lauantai 17. maaliskuuta 2012

Paluu arkeen ja kasvattajalla vierailu

Paluu arjen ihanuuteen rentouttavan loman jälkeen on siis koittanut... Maanantaina matkustettin Pinjan kanssa takaisin tänne Hämeenlinnaan junalla 5 ja puoli tuntia. Junamatka meni suunnilleen näin: aluksi Pinja vinku ja haukkui (onneksi lemmikkivaunu oli tässä vaiheessa vielä tyhjillään), halusi koko ajan haistella paikkoja ja rampata vaunua päästä päähän ja ihmetteli, mihin oikein oli joutunut. Ensimmäistä koiraa, joka tuli meidän matkustusseuraksi, piti vähän haukkua ja tutustua siihen varovaisesti. Pinja ei pysynyt mun sylissä, vaan pyrki koko ajan lattialle, jossa saikin sitten matkansa viettää. Pari lyhyttä pätkää malttoi neiti onneksi nukkua ja sain minäkin lueskella hetken rauhassa. Kuitenkin kuulutuksiin Pinja havahtui ja jos vaunuun tuli uusia ihmisiä koirineen, niin niitä piti tietysti päästä tutkimaan tai edes tarkkailemaan kauempaa. Kokonaisuudessaan Pinjan ensimmäinen junamatka meni kuitenkin hyvin ja onneksi juna pysähtyi pitemmäksi aikaa muutamaan paikkaan, joten kerkesin hyvin käyttää neitiä ulkona.
Pinja sai tällä viikolla uuden pannan, Hurtta-merkkisen, vaaleanruskean ja puolikuristavan. Tilattiin Mustin ja Mirrin nettikaupasta, kun oli vaan 3 e ja olin haaveillut jonkin aikaa puolikurkkarista, joka olisi vaan helppo pujottaa tuon villikon pään läpi ulos lähdettäessä. Panta oli onneksi sopiva ja nyt ollut ahkerassa käytössä, pentupanta saa jäädä odottelemaan kaappiin...


Pinja melkein 14 viikkoa (ja Pinjan possu)

Tänään Pinjalla olikin pitkä päivä, kun lähdettiin aamulla puoli 10 aikaan ajelemaan kohti Mänttää kasvattajan luokse. Menomatkalla neiti oksensi, onneksi huovalle, joka oli mun sylin ja penkin suojana. No, näitä on sattunut ja tähänkin oli onneksi varauduttu. Mennessä neiti kuolasi koko ajan ja onneksi välillä myös malttoi nukkua. Kasvattajan luona Pinja tapasi Helmin, pentuesiskonsa. Oli aivan ihana nähdä, kuinka Pinja muisti kasvattajansa ja Helmin! Totta kai menneisyydestä tuttu paikka ja sen hajut auttoivat tunnistamaan heidät ja Pinja oli kyllä aivan innoissaan kasvattajansa nähdessään. Pentujen leikeissä Helmi oli melkein koko ajan niskan päällä, mutta kyllä Pinjakin välillä sai annettua Helmille takaisin samalla mitalla. Helmillä oli kuitenkin kotikenttäetu ja aika villi tapaus on sekin, koko ajan hyppimässä ja höösäämässä ympäriinsä. Vertailtiin siinä aikamme tyttöjä ja löytyihin niistä paljon eroja. Pinja on Helmiä isompi ja vahvarakenteisempi, kasvattaja epäili Pinjan kasvavan jopa 40 senttiseksi asti.. joka tietenkin latisti meikäläisen näyttelyunelmia. Mutta shelttien kokohan on rodun ongelma, eikä sille oikein voi mitään. Jos Pinjasta tulee ylisuuri, niin sitten keskitytään agilityhommiin! Joka tapauksessa olen ajatellut käyttää Pinjaa jossain vaiheessa näytillä, ihan vaikka vain kokemuksen vuoksi.
Laitettiin Pinjalle vasempaan, eli kevyempään ja pystyyn pyrkivään korvaan pieni pallero silikonikittiä. Kasvattaja meinasi, ettei korvia kannata ainakaan tässä vaiheessa lähteä liimailemaan, sen verran hyvin tattuneet ovat kuitenkin. Kasvattaja kehui Pinjan rakennetta, pitkää runkoa, päätä sekä väriä. Kyllä meillä on hieno tyttö (joka osaa vieraissa paikoissa käyttäytyä paremmin kuin kotona)! Mukava vierailu oli meillä Mäntässä, jossa tullaan kyllä vielä tämän vuoden aikana vierailemaan, kun ei tuo välimatkakaan niin pitkä ole. Oon ollut myös iloinen siitä, että kasvattajaa on kiinnostanut, mitä Pinjalle kuuluu ja hän haluaa pitää yhteyttä. :) Kotimatka meni sitten todella väsyneissä merkeissä, Pinja nukkui koko matkan eikä kuolaakaan valunut suulipienlistä juuri lainkaan. Tämä iltakin on mennyt tähän asti rauhallisesti, tälläkin hetkellä neiti vetelee sikeitä.

Siskokset Helmi ja Pinja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti