttiteinistä.
Eilen käytiin Hämeenlinnan toisessa Musti&Mirrissä ostamassa vähän barffisekoituksia ja punnitsemassa molemmat neidit, kun ei Ninni oikeen malta pysyä keittiövaa'an päällä ja meidän henkilövaa'astakin on patterit loppuneet! Ninnille on painoa kertynyt nyt 10-viikkoisena 2,5 kg ja Pinjalla vähän vajaa 10 kuukauden iässä reilu 9 kg. Mua kieltämättä vähän kauhistutti tuo Pinjan paino... Vaikka onhan neidillä kyllä korkeuttakin enemmän kuin oikean kokoisella shelttinartulla. Kylkiluut tuntee, mutta kyllä niiden päällä jonkunlainen kerros rasvaa on. Pinja syö aika lihapainotteisesti, vaikka nappulat on sillä vielä ruuassa mukana. Luita se saa kerran-pari viikkoon, naudanmahaa ja öljyä lisäilen annoksiin päivittäin. Lenkeillä mulla on aina mukana nappuloita tai nameja, joita Pinja saa jos otetaan jotain tottelevaisuusjuttuja lenkin aikana. Niistä ei pitäisi kuitenkaan kertyä mitenkään huomattavaa määrää energiaa. Vois vähentää tuota lihan määrää ja katsoa, onko sillä painoon mitään vaikutusta.
Tähän loppuu vielä muutamat otokset eilisillalta meidän soopeliriiviöstä ja merlekaunottaresta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti