Pinja (hiihto)lomailee

Ihanaa auringonpaistetta ja koiran kestävät hanget, mitä muuta voisikaan hiihtolomalta toivoa?
Tultiin eilen tänne Vihantiin, Pohjois-Pohjanmaalle mun vanhempien luokse Pinjan ja Timpan kanssa. Yli 6 tunnin automatka meni hyvin ja Pinja nukkui suurimman osan ajasta. 40 kilometriä ennen määränpäätä tyttö kuitenkin oksensi, onneksi tällä kertaa ulos! Pinja on siis muutaman kerran oksentanut autoon, matkapahoinvoinnista kun raukka kärsii. Esimerkiksi viime torstaina eläinlääkärireissulla Pinja kerkesi 15 minuutin matkalla oksentaa autoon. Muuten meni rokotusreissu hyvin, ei Pinja tiennyt mitään, kun lääkäri antoi rokotteen. Se söi vaan tyytyväisenä nameja, joita annoin sille lähes taukoamatta eläinlääkärin pöydällä seisomisen ajan. Punnitsin Pinjan myös lääkärillä ja n.4 kg vaaka näytti. Ei taida neiti siis ihan pieneksi jäädä! Toivottavasti Pinjalla lähtee tuo matkapahoinvointi ajan myötä pois, sillä se on kyllä tosi inhottavaa, kun joutuu kuitenkin koiraa autolla kuskaamaan ja jos sillä tekee aina pahaa... Eilen ruokin Pinjan jo 4:30 aamulla, kun 8 aikaan lähdettiin autolla ajamaan Hämeenlinnasta. Oli siis ruoka kerennyt jo sulaa ja se varmasti vaikutti siihen, ettei Pinja oksentanut autoon.
Käytiin eilen illalla moikkaamassa mun hoitoshelttiä, Tara-neitiä, joka ei oikein Pinjasta perustanut. Ei tainnut Tara edes tajuta, mikä Pinja oikeen on...kun ei se oikein vielä haise tytölle eikä pojalle! Hyvin meni vierailu, Pinjakin rohkaistui kun alkujännitys oli helpottanut ja lopulta Pinja haistelikin Taraa kiinnostuneena. Kyllä niistä vielä kaverit saadaan!

Ihanaa, kun täällä Vihannissa on hyviä mahdollisuuksia pitää koiraa vapaana ja lääniä riittää! Mukavaa vaihtelua meidän tulevalle citykoirallekin nähdä välillä maaseutuakin, vaikka täällä talvisin onkin tosi hiljaista. Aamulla olikin -14 astetta pakkasta, joka tuntui nollakelien jälkeen tosi hyiseltä, varsinkin kun järven rannalla käytiin lenkkeilemässä ja siellä tuuli aikalailla. Pinja osaa olla täällä "mummilassa" niin kuin kotonaan, pureskelee mun vanhempienkin varpaita ja housunlahkeita sekä mattoja ja portaita... Mun pikkuveli oli tehnyt takapihalle kivan ulkoilualueen Pinjaa varten, jossa sitä voi yöllä käyttää pissalla. Lumikinokset kun on niin mahdottomat tuossa rivarin takapihalla ja ne aitaa kivasti "pissatusaluetta", ei tarvi kun päästää koira vapaana ulos tarpeilleen.

Tänään aloitettiin päivä reissulla Raaheen, jossa asustaa Pinjaa reilun kuukauden vanhempi Hilla-labbis. Pinja oli aluksi Hillan innokkuudesta kauhuissaan ja lähdettiinkin käymään koirapuistossa, jossa Hilla sai purkaa vähän energiaansa muiden isompien koirien kanssa peuhatessa. Pinja seurasi koirapuiston pienemmältä puolelta sivusta Hillan sekä erään kultaisennoutajan ja beaglen touhuja. Kyllä siinä menoa ja meininkiä riittikin sillä vauhtikolmikolla! Jospa Pinjankin voisi parin kuukauden päästä viedä koirapuistoilemaan, nyt vielä jää helposti noin pienenä räätiskönä muiden jalkoihin. Hillan kotona Pinja oli vähän reippaampi, vaikka mieluiten olisi tarkkaillut Hillaa sohvalta käsin. Lopulta meidän ihmisten kahvitellessa molemmat tytöt simahtivat; Hilla koirapuistoilun ja Pinja autoilun sekä Hillalta pakenemisen uuvuttamana!

Pinja 12 viikkoa!

Väsynyt neiti Hillan luona

Penkin takaa on turvallista seurata isompien koirien leikkejä!

Laitoin vielä tuohon ylös perjantaina otetun seisotuskuvan, jossa Pinja osaa jo kivasti katsoa mun kädessä olevaa namia ja malttaa ainakin hetken seisoa paikoillaan ilman, että tarjoaa istumista. Kyllä tämä näyttelytreeni tästä lähtee.. Joka viikko Pinja on seisonut pöydällä ja ollaan tutustuttu näyttelyhihnaan.

Lopuksi vielä kevennyksenä kuva Pinjasta virkkamassa omaa petiään matonkuteesta. Kuvaa pedistä tulee sitten, kun se on valmis. ;)

Pinja-virkkaava sheltti!