Viikonloppureissu ja rallytokon aloitus

Kiirettä pitäis meikäläisen kouluhommien osalta, mutta pakko vähän huilata ja kirjoitella koirien kuulumisista -pian varmaan jaksankin ihan uudella innolla jatkaa maalauksen suunnittelua ja tutustumista übermielenkiintoisiin kuitulevyihin...!

Perjantaina Ninnillä oli aika nelosrokotteelle ja kaupungin ell.lääkärillä sen käytin, kuten olen Pinjankin käyttänyt. Automatka meni Ninnillä yksin häkissä ollessa hienosti siankorvaa jyrsiessä, eikä pahoinvointia ollut tällä kertaa. Vai oonkohan edes maininnut, että Ninni oksensi kerran pari viikkoa sitten alle 10 kilometrin automatkalla? No kuitenkin, silloin neidillä oli pahoinvointia ja sen jälkeen sitä ei ole ollut. Lääkärillä punnitsin Ninnin ja vaaka näytti 2,8 kg. Pinjahan painoi saman ikäisenä ekalla rokotuskerralla tasan 4 kg, että kyllä Ninnin ainakin mittoihin pitäisi jäädä. Korkeutta en ole saanut siltä mitattua, mutta jospa tässä joku päivä ottais sen asiakseen.
Rokotusta Ninni ei huomannut, vaan söi mun kädestä ja tutkimuspöydältä nappuloita ihan innoissaan, pusutteli niin lääkäriä kuin työharjoittelijaakin ja tutki paikkoja innoissaan häntä heiluen. Reipas neiti!
Rokotusreissun jälkeen lähdettiinkin ajelemaan kohti Siilinjärveä viikonloppureissulle koirien toiseen "mummulaan". Reilu 4 tuntia kestänyt matka meni koirien osalta rauhallisesti "yhden pysähdyksen taktiikalla". Kumpikaan ei voinut pahoin, vaan koirat nukkuivat kylki kyljessä samassa häkissä. Illalla perille päästyämme virtaa sitten riittikin ja iltavillien jälkeen molemmat rauhoittuivat Pinjalle entuudestaan tuttuun, mutta Ninnille uuteen paikkaan.

Lorkkija

"Iik, tää olikin kylmää ja märkää!"

Kaislan mutustelija

Lauantaina ulkoiltiin ihanassa syyssäässä (ihanaa siinä oli tosiaan se, että EI satanut) ja koirat kirmasivat vapaina metsikössä, rannalla ja hiekkakentällä. Oli hauskaa! Kaikki tämän postauksen ulkokuvat ovat siis tuolta lauantain lenkiltä.

Vauhtia!

Niin nätti ilme! Mutta nuo takajalat on aika, hmm, pinjamaisesti ihan miten sattuu!

Ninni maastoutuu

Koiranpentuilme

Terhakka Nippunen (havunneulanen nenussa)

Kurkistus

Lauantaina oltiin vähän sosiaalisiakin ja käytiin moikkaamassa stabyhoun-Luddea ja kääpiövillis-Pyryä. Molemmat koirat ovat Pinjalle entuudestaan tuttuja, mutta Ninnille ne olivat uusia tuttavuuksia. Aluksi Ninni pelkäsi pennun vinkkelistä isoa Luddea, joka on nuori ja aika innokas koira, mutta lopulta Ninni oli aivan oma reipas itsensä ja tutki uutta paikkaa uteliaana. Myös Ludden kanssa samassa taloudessa asuvat kissat saivat uteliaan pennun huomion ja toiselta kissalta tulikin tassuläpsy kuonolle ja Ninnihän tästä ärsyyntyi; se alkoi haukkua räksyttämään kissalle, joka viis veisasi pennusta. Onneksi Ninni tajusi lopulta jättää kissan rauhaan ja keskittyi leikkimään kissojen lelulla, pienellä hiirellä joka oli juuri sopivan kokoinen pennun hampaisiin.

Ludden tapaamisen jälkeen käytiin moikkaamassa Pyryä pienellä kävelylenkillä, jonka jälkeen mentiin Pyryn kotiin istuskelemaan ja juomaan teetä. Koirat olivat tässä vaiheessa aika sippejä ja Ninni nukahti sikeästi mun kaverin isosiskon syliin ja Pinja keittiönpöydän alle. Illalla molemmilla oli kuitenkin virtaa, kun palattiin takaisin anoppilaan. Toinen yö meni onneksi yhtä rauhallisesti kuin ensimmäinenkin. Sunnuntaina käytiin moikkamassa vielä sekarotuista Namia, joka tuli hyvin toimeen molempien shelttineitien kanssa. Nami lähteekin meidän kanssa eräreissulle kahden viikon päästä ja oli hyvä huomata, että Nami tuli Ninnin kanssa yhtä hyvin toimeen kuin Pinjankin.
Kotimatka meni väsyneissä tunnelmissa ja taas neidit nukkuivat kylki kyljessä takapenkillä häkissä ilman pahoinvointia.

Sunnuntaina kotiin päästyämme meillä olikin Pinjan kanssa melkein välittömästi lähtö rallytokon alkeet -kurssin ekalle kerralle Janakkalaan. Liityttiin Janakkalan koirakerhoon, joka järjestää eri lajien koulutuksia tuossa 15 kilometrin päässä sijaitsevalla hallilla. Ensimmäinen kurssikerta oli mukava ja meitä olikin vain kaksi koirakkoa, joten saatiin yksityisopetusta mukavan paljon. Tehtiin kahta eri rataa, jotka koostui kumpikin kolmesta tehtävästä. Pinjalla kesti aikansa tottua halliympäristöön, sen kaikkiin hajuihin ja ääniin, eikä ihan heti voitu aloittaa liikkeiden treenaamista. Mutta eipä tuo ollut ihmekään, kun koira ei ole koskaan missään hallissa ollut! Samaan aikaan hallissa oli toisessa päädyssä toiset treenit, joten häiriötä oli kerrakseen. Pinjan rentouduttua tehtiin spiraalia niin oikealle kuin vasemmallekin, käännöksiä ja koira eteen oikealta sivulle. Eli suht helppoja tehtäviä, joita rallykisojen alokasluokassa voi eteen tulla. Pinjan intensiivistä seuraamista  ja sen intoa tehdä asioita kehuttiin. Toivotaan, että into säilyy korkealla niin koiralla kuin itsellänikin! Vaikka en yhtään epäilekään, että into tuosta vaan laantuisi, on tuo rally sen verran hauska laji. Seuraavat treenit onkin meillä vasta kahden viikon päästä, joten saadaan lähteä syyslomalle rauhassa jo ens lauantaina, ihanaa! Sitä odotellessa takaisin kouluhommien pariin...