Kevään viimeinen rally + erkkarijännitystä

Kotiuduttiin just tyttöjen kans JANKK:in hallilta, kun meillä oli tosiaan Pinjan kans viimeiset rallytreenit tälle keväälle. Syksyllä sitten mahdollisesti jatketaan ohjatusti ryhmässä, mutta jos me sitä ennen käytäis kisaamassa (!!!) kesän aikana ainakin kerran alokasluokassa. Ite vaan oon niin epävarma lähtemään kisaamaan, koska tiedän oman jännitykseni vaikuttavan niin paljon koiraan. Pitäis vain rohkaistua ja luottaa siihen, että osataan alokasluokan liikkeet ja mennä kisoihin rennolla asenteella ilman mitään suurempia odotuksia. Tämä on meikäläiselle paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta joskus pitää uskaltaa mennä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolellekin!

Meillä oli tosi kiva treeni äsken ja tehtiin rata kahteen kertaan, sillä meitä oli vain 3 koirakkoa, joten aikaa oli hyvin. On se vaan hauska huomata, että vaikka meninkin ilman koiraa kahteen otteeseen radan kuivaharjoitteluna, niin silti sitä onnistuu mokailemaan heti kolmannen tehtäväkyltin kohdalla kun koira on mukana! Oli täyskäännös oikeaan ja minä siinä sähelsin semmosen 270 asteen käännöksen ja ihmettelin, että miten meidän edessä ei olekaan seuraavaa tehtäväkylttiä... Joo-o, no kannattais varmaan oppia lukemaan tai jotain.

Pinja teki töitä innolla, mutta huomasin kyllä neidin väsyneen Musti&Mirrissä vierailusta. Ollaan muutettu siis eri puolelle Hämeenlinnaa ja nyt meillä on kävelymatkan päässä lähin M&M. Päätin sitten tänään iltapäivälenkin yhteydessä käydä kyseisessä liikkeessä treeninameja ostelemassa ja onhan siinä toki enemmän ihmettelmistä noilla tytskillä kuin normilenkillä.
Ninni pääsi tosiaan mukaan odottelemaan autoon Pinjan ja minun treenaillessa. Lopussa meille jäi semmonen 10 minuuttia luppoaikaa ja Pinjan ollessa väsyneen oloinen, kävin vaihtamassa merleneidin mörköikäiseen soopeliin. Ninnille teki hyvää vähän päästä ihmettelemään hallin hajuja ja vieressä treenailevia koirakoita. Bongasin näyttelypöydän hallilta ja nostin neidin sen päälle. Muutamaa ihmistä pyysin katsomaan Ninnin suuhun ja yllättän hyvin meni tämä ex-tempore -pöytätreeni, sillä neiti N ei näyttänyt jännittävän enää, kun joku outo ihminen tuli tirkistelemään sen suuhun. Toivon nyt tosissaan, että Ninni osaisi myös huomenna käyttäytyä yhtä rauhallisesti pöydällä kuin tänään. Huomisesta puheenollen on muuten semmonen jänskätys päällä nyt, ettei oo tosikaan! Pitäis ens yönä malttaa nukkuakin ja aamulla ois herätys 5:30, että varmasti keretään näyttelypaikalle hyvissä ajoin palloilemaan ennen kehän alkua. Nyt vielä vähän tavaroiden tsekkausta ja iltalenkin jälkeen Ninnin rinnuksen, mahanalusen ja koipien pesu.

Sade ei haittaa meijän Pinjaa

Kurarallia!

Ninski

 

Sunnuntain mätsärit

Oltiin sunnuntaina Tuuloksessa kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa Broholmeryhdistyksen järjestämässä Match Showssa. Olin ilmoittautunut ennakkoon netissä kyseiseen ilonpitoon, joten esitin Ninnin ensimmäisessä parissa pienissä pennuissa ja Pinjan samoin ensimmäisellä "vuoronumerolla" pienissä aikuisissa. Pieniä pentuja oli mukana reilu 10 ja Ninni pääsi ekalla kierroksella vastakkain kääpiösnautserin kanssa. Ravaaminen meni hyvin, samoin paikallaan seisoskelu, mutta pöydällä neiti olikin sitten aika paniikissa ja meni ihan kippuralle koko koira. Antoi tutkia itseään ja katsoa hampaat, mutta kyllä huomasi, että Ninniä hirvitti moinen touhu. Punainen nauha kuitenkin saatiin pöytämöröstä huolimatta. Punaisten kehässä päästiin vetämään letkaa ensimmäisenä kehän ympäri ravatessa ja siihen asti Ninni meni oikein nätisti, kunnes se ärsyyntyi takana taukoamatta räksyttäneelle toyterrierille ja haukahti takaisin. Seisottessa samainen ärhäkkä miniterrieritapaus räksytti Ninnin takana edelleen, eikä neiti oikeen meinannut malttaa keskittyä namin tuijottamiseen. Sijoitusta ei herunut, mutta Abby korkkasi hienosti ensimmäisen mätsärikokemuksensa ollen pienten pentujen punaisten saaneitten toinen! 

Koko mukana ollut shelttikööri, eli Abby 9 kk, Pinja 16 kk ja Ninni 8 kk.

Pienten aikuisten kehän alkua saatiinkin sitten odotella toista tuntia ja kerkesin hyvin käydä Pinjan kanssa pari kertaa tyhjässä kehässä ottamassa pöytätreeniä ja ravaamista eestaas. Yllätyin neidin käytöksestä halliolosuhteissa jo tässä vaiheessa ja kehään mentiin hyvillä mielin. Saatiin vastaamme mäyräkoira, joka esiintyi tosi hienosti. Pinja seisoskeli pöydällä tuomaritädin kopeloitavana kuin vanha tekijä ja liikkeetkin meni hyvin, paitsi kolmiota mennessä se peitsasi ainakin yhden sivun verran... Minä kun en oikeen ole hoksannut, miten saada Pinja ravaamaan hitaammassa vauhdissa. Sininen nauha saatiin ja jäätiin odottelemaan sinisten kehää.

Tässä välissä oli ihan hyvin aikaa käydä tuhlaamassa rahojaan kauppakeskuksen Musti&Mirrissä ja sieltä löytyikin hyvään tarjoushintaan Espreen shampoota valkoiselle turkille, hoitoainetta ja molemmille koirille pienet vilkkuvalot pantoihin.Pieniä aikuisia olikin 30 kipaletta ja vihdoin kuin sinisten kehä alkoi, niin olin jo ihan varautunut siihen, että meidät käteltäisiin ensimmäisten joukossa pois. Mutta vielä mitä! Tuomari valkkasi meidän 4 parhaan joukkoon ja lopulta Pinja oli pienten aikuisten sinisten nauhan saaneitten kolmas. Palkintopotti oli muutama puruluu, kakkapussiteline ja -pusseja, tuikkukynttilöitä ja tuikkukippo (ajankohtainen kapistus muuten).

Oli muuten väsyneitä shelttineitejä kun kotio päästiin... Pinja-raukka joutui kuitenkin vielä illalla korvaavalle rallyn harkkakerralle ja kyllä huomasi, että merleneiti oli ollut monta tuntia "ihmisten ilmoilla" aikaisemmin samana päivänä. Ei oikein keskittyminen meinannut riittää koko harkkakerraksi. Kokonaisuudessaan kivasti meni kuitenkin reenit, kun tehtiin noin 15 tehtävän rataa pariin kertaan ja muuten odotteluaikana itsenäisesti yksittäisiä liikkeitä. Me hiottiin Pinjan kanssa edelleen oikella seuraamista ja mun jalkojen välistä pujottelua.

Tänään mennään Ninnin kanssa jälleen shelttikoulutukseen treenailemaan näyttelyjuttuja ja varsinkin sitä pöytää! Toivottavasti ei sada ainakaan ihan kaatamalla...

Ostoslistaa ja muutamat kuvat

Aina sitä on (koiria omistava) ihminen jotakin vailla! Tällä hetkellä hankintalistalla olisi seuraavat
- turkinhoitoaine, mieluiten spray
- valkoiselle turkille tarkoitettu shampoo (valkoisten kohtien pesuun)
- ohennussakset, joiden ois kiva olla laadukkaat heti kerralla, ettei tarttis uusia ostaa ihan heti
- Kong-lelut (2 kpl)
- trimmipöytä. Siis kuinka ihanaa ja helppoa ois vaan nostaa koira pöydälle ja suorittaa harjaukset, kynsienleikkuut, näyttelyharkat, tassu- ja korvakarvatrimmit siinä?
Siinäpä sitä olis. Jos vaan rahaa jostain taivaalta tippuis, niin hankkisin nuo heti!

Huomenna mennään harjoittelemaan Ninnin kanssa ens viikonlopun erkkaria varten mätsäreihin Tuulokseen. Pinjakin pääsee mukaan muistelemaan näyttelyhommia ja se menee siis ekaa kertaa pieniin aikuisiin kisaamaan. Saas nähdä, miten meidän neitien käy. Ite ainakin ootan innolla huomista ja mätsäritunnelmaa. Ollaan tällä viikolla muutaman kerran käyty harjoittelemassa näyttelyjuttuja tämän meidän uuden asuinalueen läheisellä parkkiksella ja kyllähän ne alkaa ihan hyvin sujua. Onneksi pentuluokassa annetaan vielä aika paljon anteeksi koiran käytöksen puolesta, joten erkkari ei nyt ihan niin hirveesti jännitä. Saapa kuitenkin nähä sitten viikon päästä, kun mää en voi kuitenkaan jännitykseltäni nukkua enkä syödä...

Ninni tapittaa

Hei, me liikutaan!

Pinja tuijottaa, että millon se nami sieltä taskusta oikeen ilmestyy...

Nuotiopaikalla

Iiks! Viimeksi kun tämmönen kuva otettiin, niin ei tytöt olleet läheskään saman kokosia... Onhan niillä kokoeroa edelleenkin, mutta molemmat näyttää niin aikuisilta.

Muutto takana ja harkkajuttuja

Hiphei, täällä taas pienen päivitystauon jälkeen uutta energiaa pursuten. Tähän taukoiluun on jälleen ollut syynsä, nimittäin me muutettiin pääsiäisen aikana uuteen asuntoon. Eli uuteen kaupunginosaan ja lenkkimaastoihin tutustuminen on ollut kuluvalla viikolla pääosassa kaiken työharjoittelun, kämpän laittamisen ynnä muun pakollisen lisäksi. Pinjalle tämä oli siis jo toinen muutto meillä ollessaan ja hienosti on neiti sopeutunut uuteen asumukseen, samoin kuin Ninnikin. Pinja myös päätti, että nyt kun on uusi kämppä, niin voishan sitä aloittaa ne juoksut tähän huhtikuun alkuun... Eli molemmat neidit on nyt samaan aikaan juoksussa ja oikein viriileitä tapauksia ovatkin, huh! Kovasti siis koittavat saada tehtyä uusia sheltinpentuja maailmaan keskenään.

Sunnuntaina on lupa...

...levähtää vähän.

Viime keskiviikkona otin Ninnin mukaan Hämeen shelttien koulutukseen Kangasalalle toiveena saada soopelilapselle vähän pöytäkokemusta ja näyttelyreeniä ennen erkkaria (joka on muuten aivan liian pian...).
Reeniä tosiaan saatiin ja rutkasti sitä vielä tarvitaan, ennen kuin voisin sanoa, että tuo neiti handlaa sen homman. Hyvä kun en itekään osaa kehäkäyttäytyä sen peremmin kuin koirakaan...
Ninni pääsi pöydälle kopeloitavaksi ja pentuhan meni ihan mutkalle, kun outo ihminen tuli silittelemään. Sai olla tosi tarkkana, ettei Ninni ois pudonnut pöydältä alas, niin kovasti se koitti nojailla meiläläiseen koko painollaan. Ei se kuitenkaan hampaitaan vilautellut, mutta jänskätti vaan hirmuisesti koko tilanne: uusi paikka, paljon koiria ympärillä ja outo ihminen vielä haluaa käpälöidä.

Näyttelyhihnassa Ninni onneksi kulki suurimman osan ajasta nätisti ja tuo pitää todellakin esittää kävelyvauhdissa, hidas hölkkä saa penskan loikkimaan vähän liian innoissaan. Seisominen menee ihan hyvin, vaikka Ninnistä olis välillä kiva pistää takapuoli maahan. Maassa tököttämisestä en ota paineita, ainut asia mikä nyt jännittää erkkaria ja tulevaisuutta ajatellen, on pöydällä oleminen. Onhan Ninniä pöydällä pidetty, mutta ennen viime keskiviikkoa vain kotioloissa. Harmi kun alkuvuodesta ei mätsäreitä ole täällä päin järkätty, niin olisi päässyt pöytää harjoittelemaan ihan "tosi olosuhteissa". Viime keväänä Pinja oli just sopivassa iässä mätsärikauden startattua ja sen kanssa päästiin heti harjoittelemaan näyttelyjuttuja.

Perjantaina oltiin Pinjan kanssa rallyharkoissa ja oikealla seuraamista hiottiin oikein kunnolla. Imuttamalla mennään tätä harjoitellessa vielä ja oikealla seuraaminen on nyt saanut vihjesanakseen "vierellä". Tehtiin hyppyä sekä agility- että toko-esteellä ja Pinja on kyllä hoksannut, mitä "hyppy" -sana tarkoittaa. Uutena asiana tuli seuraamispuolen vaihtaminen ohjaajan takaa ja jalkojen välistä. Takaa vaihtamisen Pinja tajusi äkkiä, jalkojen välistä menemisen hoksaamiseen menikin vähän kauemmin aikaa ja se on itsellenikin haastavampaa. Tälle keväälle onkin enää kaksi harkkakertaa luvassa + yksi korvaava kerta, joka on viikon päästä sunnuntaina. Tässä pitäisi siis alkaa pohtia kovasti ensi kesän ohjattuihin treeneihin osallistumisia, että mihin hakisin ja kumman koiran kanssa. Ninnin kanssa voitaisiin aloitella rally-tokoa ja Pinjan kanssa yritetään päästä agilityn alkeisiin.

Juokseva soopeli

Byää, mää en ehkä kestä! Mulla on nyt kaks aikuista(!!!) koiraa... Ninni-neiti päätti aloittaa juoksunsa tänään 8 kuukauden ja 9 päivän iässä. Olihan nuo merkitkin jo selvänä, mutta jotenkin olisin mieluusti pitänyt tuon soopelineidin vielä pentuna. Ikuisena pentuna...

Vielä vaavina

Vastahan se nukkua tuhisi tuossa olohuoneen matolla sikiöasennossa ja nyt se on jo liki aikuinen teinityttö. <3

"Hei pojat, täällä mä vaan juoksen..."

Eilen aamulla koirat pääsivät kirmaamaan jäällä Aulangolla ja meininkiä riittikin pari tuntia. Tässäpä muutama kuvallinen todiste eilisestä Pitkäperjantain auringonpaisteesta.

Järkevät jäällä...

Hippaa!

Pinja nauttii auringonpaisteesta

Täällä taas!

Huhhuijaa! Heti alkuun pahoittelut blogin hiljaiselosta, en oo vain yksinkertaisesti kerennyt/jaksanut/muistanut kirjoitella kolmeen viikkoon meidän toilailuista mitään. Mutta nytpä asia viimein korjaantuu ja kuulumisia tulee jonkunsortin pläjäys, ollos hyvä!

Maanantaina 4.3. sain koirille hommattua tymäkät loishäätötabletit, jotta nenäpunkki saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Pinjalla nenäpunkkioireet alkoivat silloin viikon 9 viikonloppuna, eli pärskimistä, sisäänpäin aivastelua (=kunnon kuolonkorinalta kuulostavaa kamalaa ääntä!) ja sierainvuotoa. Ninnille oireet tulivat vasta muutama päivä lääkityksen aloittamisesta, lähtivät pikku penteleet sitten vissiin liikkeelle nenuonteloissa... Oltiin sitten pari viikkoa ilman koirakontakteja ja ihmeen äkkiäpä tuo aika menikin. Aluksi aattelin, että voi kauhistus, nuo neidithän kerkeää vallan höperöityä, jos eivät pääse moikkaamaan koiratuttuja. Mutta oikein kivasti meni nuo pari viikkoa "karanteenissa".
Viikon 10 lopulla tultiin takaisin tänne Hämeenlinnaan ja mulla alkoi viime viikon maanantaina työharjoittelu, joka onkin sitten vienyt mehut meikäläisestä niin tehokkaasti, ettei blogin päivittäminen ole tullut ykkösenä mieleen iltaisin.

Viime lauantaina käytiin Aulangolla ja Vanajaveden jäällä aamulenkkeilemässä ja sieltäpä nämä seuraavana tulevat kuvat on otettu. Mukana menossa oli tyttöjen vakiolenkkikamu, eli 4-vuotias lappalaisuros Pietu. Oli vaan niin mahtava ilma, että pari tuntia vierähti aivan tuosta vaan käppäillessä ja lämmöstä nauttiessa. Niin kivaa!

Ninni viikkoa vaille 8 kk

Koko koirakööri

Pietu ja ihana kevätaurinko!

Aha, nonni! Nyt mää tiiän, missä Pinja viettää kaiket päivät aikaansa vartioiden ohikulkijoita.

Valaskala

Pinjan perus prinsessa-asento

Pätevä penska

Perjantaina 15.3. meillä oli Pinjan kanssa rallytreenit ja oikein kivasti menivätkin. Tehtiin paljon seuruuta, eikä ratoja menty tällä kerralla ollenkaan. Pinjan keskittyminen oli tällä kertaa tosi hyvää ja uutena asiana harjoiteltavien tehtävien listaan tuli oikealla puolella seuruu. Ei mikään ihan iisi juttu, kun koira on tottunut seuraamaan tähän asti hihnalenkeilläkin vain ja ainoastaan vasemmalla. Mutta tätä alamme nyt sitten työstämään. Muuten tehtiin reeneissä paljon avoimen luokan käännöksiä ja pyörimisiä. Nyt tuleekin sitten 3 viikon tauko ohjatuista treeneistä pääsiäisen ja hallin varausten takia, mutta itsenäisesti sitten hinkataan liikkeitä (jos vaan muistetaan).

Viime viikon sunnuntaina olikin jännät paikat mulla itselläni, sillä Pinjalla oli vuorossa virallinen sydänkuuntelu, polvitarkastus ja silmäpeilaus Riihimäellä joukkotarkastuksessa. Tutkivina eläinlääkäreinä toimivat Per ja Lotta Axelson Mevetistä. Silmiä jännitin ehdottomasti eniten ja muutama ylimääräinen hento karva niistä sitten löytyikin. Kuulema ei pitäisi vaikuttaa Pinjan elämiseen millään tavalla, mutta kyllähän ne silti harmittavat mua itseäni. Pinjan isällä on distichiasis todettu, mutta emä on silmiltään täysin terve tapaus. Eli toivon siemen täysin terveistä silmistä oli mulla ennen tuota tarkastusta olemassa. Mutta muuten neiti on priimaa polvien ja sydämen osalta, jes! Lonkat, selkä ja kyynärät menevät syyniin vielä tämän vuoden aikana, mahdollisesti nyt keväällä kun joku joukkari järjellisen matkan päässä järjestetään. Pinjan käytöksestä joukkotarkastupaikalla vielä sen verran, että olen todella positiivisesti yllättynyt! Neiti P:llä kun on ollut tapana aukaista äänensä hyvinkin herkästi uusissa tilanteissa, niin nyt pysyi kuono kiinni koko odotteluajan (30 min), yhtä hihkaisua sisään tulleelle äänekkäälle koiralle lukuunottamatta. Muutenkin neiti otti tosi lunkisti tilanteen ja malttia löytyi. Mun räkättäjä-räkänokka on ehkä pikkuhiljaa kasvamassa aikuiseksi...

Viime keskiviikkona käytiin Ninnin kanssa moikkaamassa kasvattajaa ja Ninnin Kata-emä oli saapunut jälleen synnytyspuuhiin Parolaan. Eipä nuo toisiaan tunnistaneet ollenkaan, Ninni ja Kata siis. Ninni oli niin kovin kiinnostunut luovutusikäisestä trikkipennusta (jolla muuten sama isä kuin Pinjalla), jota eräs perhe oli juuri tullut noutamaan omaan uuteen kotiinsa. Voi kuinka Ninni pennun menoa seurasikin häntä iloisesti viuhuen! Ninni mitattiin kasvattajan toimesta ja 33-34 cm saatiin tulokseksi. Itse olisin veikannut sen olevan 35 cm, mutta kyllä tuo turkki tekee aika paljon ja kun Pinjaan sitä olen viime kuukaudet verrannut, niin oletin Ninnin olevan korkeampi kuin se todellisuudessa onkaan.
Ninni on nyt sitten ilmoitettu erkkariin 20. päivä ensi kuuta ja hui kun jo jännittää! Ollaan nuoren neidin kanssa harjoiteltu näyttelyhihnassa kulkemista vielä ilman mitään häiriötä, kun eipä mätsäreitä ole näillä main järjestetty aikoihin! Onneksi shelttikoulutukset starttaavat muutaman viikon päästä ja sinne Ninni sitten pääseekin harjoittelemaan näyttelyjuttuja shelttiseurassa pari kertaa ennen erkkaria.

Tällä viikolla intouduttiin mun koulukaverin kanssa käymään uittamassa Hyvinkään Onnenkoirassa Ninniä ja kääpiömäyris-Tyyneä. Nuoret neidit olivatkin ihan uuden asian, nimittäin veden äärellä! Oli kovin jännää, kun turkki kastui ja pelastusliivit piti pukea päälle, hui.
Pentujen uimakoulussa oli meidän koiruuksien lisäksi 4 muuta vesipetoa, joten ääntä riitti eikä kukaan pysynyt kuivana. Oikein hienosti molemmat tytöt uivat ja uittaja kehui Ninnin uimatyyliä hienoksi. Ei kuulema turhia roiski vettä ja käyttää koipiaan hyvin! Tyynellä oli vähän traumaattisempi kokemus tämä vedessä eteneminen ja neiti meinasikin tehdä oikean kanoottikäännöksen, mutta onneksi uittaja kerkesi estämään Tyyneä menemästä ihan uppeluksiin. Pitkänmallinen vartalo ja lyhyet raajat kun ovat haastavasti hallittavat vedessä edetessä.
Ninni oli kyllä lievästi sanottuna reppanan näköinen, kun se turkki märkänä ja maansa myynyt ilme silmissään kampesi altaasta ylös kerta toisensa jälkeen. Myös turkin kuivaaminen oli aika jännittävää, kun semmoisella hurisevalla ja tuulta puhaltavalla laitteella Hänen karvoihinsa kajottiin. Mutta pakko oli pienen soopelilapsen taipua osaansa, joten Ninnihän päätti istahtaa mun jalkoihin nätisti napottamaan, kun kuivailin Hänen leijonanharjasturkkiaan ojennukseen. Kotimatkalla takapenkillä oli hyvin, hyvin hiljaista... Järkytystä täytyi sulatella nukkumalla all night long. Ninnin tosin piti kotiin päästyämme ottaa Pinjan kanssa pikku painit olohuoneen nukkamatolla heti kun maha vaan oli iltaruuasta täysi.

Sporttinen Tyyne-tyllerö

Kumpi eka rampilla?

Märkäturkkiset kaverukset

Ninnin tyylinäyte

Kaikkensa antaneena he viimein rantautuivat...

"Noni, me ollaan NIIIN valmiita, voitasko jo mennä?"

Tänään nappasin Ninnin matkaani ja käytiin Musti&Mirrissä pentutapaamisessa kuukauden tauon jälkeen. Mukana oli aika nuorta porukkaa ja Ninni koki tarpeelliseksi ottaa tilan haltuun olemalla oikea "painipoliisi". Eli neiti ilmoitti äänekkäästi pentuaitauksessa tapahtuvista päällekarkauksista ja häntä pystyssä tepasteli ympäriinsä näyttäen ihan siltä, kuin se olisi sanonut "Kuulkaan nyt lapset, koittakaas käyttäytyä!" Ihan hassu. <3
Käytiin vielä nautiskelemassa kevään merkeistä keskustan kävelykadulla, jossa Ninni ei aikaisemmin ollutkaan vieraillut. Oikein hienosti neiti tepasteli sielläkin keräten kehuja vastaantulijoilta. Tuntuu, että kaikki ihmisetkin ovat heränneet jostakin talvihorroksesta kun useampi henkilö pysähtyi puhuttelemaan Ninniä ja kehumaan sitä "sieväksi pikkulassieksi". Kevät on siis toden teolla tainnut alkaa...

Jääkiitäjät + nenäpunkkiepäilys

Voi kevätaurinko ja kestohanget! Ollaan tässä parina päivänä käyty koirien kanssa järven jäällä nautiskelemassa ulkoilmaa. Sisällä lenkin jälkeen koirien on ihan pakko remuta ympäriinsä ja leikkiä hetki ennen kuin ne malttavat rauhoittua latailemaan akkujaan. Vetoleikit neitien kesken onnistuvat hienosti ja melkosta murinaa kuuluu silloin molempien suusta.

Vetoleikkiä

Hippaa!

Mihin katosi järki?

Vaaniva pikkujellona

Aavat on näkymät

Jääprinsessainen

"Niin täältäkö sitä namia sai?"

Ja sitten vähän negatiivisempi juttu, nimittäin Pinja on tässä muutamana päivänä pärskinyt varsinkin aamuisin herättyään ja ulos mentäessä. Eilen se veti ilmaa sieraimiinsa illalla hirveällä rohinalla, joka muistutti aivan entisen koirani, cavalier-Ennin viimeisinä elinviikkoinaan harrastamaa ääntelyä. Ei kivaa kuultavaa ollenkaan. Sieraimista ei kuitenkaan näy mitään eritteitä tulevan, mutta nenäpunkki tuota todennäköisesti vaivaa kuitenkin. Meidän vakiolenkkikaverin koiralla kun on todennäköisesti nenäpunkki, jota sillä epäiltiin puolitoista viikkoa sitten ja eläinlääkäri oli neuvonut, että myös kaikkien niiden koirien omistajien, joiden kanssa kyseinen koira on ollut tekemisissä, tulisi konsultoida ell.lääkäriä. Soittelin sitten viime viikolla Helmeen ja kyselin, että miten kannattaa toimia. Sieltä sain ohjeistukseksi seurata koiria ja jos niille tulee oireita, niin pitää sitten käydä hakemassa tehokas loishäätö molemmille. Eli todennäköisesti sekä Pinja että Ninni ovat nyt ainakin nenäpunkin kantajia.
Joka tapauksessa pitää maanantaina soitella jollekin eläinlääkärille täällä päin ja käydä hakemassa molemmille loishäädöt. Muiden koirien kanssa tuttavuuden tekeminen olisi sitten 3 viikon ajan pannassa, eikä me siis eilen voitu Wilma-bichoniakaan moikkailla, kun neitokainen tänne Vihantiin omistajineen saapui. Harmin paikka tosiaan, mutta eihän tuolle mitään voi. Mieluummin ollaan omissa oloissamme ja häädetään punkit hiiteen, kuin ollaan niitä muihin tartuttamassa.