Täällä taas!

Huhhuijaa! Heti alkuun pahoittelut blogin hiljaiselosta, en oo vain yksinkertaisesti kerennyt/jaksanut/muistanut kirjoitella kolmeen viikkoon meidän toilailuista mitään. Mutta nytpä asia viimein korjaantuu ja kuulumisia tulee jonkunsortin pläjäys, ollos hyvä!

Maanantaina 4.3. sain koirille hommattua tymäkät loishäätötabletit, jotta nenäpunkki saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Pinjalla nenäpunkkioireet alkoivat silloin viikon 9 viikonloppuna, eli pärskimistä, sisäänpäin aivastelua (=kunnon kuolonkorinalta kuulostavaa kamalaa ääntä!) ja sierainvuotoa. Ninnille oireet tulivat vasta muutama päivä lääkityksen aloittamisesta, lähtivät pikku penteleet sitten vissiin liikkeelle nenuonteloissa... Oltiin sitten pari viikkoa ilman koirakontakteja ja ihmeen äkkiäpä tuo aika menikin. Aluksi aattelin, että voi kauhistus, nuo neidithän kerkeää vallan höperöityä, jos eivät pääse moikkaamaan koiratuttuja. Mutta oikein kivasti meni nuo pari viikkoa "karanteenissa".
Viikon 10 lopulla tultiin takaisin tänne Hämeenlinnaan ja mulla alkoi viime viikon maanantaina työharjoittelu, joka onkin sitten vienyt mehut meikäläisestä niin tehokkaasti, ettei blogin päivittäminen ole tullut ykkösenä mieleen iltaisin.

Viime lauantaina käytiin Aulangolla ja Vanajaveden jäällä aamulenkkeilemässä ja sieltäpä nämä seuraavana tulevat kuvat on otettu. Mukana menossa oli tyttöjen vakiolenkkikamu, eli 4-vuotias lappalaisuros Pietu. Oli vaan niin mahtava ilma, että pari tuntia vierähti aivan tuosta vaan käppäillessä ja lämmöstä nauttiessa. Niin kivaa!

Ninni viikkoa vaille 8 kk

Koko koirakööri

Pietu ja ihana kevätaurinko!

Aha, nonni! Nyt mää tiiän, missä Pinja viettää kaiket päivät aikaansa vartioiden ohikulkijoita.

Valaskala

Pinjan perus prinsessa-asento

Pätevä penska

Perjantaina 15.3. meillä oli Pinjan kanssa rallytreenit ja oikein kivasti menivätkin. Tehtiin paljon seuruuta, eikä ratoja menty tällä kerralla ollenkaan. Pinjan keskittyminen oli tällä kertaa tosi hyvää ja uutena asiana harjoiteltavien tehtävien listaan tuli oikealla puolella seuruu. Ei mikään ihan iisi juttu, kun koira on tottunut seuraamaan tähän asti hihnalenkeilläkin vain ja ainoastaan vasemmalla. Mutta tätä alamme nyt sitten työstämään. Muuten tehtiin reeneissä paljon avoimen luokan käännöksiä ja pyörimisiä. Nyt tuleekin sitten 3 viikon tauko ohjatuista treeneistä pääsiäisen ja hallin varausten takia, mutta itsenäisesti sitten hinkataan liikkeitä (jos vaan muistetaan).

Viime viikon sunnuntaina olikin jännät paikat mulla itselläni, sillä Pinjalla oli vuorossa virallinen sydänkuuntelu, polvitarkastus ja silmäpeilaus Riihimäellä joukkotarkastuksessa. Tutkivina eläinlääkäreinä toimivat Per ja Lotta Axelson Mevetistä. Silmiä jännitin ehdottomasti eniten ja muutama ylimääräinen hento karva niistä sitten löytyikin. Kuulema ei pitäisi vaikuttaa Pinjan elämiseen millään tavalla, mutta kyllähän ne silti harmittavat mua itseäni. Pinjan isällä on distichiasis todettu, mutta emä on silmiltään täysin terve tapaus. Eli toivon siemen täysin terveistä silmistä oli mulla ennen tuota tarkastusta olemassa. Mutta muuten neiti on priimaa polvien ja sydämen osalta, jes! Lonkat, selkä ja kyynärät menevät syyniin vielä tämän vuoden aikana, mahdollisesti nyt keväällä kun joku joukkari järjellisen matkan päässä järjestetään. Pinjan käytöksestä joukkotarkastupaikalla vielä sen verran, että olen todella positiivisesti yllättynyt! Neiti P:llä kun on ollut tapana aukaista äänensä hyvinkin herkästi uusissa tilanteissa, niin nyt pysyi kuono kiinni koko odotteluajan (30 min), yhtä hihkaisua sisään tulleelle äänekkäälle koiralle lukuunottamatta. Muutenkin neiti otti tosi lunkisti tilanteen ja malttia löytyi. Mun räkättäjä-räkänokka on ehkä pikkuhiljaa kasvamassa aikuiseksi...

Viime keskiviikkona käytiin Ninnin kanssa moikkaamassa kasvattajaa ja Ninnin Kata-emä oli saapunut jälleen synnytyspuuhiin Parolaan. Eipä nuo toisiaan tunnistaneet ollenkaan, Ninni ja Kata siis. Ninni oli niin kovin kiinnostunut luovutusikäisestä trikkipennusta (jolla muuten sama isä kuin Pinjalla), jota eräs perhe oli juuri tullut noutamaan omaan uuteen kotiinsa. Voi kuinka Ninni pennun menoa seurasikin häntä iloisesti viuhuen! Ninni mitattiin kasvattajan toimesta ja 33-34 cm saatiin tulokseksi. Itse olisin veikannut sen olevan 35 cm, mutta kyllä tuo turkki tekee aika paljon ja kun Pinjaan sitä olen viime kuukaudet verrannut, niin oletin Ninnin olevan korkeampi kuin se todellisuudessa onkaan.
Ninni on nyt sitten ilmoitettu erkkariin 20. päivä ensi kuuta ja hui kun jo jännittää! Ollaan nuoren neidin kanssa harjoiteltu näyttelyhihnassa kulkemista vielä ilman mitään häiriötä, kun eipä mätsäreitä ole näillä main järjestetty aikoihin! Onneksi shelttikoulutukset starttaavat muutaman viikon päästä ja sinne Ninni sitten pääseekin harjoittelemaan näyttelyjuttuja shelttiseurassa pari kertaa ennen erkkaria.

Tällä viikolla intouduttiin mun koulukaverin kanssa käymään uittamassa Hyvinkään Onnenkoirassa Ninniä ja kääpiömäyris-Tyyneä. Nuoret neidit olivatkin ihan uuden asian, nimittäin veden äärellä! Oli kovin jännää, kun turkki kastui ja pelastusliivit piti pukea päälle, hui.
Pentujen uimakoulussa oli meidän koiruuksien lisäksi 4 muuta vesipetoa, joten ääntä riitti eikä kukaan pysynyt kuivana. Oikein hienosti molemmat tytöt uivat ja uittaja kehui Ninnin uimatyyliä hienoksi. Ei kuulema turhia roiski vettä ja käyttää koipiaan hyvin! Tyynellä oli vähän traumaattisempi kokemus tämä vedessä eteneminen ja neiti meinasikin tehdä oikean kanoottikäännöksen, mutta onneksi uittaja kerkesi estämään Tyyneä menemästä ihan uppeluksiin. Pitkänmallinen vartalo ja lyhyet raajat kun ovat haastavasti hallittavat vedessä edetessä.
Ninni oli kyllä lievästi sanottuna reppanan näköinen, kun se turkki märkänä ja maansa myynyt ilme silmissään kampesi altaasta ylös kerta toisensa jälkeen. Myös turkin kuivaaminen oli aika jännittävää, kun semmoisella hurisevalla ja tuulta puhaltavalla laitteella Hänen karvoihinsa kajottiin. Mutta pakko oli pienen soopelilapsen taipua osaansa, joten Ninnihän päätti istahtaa mun jalkoihin nätisti napottamaan, kun kuivailin Hänen leijonanharjasturkkiaan ojennukseen. Kotimatkalla takapenkillä oli hyvin, hyvin hiljaista... Järkytystä täytyi sulatella nukkumalla all night long. Ninnin tosin piti kotiin päästyämme ottaa Pinjan kanssa pikku painit olohuoneen nukkamatolla heti kun maha vaan oli iltaruuasta täysi.

Sporttinen Tyyne-tyllerö

Kumpi eka rampilla?

Märkäturkkiset kaverukset

Ninnin tyylinäyte

Kaikkensa antaneena he viimein rantautuivat...

"Noni, me ollaan NIIIN valmiita, voitasko jo mennä?"

Tänään nappasin Ninnin matkaani ja käytiin Musti&Mirrissä pentutapaamisessa kuukauden tauon jälkeen. Mukana oli aika nuorta porukkaa ja Ninni koki tarpeelliseksi ottaa tilan haltuun olemalla oikea "painipoliisi". Eli neiti ilmoitti äänekkäästi pentuaitauksessa tapahtuvista päällekarkauksista ja häntä pystyssä tepasteli ympäriinsä näyttäen ihan siltä, kuin se olisi sanonut "Kuulkaan nyt lapset, koittakaas käyttäytyä!" Ihan hassu. <3
Käytiin vielä nautiskelemassa kevään merkeistä keskustan kävelykadulla, jossa Ninni ei aikaisemmin ollutkaan vieraillut. Oikein hienosti neiti tepasteli sielläkin keräten kehuja vastaantulijoilta. Tuntuu, että kaikki ihmisetkin ovat heränneet jostakin talvihorroksesta kun useampi henkilö pysähtyi puhuttelemaan Ninniä ja kehumaan sitä "sieväksi pikkulassieksi". Kevät on siis toden teolla tainnut alkaa...