Tasan vuosi sitten syntyi Mänttään, Taimitarhan Kenneliin viisi suloista shelttipentua; kaksi merlenarttua ja kolme trikkiurosta. Toinen näistä merlenartuista oli meidän Pinja, joka täyttää siis tänään kokonaisen vuoden! On kai turha päivitellä, kuinka nopeasti aika on mennyt, mutta teen sen silti! Vastahan me oltiin katsomassa 4-viikkoisia pentuja tammikuun seitsemäntenä päivänä tänä vuonna. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt livenä niin pieniä -ja niin kertakaikkisen suloisia- shelttilapsia! Ne mönkivät maassa vielä kömpelösti, mutta sormet ja lahkeensuut saivat kuitenkin jo kyytiä pikkuruisten naskaleiden iskiessä joka suunnasta. Tuolloin, tammikuisena lauantaina varmistui se, että meille on tosiaan tulossa pentu! Ja vielä "oikean värinen" narttu. En oikein osaa kuvailla sitä fiilistä ja intoa, minkä tuo ensimmäinen vierailu kasvattajan luona sai aikaan. Siitä alkoi neljän viikon tuskainen ja piiiitkä odotus. Pääsimme onneksi katsomaan Pinjaa ja pentuesisaruksia vielä kertaalleen ennen kuin saisimme hakea Pinjan lopullisesti uuteen kotiinsa. 6-viikkoset pennut poikkesivat ihan hirmuisesti niistä avuttomista 4-viikkoisista, jotka olimme vasta nähneet. Siellä ne temmelsivät, painivat, murisivat ja edelleenkin roikkuvat lahkeissa, nyt vaan puolet isompikokoisina ja jo enemmän koiraa muistuttavina.
Päivä, jolloin haimme Pinjan meille, oli keskiviikko ja pakkasta varmaan -30 astetta. Lähdin aikaisemmin koulusta ja matkasimme parin tunnin automatkan Mänttään. Ei puhettakaan, että olisin itse pystynyt ajamaan autoa! Niin jännittävää se oli, hakea nyt ihan oma pentu meille asumaan. Koko sen loppuiäksi. Mun unelma oli toteutumassa ihan kohta!
Kaikki oli laitettu kotona valmiiksi; paremmat matot rullattu suosiolla piiloon kaappeihin ja tilalle laitettu pari huonompaa räsymattoa, ostettu ruokakuppi, roudattu edellisen koirani Ennin vanha peti Pohjois-Pohjanmaalta toimittamaan uutta virkaansa, hommattu leluja, nameja ja kaulapanta.
Kasvattajan luona vierähti muutama tunti ja saimme mukaamme Pinjalle tuttua penturuokaa ja pentupaketin, jossa oli kaulapanta ja hihna, vinkulelupallo, puruluu ja juomakuppi. Matka kohti kotia meni aluksi Pinjan vinkuessa, mutta onneksi neiti rauhoittui parin minuutin ulinan jälkeen nukkumaan kerälle mun syliin.
 |
| Ihan eka kuva, joka Pinjasta on otettu meille tullessaan. Ikää tässä 7,5 viikkoa. |
Kotipihaan päästyämme laskin pikku-Pinjan heti ensimmäisenä maahan ja pissat se teki saman tien hihnassa. Sisällä hieman ensi alkuun meinasi jännittää, mutta pian Pinja rohkaistui tutkimaan rauhassa paikkoja ja nuuskimaan ympäriinsä. Eka yö meni vähän levottomissa merkeissä ja pikkuisen Pinja itkeskeli, kun heräsi keskellä yötä. Sänkyyn sen olisi tehnyt mieli päästä viereen köllimään, mutta sai tyytyä oman petinsä lämpöön. Myöhemmin Pinja on päästetty sänkyyn nukkumaan, vaikka nykyään ei siellä öisin viihdykään. Omassa pedissä tai sängyn alla on paljon viihtyisämpää!
 |
| Pinja pohtii 8-viikkoisena, että kumpi on parempi; vessapaperihylsy vai purutossu? |
Pinjasta on kasvanut ruokaa, liikuntaa ja leikkimistä rakastava nuori neiti ja mulle ihan hirvittävän tärkeä kaveri. Sen kanssa ollaan käyty läpi iloja ja suruja, niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Elämä koirien kanssa on aina täynnä yllätyksiä, mutta suurin osa niiden kanssa vietetystä ajasta on täyttä iloa! Oppisipa sitä itsekin elämään niin hetkessä, kuin ne tekevät ja nauttimaan elämän pienistä iloista; siitä, että saa juosta metsässä vapaana, joku on laittanut ruuan valmiiksi tai että joku vaivautuu rapsuttamaan edes vähän korvan takaa.
Onnea nyt vielä, Pinja! Toivottavasti meillä on vielä rutkasti yhteisiä vuosia edessäpäin.
 |
| "Oon iso tyttö jo." |
Psst... Pinjan isä, Blomlane's True Blue, oli eilen Helsingissä
Voittaja 2012 -näyttelyssä rotunsa- ja myös ryhmänsä paras koira! Huippua!
