Viime viikonlopusta

Oltiin viikonlopun vietossa Savon sydämessä, eli Kuopiossa ja Siilinjärvellä. Pinja oli tietty mukana ja sai taas uusia koira- ja ihmistuttavuuksia. Yövyttiin mun appivanhempien luona Siilinjärvellä ja käytiin lauantaina meidän kummipojan ristiäisissä. Perjantaina menomatka sujui muuten hyvin Pinjan osalta, paitsi että taas piti oksentaa. Onneksi vain kerran ja kyllä on tuo häkki takakontissa hyvä paikka kuljettaa tuommosta matkapahoinvoivaa elukkaa. :D Ei sotkeudu kun Pinjan huopa... Neiti osaa olla nätisti häkissä, ei alun alkaenkaan ole vinkunut siellä matkustaessaan. Menomatkalla ihmeteltiin, miksi Pinja alkoi yhtäkkiä haukkua peräkontissa ja Timppa tarkistikin, että mikä sillä on hätänä. No, meidän fiksu tyttö ilmoittikin vain oksennuksestaan häkissä!

Perjantaina Pinja sai tehdä tuttavuutta Namin kanssa, joka on mäyräkoiran ja venäjänajokoiran risteytys. Pinja oli alussa tapansa mukaan arka, mutta lämpeni nopeasti Namin kanssa leikkimään. Onneksi tytöt tulivat hyvin toimeen, sillä vietiin Pinja muutamaksi tunniksi lauantaina Namin omistajille hoitoon, meidän ollessa kummipoikamme Onnin ristiäisissä. Hyvin oli lauantainakin mennyt Pinjalla, eikä se ollut vikissyt ollenkaan meidän perään! Reipas tyttö. Lauantaina Pinja tapasi myös nuoren stabyhoun uroksen, Ludden, joka olikin sitten vähän isompi ja villimpi tapaus kuin Nami. Pinja pötki pakoon sohvan taakse, jonne Ludde ei päässyt. Loppujen lopuksi Pinja kuitenkin leikki Ludden kanssa, kun Ludde hoksasi mennä maahan makaamaan ja leikki Pinjan kanssa samalta tasalta. Illalla olin yöhön asti Kuopiossa kavereiden kanssa ja jätettiin Pinja toiseen mummilaansa, mun appivanhempien luokse. Eipä se neiti ollut onneksi tehnyt pahojaan meidän poissa ollessa, vaan oli mennyt heti mun lähdettyä nukkumaan. Taisi olla siis aika raskas päivä tuo lauantai, kun kerrankin sai painia muiden koirien kanssa!

Sunnuntaina Pinja sitten tapasi meidän kummipojan, jonka kanssa Pinjalla on reilun kuukauden ikäero, eli Pinja on Onnia vanhempi. Pinja ihmetteli lattialla huovan päällä köllivää vauvaa ja haisteli sen varpaita. Näky oli kyllä niin ihana! Jossain vaiheessa Pinjaa alkoi selvästi ärsyttää meidän vauvalle lepertely ja sehän alkoikin haukkua; mitä te sitä vauvaa siinä koko ajan höösäätte, huomatkaa minut! Sunnuntaina ulkoiltiin Siilinjärvellä ja ilma oli kyllä mitä parhain. Unohdinkin aiemmin mainita, että lauantaina meitä tuli lenkillä vastaan toinen sheltti, merlenarttu sekin ja ikää 3 vuotta. Pinja oli aivan riemuissaan! Toinen koira ei niinkään... aika semmonen perus varautunut sheltti, mutta tosi kiltti ja rauhallinen oli se. Taas sai huomata, kuinka iso tyttö Pinja on, kun se oli miltei sen aikuisen sheltin kokoinen. 
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä Pinjan ekoihin mätsäreihin, jotka järjestetään Rengossa. Bongasin ilmoituksen lähikaupan ilmoitustaululta ja into nousi heti pilviin, tuonne lähtee meidän pentu sosiaalistumaan! No, saapa nähdä, miten Pinja osaa käyttäytyä. Oikeastaan mua huolettaa eniten se, jos se hyppii ja pomppii vaan menemään ja tarjoaa istumista kun pitäisi seistä. Mutta pitää ottaa rennosti, harjoittelemaanhan me ollaan sinne menossa. :)

Ulkoilun väsyttämä (huomaa kohta irtoava korvapaino)

Pinjan uusi pesä

Kävinpä tänään hommaamassa Pinjalle uuden, ikioman pesän! Ostin facebookin koiratarvikkeiden myynti/osto-yhteisön kautta Savic-merkkisen metallihäkin hintaan 25 euroa. Häkki on ollut käytössä myyjän puheiden mukaan vuoden ajan ja onkin hyväkuntoinen. Mielestäni tein hyvät kaupat, sillä häkin myyntihinta uutena on siinä 80 euron kieppeillä. Häkki tulee siis lähinnä autossa matkustukseen, sillä kuten olen aikaisemminkin kertonut, Pinja kärsii matkapahoinvoinnista edelleen. Viimeksi tuli kahden oksut lauantaina Mäntän reissulla etupenkille... ei kiva! Koitetaan siis josko tytskälle ei tulisi paha olo farmariauton takakontissa, jonne häkin saa kivasti laitettua, eikä se näkisi sieltä niin hyvin ohi meneviä autoja ym. Onhan häkissä matkustus myös sata kertaa turvallisempaa, kuin sylissä etupenkillä! Mietittiin turvavyövaljaitakin vaihtoehtona autossa matkustamistavalle, mutta tultiin siihen tulokseen, että häkki olisi Pinjan kohdalla parempi vaihtoehto.

Pinjan uusi mökki (jossa ilmanvaihto pelaa!)

Ajattelin tässä kertoilla vielä Pinjan eräästä pahasta tavasta, joka on autoja kohti hyökkäily ja niille haukkuminen. Liekö paimentamista vai mitä, mutta pelottavia autoja Pinjan pitää välillä komentaa. Tämä on tosi raivostuttavaa, varsinkin jos ollaan lenkillä klo. 15-16 aikaan, eli juuri kun ihmiset palaa koulusta ja töistä kotiin ja liikenne on vilkasta. Olen koittanut saada kitkettyä tätä käytöstä namien avulla pois ja kiinnittänyt Pinjan huomion joko minuun itseeni tai puukeppiin (joita Pinja rakastaa yli kaiken!). Yleensä nameilla houkuttelu onnistuu ja palkitsen Pinjan aina, kun se kulkee nätisti, vaikka ohi ajaakin auto. Pinja ei hyöki autoja kohti silloin, kun ne kulkevat kaukana tai niitä menee letkassa monta hidasta vauhtia. Esim. viime perjantaina menin Pinjan kanssa odottelemaan Timppaa kaupasta juuri pahimpaan ruuhka-aikaan, joilloin kaupan pihalla meni paljon autoja hiljaista vauhtia. Tällöin Pinja ei haukkunut autoille tai yrittänyt hyökkiä, taisi neiti olla niin hämmästynyt autojen paljoudesta ja kaikista muista äänistä ja hajuista ympärillään! Mutta tässäpä on meille vielä työtä ja uskon, että sinnikkäällä harjoittelulla päästään tuloksiin, eivätkä autot Pinjaa enää hetkauta.

Tässäpä vielä loppukevennyksenä Pinja päiväunilla, äitin ja isin sängyssä tietty... Ollaan tosiaan päästetty (tai nostettu) Pinja sänkyyn ja yleensä aamuyöstä 4-5 aikaan, kun käytetään sitä ulkona (jos herätään) ja se onkin nukkunut meidän jalkopäässä n. 6:30 asti. Toisinaan Pinja ei viihdy sängyssä ollenkaan, taitaa tulla neidille tuossa jo nyt niin tuuheassa turkissaan kuuma.

Sippi tyttö

Paluu arkeen ja kasvattajalla vierailu

Paluu arjen ihanuuteen rentouttavan loman jälkeen on siis koittanut... Maanantaina matkustettin Pinjan kanssa takaisin tänne Hämeenlinnaan junalla 5 ja puoli tuntia. Junamatka meni suunnilleen näin: aluksi Pinja vinku ja haukkui (onneksi lemmikkivaunu oli tässä vaiheessa vielä tyhjillään), halusi koko ajan haistella paikkoja ja rampata vaunua päästä päähän ja ihmetteli, mihin oikein oli joutunut. Ensimmäistä koiraa, joka tuli meidän matkustusseuraksi, piti vähän haukkua ja tutustua siihen varovaisesti. Pinja ei pysynyt mun sylissä, vaan pyrki koko ajan lattialle, jossa saikin sitten matkansa viettää. Pari lyhyttä pätkää malttoi neiti onneksi nukkua ja sain minäkin lueskella hetken rauhassa. Kuitenkin kuulutuksiin Pinja havahtui ja jos vaunuun tuli uusia ihmisiä koirineen, niin niitä piti tietysti päästä tutkimaan tai edes tarkkailemaan kauempaa. Kokonaisuudessaan Pinjan ensimmäinen junamatka meni kuitenkin hyvin ja onneksi juna pysähtyi pitemmäksi aikaa muutamaan paikkaan, joten kerkesin hyvin käyttää neitiä ulkona.
Pinja sai tällä viikolla uuden pannan, Hurtta-merkkisen, vaaleanruskean ja puolikuristavan. Tilattiin Mustin ja Mirrin nettikaupasta, kun oli vaan 3 e ja olin haaveillut jonkin aikaa puolikurkkarista, joka olisi vaan helppo pujottaa tuon villikon pään läpi ulos lähdettäessä. Panta oli onneksi sopiva ja nyt ollut ahkerassa käytössä, pentupanta saa jäädä odottelemaan kaappiin...

Pinja melkein 14 viikkoa (ja Pinjan possu)

Tänään Pinjalla olikin pitkä päivä, kun lähdettiin aamulla puoli 10 aikaan ajelemaan kohti Mänttää kasvattajan luokse. Menomatkalla neiti oksensi, onneksi huovalle, joka oli mun sylin ja penkin suojana. No, näitä on sattunut ja tähänkin oli onneksi varauduttu. Mennessä neiti kuolasi koko ajan ja onneksi välillä myös malttoi nukkua. Kasvattajan luona Pinja tapasi Helmin, pentuesiskonsa. Oli aivan ihana nähdä, kuinka Pinja muisti kasvattajansa ja Helmin! Totta kai menneisyydestä tuttu paikka ja sen hajut auttoivat tunnistamaan heidät ja Pinja oli kyllä aivan innoissaan kasvattajansa nähdessään. Pentujen leikeissä Helmi oli melkein koko ajan niskan päällä, mutta kyllä Pinjakin välillä sai annettua Helmille takaisin samalla mitalla. Helmillä oli kuitenkin kotikenttäetu ja aika villi tapaus on sekin, koko ajan hyppimässä ja höösäämässä ympäriinsä. Vertailtiin siinä aikamme tyttöjä ja löytyihin niistä paljon eroja. Pinja on Helmiä isompi ja vahvarakenteisempi, kasvattaja epäili Pinjan kasvavan jopa 40 senttiseksi asti.. joka tietenkin latisti meikäläisen näyttelyunelmia. Mutta shelttien kokohan on rodun ongelma, eikä sille oikein voi mitään. Jos Pinjasta tulee ylisuuri, niin sitten keskitytään agilityhommiin! Joka tapauksessa olen ajatellut käyttää Pinjaa jossain vaiheessa näytillä, ihan vaikka vain kokemuksen vuoksi.
Laitettiin Pinjalle vasempaan, eli kevyempään ja pystyyn pyrkivään korvaan pieni pallero silikonikittiä. Kasvattaja meinasi, ettei korvia kannata ainakaan tässä vaiheessa lähteä liimailemaan, sen verran hyvin tattuneet ovat kuitenkin. Kasvattaja kehui Pinjan rakennetta, pitkää runkoa, päätä sekä väriä. Kyllä meillä on hieno tyttö (joka osaa vieraissa paikoissa käyttäytyä paremmin kuin kotona)! Mukava vierailu oli meillä Mäntässä, jossa tullaan kyllä vielä tämän vuoden aikana vierailemaan, kun ei tuo välimatkakaan niin pitkä ole. Oon ollut myös iloinen siitä, että kasvattajaa on kiinnostanut, mitä Pinjalle kuuluu ja hän haluaa pitää yhteyttä. :) Kotimatka meni sitten todella väsyneissä merkeissä, Pinja nukkui koko matkan eikä kuolaakaan valunut suulipienlistä juuri lainkaan. Tämä iltakin on mennyt tähän asti rauhallisesti, tälläkin hetkellä neiti vetelee sikeitä.

Siskokset Helmi ja Pinja

Kevät tulee (ja koira sotkeutuu)...

Loma alkaa jo vedellä viimeisiään ja paljon on Pinjakin tällä viikolla saanut nähdä ja kokea täällä "pohjoisessa". Ollaan nähty Taraa ja Hillaa kahteen otteeseen, käyty ihmettelemässä kissoja, leikitty naapurin chihuahuan kanssa ja tavattu paljon Pinjalle uusia ihmisiä. Hyvin on mennyt viikko ja Pinja on kyllä reipastunut taas tosi paljon. Reilun tunnin lenkillä käytiin äskettäin tuolla aurinkoisessa kevätsäässä, lämpömittarikin näyttää 4,6 astetta plussaa varjossa. Pinja jakso tosi hyvin ja nautiskeli, kun sai juoksennella vapaanakin. Nyt neiti sitten simahti eteiseen mun lapasten päälle! Pinjalla on alkanut massukarvat olemaan hiekassa ja kurassa lenkin jäljiltä, sen verran lumettomia nuo kävelytiet on jo. Kevät tulee siis kohisten, ihanaa. :)
Maanantaina matkataan junalla takaisin Hämeenlinnaan ja edessä on siis Pinjan eka junamatka. Ei olla harjoiteltu junassa olemista vielä lyhemmällä matkalla, vaan heti suorilta mennään istumaan vajaaksi 6 tunniksi lemmikkivaunuun. Saas nähdä, mitä neiti tuumaa. Rautatieasemalla ollaan kuitenkin vierailtu useaan otteeseen, kun ollaan haettu ja viety vieraita asemalle, eli läheltäkään menevät junat ei Pinjaa enää paljoa hetkauta.

Alla omenapuun...

Hihii, hassutassu <3

Pinja täyttää tänään 13 viikkoa ja kuvailinkin sitä tuossa aamulla vähän, kun se käyskenteli takapihalla ja maisteli äitin omenapuiden oksia. Pinja on oikea oksahullu ja kaiken maailman risut se aina lenkilläkin löytää ja kantelee niitä suussaan. Sitten kun pitäisi luopua oksasta, niin karkuunhan se tietenkin lähtee pinkomaan hurjaa kyytiä.
Ensi viikonloppuna suunnataan Mänttään kasvattajan luokse moikkaamaan Pinjan pentuesiskoa Helmiä, velipuolta Kessua ja Sani-mummua + tietysti muita Taimitarhan koiria. Saas nähdä, mitä kasvattaja Pinjasta tuumaa ja kuinka hauskaa Pinjalla on siskonsa kanssa. Ainakin itse odotan innolla Helmin näkemistä. Pinjan kasvattaja tosiaan pohti pentutarkastukseen saakka, kumman narttupennuista jättää itselleen, Pinjan vai Helmin, sillä tytöt olivat niin samankokoiset ja yhtä hyvärakenteiset. Kasvattaja oli kuitenkin ihastunut Helmiin jo alusta asti ja sillä olikin vielä 7-viikkoisena tasaisempi ja rauhallisempi luonne kuin Pinjalla, joka jo neliviikkoisena retuutti pentuesisaruksiaan pitkin lattioita... Helmi on myös paljon vaaleampi väritykseltään kuin Pinja, lähes valko-harmaa, muutamia mustia läikkiä lukuun ottamatta. Luulen että Pinja on isokokoisempi kuin siskonsa, sillä sen ruokahalu on ollut niin hyvä ja Helmi on kuulemma vähän nirsompi tapaus.

Nyt vielä nautiskellaan ihanasta kevätauringosta ja loman viimeisistä päivistä, ensi viikonloppua odotellessa!

Pinja (hiihto)lomailee

Ihanaa auringonpaistetta ja koiran kestävät hanget, mitä muuta voisikaan hiihtolomalta toivoa?
Tultiin eilen tänne Vihantiin, Pohjois-Pohjanmaalle mun vanhempien luokse Pinjan ja Timpan kanssa. Yli 6 tunnin automatka meni hyvin ja Pinja nukkui suurimman osan ajasta. 40 kilometriä ennen määränpäätä tyttö kuitenkin oksensi, onneksi tällä kertaa ulos! Pinja on siis muutaman kerran oksentanut autoon, matkapahoinvoinnista kun raukka kärsii. Esimerkiksi viime torstaina eläinlääkärireissulla Pinja kerkesi 15 minuutin matkalla oksentaa autoon. Muuten meni rokotusreissu hyvin, ei Pinja tiennyt mitään, kun lääkäri antoi rokotteen. Se söi vaan tyytyväisenä nameja, joita annoin sille lähes taukoamatta eläinlääkärin pöydällä seisomisen ajan. Punnitsin Pinjan myös lääkärillä ja n.4 kg vaaka näytti. Ei taida neiti siis ihan pieneksi jäädä! Toivottavasti Pinjalla lähtee tuo matkapahoinvointi ajan myötä pois, sillä se on kyllä tosi inhottavaa, kun joutuu kuitenkin koiraa autolla kuskaamaan ja jos sillä tekee aina pahaa... Eilen ruokin Pinjan jo 4:30 aamulla, kun 8 aikaan lähdettiin autolla ajamaan Hämeenlinnasta. Oli siis ruoka kerennyt jo sulaa ja se varmasti vaikutti siihen, ettei Pinja oksentanut autoon.
Käytiin eilen illalla moikkaamassa mun hoitoshelttiä, Tara-neitiä, joka ei oikein Pinjasta perustanut. Ei tainnut Tara edes tajuta, mikä Pinja oikeen on...kun ei se oikein vielä haise tytölle eikä pojalle! Hyvin meni vierailu, Pinjakin rohkaistui kun alkujännitys oli helpottanut ja lopulta Pinja haistelikin Taraa kiinnostuneena. Kyllä niistä vielä kaverit saadaan!

Ihanaa, kun täällä Vihannissa on hyviä mahdollisuuksia pitää koiraa vapaana ja lääniä riittää! Mukavaa vaihtelua meidän tulevalle citykoirallekin nähdä välillä maaseutuakin, vaikka täällä talvisin onkin tosi hiljaista. Aamulla olikin -14 astetta pakkasta, joka tuntui nollakelien jälkeen tosi hyiseltä, varsinkin kun järven rannalla käytiin lenkkeilemässä ja siellä tuuli aikalailla. Pinja osaa olla täällä "mummilassa" niin kuin kotonaan, pureskelee mun vanhempienkin varpaita ja housunlahkeita sekä mattoja ja portaita... Mun pikkuveli oli tehnyt takapihalle kivan ulkoilualueen Pinjaa varten, jossa sitä voi yöllä käyttää pissalla. Lumikinokset kun on niin mahdottomat tuossa rivarin takapihalla ja ne aitaa kivasti "pissatusaluetta", ei tarvi kun päästää koira vapaana ulos tarpeilleen.

Tänään aloitettiin päivä reissulla Raaheen, jossa asustaa Pinjaa reilun kuukauden vanhempi Hilla-labbis. Pinja oli aluksi Hillan innokkuudesta kauhuissaan ja lähdettiinkin käymään koirapuistossa, jossa Hilla sai purkaa vähän energiaansa muiden isompien koirien kanssa peuhatessa. Pinja seurasi koirapuiston pienemmältä puolelta sivusta Hillan sekä erään kultaisennoutajan ja beaglen touhuja. Kyllä siinä menoa ja meininkiä riittikin sillä vauhtikolmikolla! Jospa Pinjankin voisi parin kuukauden päästä viedä koirapuistoilemaan, nyt vielä jää helposti noin pienenä räätiskönä muiden jalkoihin. Hillan kotona Pinja oli vähän reippaampi, vaikka mieluiten olisi tarkkaillut Hillaa sohvalta käsin. Lopulta meidän ihmisten kahvitellessa molemmat tytöt simahtivat; Hilla koirapuistoilun ja Pinja autoilun sekä Hillalta pakenemisen uuvuttamana!

Pinja 12 viikkoa!

Väsynyt neiti Hillan luona

Penkin takaa on turvallista seurata isompien koirien leikkejä!

Laitoin vielä tuohon ylös perjantaina otetun seisotuskuvan, jossa Pinja osaa jo kivasti katsoa mun kädessä olevaa namia ja malttaa ainakin hetken seisoa paikoillaan ilman, että tarjoaa istumista. Kyllä tämä näyttelytreeni tästä lähtee.. Joka viikko Pinja on seisonut pöydällä ja ollaan tutustuttu näyttelyhihnaan.

Lopuksi vielä kevennyksenä kuva Pinjasta virkkamassa omaa petiään matonkuteesta. Kuvaa pedistä tulee sitten, kun se on valmis. ;)

Pinja-virkkaava sheltti!