Jääkiitäjät + nenäpunkkiepäilys

Voi kevätaurinko ja kestohanget! Ollaan tässä parina päivänä käyty koirien kanssa järven jäällä nautiskelemassa ulkoilmaa. Sisällä lenkin jälkeen koirien on ihan pakko remuta ympäriinsä ja leikkiä hetki ennen kuin ne malttavat rauhoittua latailemaan akkujaan. Vetoleikit neitien kesken onnistuvat hienosti ja melkosta murinaa kuuluu silloin molempien suusta.

Vetoleikkiä

Hippaa!

Mihin katosi järki?

Vaaniva pikkujellona

Aavat on näkymät

Jääprinsessainen

"Niin täältäkö sitä namia sai?"

Ja sitten vähän negatiivisempi juttu, nimittäin Pinja on tässä muutamana päivänä pärskinyt varsinkin aamuisin herättyään ja ulos mentäessä. Eilen se veti ilmaa sieraimiinsa illalla hirveällä rohinalla, joka muistutti aivan entisen koirani, cavalier-Ennin viimeisinä elinviikkoinaan harrastamaa ääntelyä. Ei kivaa kuultavaa ollenkaan. Sieraimista ei kuitenkaan näy mitään eritteitä tulevan, mutta nenäpunkki tuota todennäköisesti vaivaa kuitenkin. Meidän vakiolenkkikaverin koiralla kun on todennäköisesti nenäpunkki, jota sillä epäiltiin puolitoista viikkoa sitten ja eläinlääkäri oli neuvonut, että myös kaikkien niiden koirien omistajien, joiden kanssa kyseinen koira on ollut tekemisissä, tulisi konsultoida ell.lääkäriä. Soittelin sitten viime viikolla Helmeen ja kyselin, että miten kannattaa toimia. Sieltä sain ohjeistukseksi seurata koiria ja jos niille tulee oireita, niin pitää sitten käydä hakemassa tehokas loishäätö molemmille. Eli todennäköisesti sekä Pinja että Ninni ovat nyt ainakin nenäpunkin kantajia.
Joka tapauksessa pitää maanantaina soitella jollekin eläinlääkärille täällä päin ja käydä hakemassa molemmille loishäädöt. Muiden koirien kanssa tuttavuuden tekeminen olisi sitten 3 viikon ajan pannassa, eikä me siis eilen voitu Wilma-bichoniakaan moikkailla, kun neitokainen tänne Vihantiin omistajineen saapui. Harmin paikka tosiaan, mutta eihän tuolle mitään voi. Mieluummin ollaan omissa oloissamme ja häädetään punkit hiiteen, kuin ollaan niitä muihin tartuttamassa.